Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mies ei osaa laittaa tavaroita paikalleen ja nähdä kodin työkohteita?
21.07.2009 |
Mikä on mennyt vikaan, kun mies ei kotona näe mitä pitäisi tehdä - minun pitäisi aina erikseen pyytää häntä tekemään tarvittavat tehtävät, mikä alkaa jo tympiä olan takaa. En jaksa olla äiti kuin lapselleni. Miten miehen saa tajuamaan, että hänkin voisi oma-aloitteisesti tehdä jotain itse: pestä pyykkiä, heittää vuodevaatteet pