Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomien neuvot...
21.07.2009 |
Miten te jaksatte niitä? Minulla kolme lapsetonta siskoa, joilla liian vähän omaa elämää. Neuvovat ja ohjeistavat ja opastavat meitä koko ajan...
Huvittavinta on se, että heidän neuvonsakin menevät ihan ristiin niin, että jos yhdelle kumartaisi, muille pyllistäisi - mutta sitten taas yhteisrintamassa haukkuvat, että "me emme osaa mitään".
Kommentit (26)
Sekoitat termit...
Sinä sanoit, että ostat lasten toivomia leluja, sitten laadit pitkät selitykset, että et oikein tarkoittanutkaan sitä.
Ja se tukkavitsi on vaan kehno. Vaikka miten pitkään selittäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajuaako äidit, kuinka ärsyttävää se on, et ne ei puhu mistään muusta kuin niiden lapsista, se alkaa jo raskausaikana. ja sit ne loukkaantuu, jos ei kehu ja kuuntele, pitää olla koko ajan kiinnostunu lapsen tekemisistä, kehua kuinka se osaa niiiiiin hienoja asioita ja on varmasti kehitystä edellä jnejnejne. SE vasta ärsyttävää on.
siis, menkää itseenne, ootte varmasti lapsettomien mielestä vähintään yhtä ärsyttäviä :))
Odotan neljättäni ja sujuvasti voin puhua lapsistani viikon putkeen mutta kyllä elämääni muutakin mahtuu!
Ihan tietosesti olen ollut ystävä ystävillineni vaikka joskus esikoinen syntyi ja puhunut muustakin heille kuin lapsistani. Ja kun olen puhunut lapsistani niin olen koittanut katsoa onko kaikki miten kauan kiinnostuneita.
Nyt kun muut kaveritkin on alkanut saamaan lapsia niin mielenkiinnosta olen seurannut onko heillä sama tapa vai jeuhetaanko odotusajasta lähtien omasta itsestään.
Aihepiiriä voi koittaa muuttaa itse tai sano suoraan että puhuttaisko nyt muusta.
Neuvojia olen itse kuullut aina, ja eihän niitä kaikkia VOI toteuttaa, eikä kaikki sovi meille vaikka teille sopisivat!
Eli yhdelle kumarrus on toiselle pyllistys jos sen noin haluaa ottaa.
Ja minäkin väitän että täälä netissä mammat tosiaan niitä neuvoja jakaa.
Loukkaavaa se on kun sanotaan: "Tiedät kun saat oman lapsen tai kun saat kolmannen!"
Minulle on ollut yhdentekevää saanko hyvän neuvon lapsettomalta vai lapselliselta!
Jos se toimii niin mikäs siinä.
Se että sisaret kettuilee kodinhoidosta niin se on sisaruutta.
Jos et halua kuulla niin sano että nyt loppu!
Minusta tarttis ymmärtää että koska odottaa lasta niin saa käpertyä itseensä ja puhua lapsesta. Miten se eroaa siitä että seukkaa jonkun jätkän kanssa ja jauhaa siitä?
Minusta tämä siskojeni käytös ei ole enää normaalia. Eivätkä he todellakaan "kettuile" toisilleen, eikä se ole meidän suvussa mitenkään perinteenä.
Eikä tuota todellakaan saa millään sanomisella loppumaan - vaan se vain yltyy. Jos sanoo yhdenkin poikkipuolisen sanan, siitä käynnistyy viikkokausien järjetön haukkuminen, edessä ja takanapäin. Eli ei se märehtiminen ole mitään kettuiluksi tarkoitettuakaan. Siinä kai on sellainen kevyt sävy sentään, vai mitä?
Ap
Ostavat lahjaksi legoja, jotka ovat ikärajaltaan ihan pielessä - tyyliin 1-vuotiaalle 7-vuotiaan pikkuriikkisiä paloja. Ja jäpättävät, jos en anna 1-vuotiaan leikkiä niillä estoitta... Ja jäpättävät, jos niitä paloja sitten hukkuu...
Ja ostavat 5-vuotiaalle vauvalakanan kokoisia lakanoita ja jäpättävät, kun ei minulla ole niihin sopivaa peittoa... Ja jäpättävät, kun en "pidä" heidän lahjoistaan... Eivät vahingossakaan etukäteen kysy, mikä oikeasti olisi järkevää tai toivottua, vaan kantavat mitä sattuu krääsää talon täyteen ja kiukuttelevat, jos se ei ole sillä käytössä, kun seuraavan kerran tulevat...
Tämä on kuin olisi kolme kappaletta anoppia from hell - vielä sillä erotuksella, että yhdelläkään ei ole yhtään lasta, eikä siis edes kaukaisia kultaantuneita muistoja lapsiperheen elämästä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Vai ulkolukuko ei toimi? Ostan muksujen toivomia asioita, kuten jo sanoin.
Keskustelua on monenlaista, ja musta on kummallista, jos läheisten ihmisten kesken tulee satunnaisista vitseinä tarkotetuista "älyttömistä laukaisuista" heti mammalle kriisi. Jos viittaat tohon parturikommenttiin, se oli vastaus kummipojan äidin tuskasteluihin siitä, että ihmiset luulevat poikaa tytöksi. Minusta vanhemmat tuntuvat muutenkin stressaavan ihan kummallisista asioista lastensa suhteen (minkä jätän suorasanaisesti laukomatta), ja ehkä on tapana koettaa vitsailla huonostikin, että relaisivat vähän. Vaan kyllähän nuo minut tunsivat jo ennen kuin kummiksi pyysivät.
Ihan yleisellä tasolla pysyn kannassa, että huonot neuvot voi ihan hyvin jättää omaan arvoonsa ilman, että tekee asiasta itselleen ongelman. Tai voi toki käskeä ihmisten pitää suunsa kiinni, ja sitten valittaa tällä palstalla, kuinka läheiset eivät koskaan osoita mitään kiinnostusta lapsiin...