Lapsettomien neuvot...
Miten te jaksatte niitä? Minulla kolme lapsetonta siskoa, joilla liian vähän omaa elämää. Neuvovat ja ohjeistavat ja opastavat meitä koko ajan...
Huvittavinta on se, että heidän neuvonsakin menevät ihan ristiin niin, että jos yhdelle kumartaisi, muille pyllistäisi - mutta sitten taas yhteisrintamassa haukkuvat, että "me emme osaa mitään".
Kommentit (26)
Miten jaksaa äitejä, jotka joka välissä ylimielisesti hymyillen mitätöivät lapsettomien kaikki lapsia koskevat ajatukset, mielipiteet ja kommentit?
Hauskaa tässä on se, että olen sanonut tiettyjä asiita lapsista jo ennen kuin sain omia. Ne olivat tietämättömiä ajatuksia. Nyt kun sanon äitinä ne samat asiat, puhunkin yhtäkkiä järkeä ja minua kuunnellaan.
Toinen ei onneksi anna mitään kasvatusvinkkejä, toinen taas senkin edestä. En jaksa pahemmin noteerata sen neuvoja, en on niin typeriä. Yleensä vielä antaa niitä neuvojansa just silloin kun lapset ottaa sitä aivoon, se kun ei vaan jaksa lapsia, en ottaa sitä hermoon. Jos meillä on ihan tavallinen tilanne lapsen kanssa jossa joudun ojentamaan sitä tai kieltämään, niin tää yksi on heti puuttumassa asiaan, juu kiitos, mutta pärjään itsekin.
en minä ainakaan kommentoinut kenenkään lapsia ennen kuin minulla oli omia.
Enkä jakele neuvoja nytkään.
Mikä saa ihmiset neuvomaan muita niin pontevasti??
joka oli lääkärin neuvosta kotihoidossa. Tämä ärsytti yhtä siskoani suunnattomasti. Hän jauhoi joka paikassa, kuinka lapsi ei kehity, kun ei pääse päiväkotiin. Lapsi kävi kyllä kerhossa, puistossa, muskarissa, tanssissa, leikki siskonsa ja naapurien kanssa. Mutta ei. Minä taannutin itsekkäästi lapseni, kun en "raaskinut" laittaa häntä päiväkotiin, vaan halusin "laiskotella" kotona. Jne. jne.
Toisen siskon mielestä olen liian lepsu, toisen mielestä liian ankara.
Toisen mielestä lapsilla pitää olla ruoka-ajat, toisen mielestä olennaisinta on tuputtaa jotain koko ajan.
Jne. jne.
Miksi juuri lapsettomat siskot eivät voi sanoa mitä ajattelevat. He jauhaisivat noita jutujaan vaikka olisivat äitejä. Ja mietipä kuule tämän palstan meininkiä. Täällä äidit haukkuu toisiaan minkä ehtii.
joka oli lääkärin neuvosta kotihoidossa. Tämä ärsytti yhtä siskoani suunnattomasti. Hän jauhoi joka paikassa, kuinka lapsi ei kehity, kun ei pääse päiväkotiin. Lapsi kävi kyllä kerhossa, puistossa, muskarissa, tanssissa, leikki siskonsa ja naapurien kanssa. Mutta ei. Minä taannutin itsekkäästi lapseni, kun en "raaskinut" laittaa häntä päiväkotiin, vaan halusin "laiskotella" kotona. Jne. jne. Toisen siskon mielestä olen liian lepsu, toisen mielestä liian ankara. Toisen mielestä lapsilla pitää olla ruoka-ajat, toisen mielestä olennaisinta on tuputtaa jotain koko ajan. Jne. jne.
ko. asiasta yhtikäs mitään. Ei minulle ole oikeassa elämässä yksikään äiti ottanut mitään kantaa siihen, miten olen tai en ole kotona tai miten teen töitä tai enkö tee.
Sen sijaan näiltä siskoilta niitä neuvoja ja kannanottoja SATAA. Kyse ei siis ole mistään jutustelusta tms. vaan aktiivisesta sekaantumisesta koko ajan. Olen jopa saanut ruutuvihon, johon on listattu kaikki taloudenpidossani havaitut puutteet...
Ap
Mitäs napisevat mulle! :)
Viimeisin neuvoni kummipojan äidille, joka tuskaili, kun poika ei suostu parturiin: Onkohan tolla nyt niin väliä - kerro pojalle, että kummitäti tulee ja laittaa kyllä hiukset nätille letille ja rusetille, etteivät roiku silmillä futisharjotuksissa.
vielä jonain päivänä myös äiti. Jos hän jää lapsettomaksi sinkuks,i epäilen, että hänestä tulee kahta kauheampi päsmäri lasten suhteen ja hankala ihminen vanhana. Hänen tietojaan kun ei ole käytännössä koeteltu. Hyvähän se on antaa neuvo hetkeksi, mutta jospa olisi itse toteuttamassa niitä neuvojaan ilman tukiverkkoa vuodesta toiseen.
Mutta siis ihan tosissaan - miksi valittaa lapsiasioista lapsettomille ihmisille, jos asioita ei saisi mitenkään kommentoida?
10
Ja ap ei muuten sanonut valittaneensa kenellekään mitään, vaan saavansa niitä neuvoja ihan muutenkin.
Mitäs napisevat mulle! :)
Viimeisin neuvoni kummipojan äidille, joka tuskaili, kun poika ei suostu parturiin: Onkohan tolla nyt niin väliä - kerro pojalle, että kummitäti tulee ja laittaa kyllä hiukset nätille letille ja rusetille, etteivät roiku silmillä futisharjotuksissa.
...onko sulla sellainen asenne, että feminiiniset piirteet pojassa ovat pahasta? Nyt siirsit ainakin ajatuksesi pikkuiselle pojalle:((
Kai mä nyt niiltä kysyn, mitä ne ja esim. muut kummit ovat ostamassa jne. ettei muksut saa tuhat ja sata samaa asiaa lahjaksi.
Ei tästäkään asiasta kenellekään tule ongelmaa, jos ei siitä tekemällä tee. Ei lapset ole mikään ainutlaatuinen asia tässäkään suhteessa, vaan kaikenlaisilta ihmisiltä saa aina kysymättömiäkin neuvoja milloin minkäkin suhteen: parisuhteen, töitten, kodin jne. Saahan siihen toki hajota, jos haluaa, mutta mieluummin antaa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ja niin, mulle kyllä "lapselliset" ihmiset puhuvat lapsistaan. Hyvä jos muusta puhuvatkaan...
että sanoit ostavasi mitä lapset toivovat. Nyt sitten taas väität ihan muuta. Eli kumpi se on?
Ja kai nyt on aika luonnollista, että kummitädille puhutaan kummilapsesta...
siitä, että ovat siskojasi ja siten läheisempiä kuin muut ihmiset? Minulle ei ole lapseton tai lapsellinen sanonut mitään vastaavaa. Joku on saattanut jotain tölväistä, mutta asia menee ohi etten edes kunnolla huomaa jos asiassa on taas ajatusta, pohdin itsekseni tai kysyn lisää. Mutta minusta kuulostaa siltä, että siskosi pitävät hauskaa kustannuksellasi.
(yksinkertaistettu keskustelu)
Minä: "No mitäs sä siltä joulupukilta toivoit?"
Poika: "Ainakin bionicleja ja legoja ja semmosen vihreen dinosaurusjutut" jne. jne.
*myöhemmin*
Minä: "Matti sanoi toivovansa bionicleja ja legoja sun muuta joululahjaksi. Mietin vaan, että eikö sillä oo niitä bionicleja jo aika paljon, vai mitenkäs?"
Matin äiti: "On joo, ja Liisa kuulemma ostaa ainakin yhden lisää."
Minä: "No eiks ne legot oo ihan käteviä, jos mä vaikka ostan niitä lisää."
Matin äiti: "Joo, Matti on katellut kaverin luona niitä merirosvolegoja ja niitä sellasia ainakin kaivannut."
Minä: "Okei, no mä kattelen, mitä löydän."
Ja juu, kyllä on kiva, että puhutaan kummille kummipojasta. Vaan eikö oo luonnollista, jos kummikin puhuu kummilapsesta vanhempien kanssa, eikä vaan nyökkäile mykkänä?
vain kerran olen joutunut hermostumaan ihan kunnolla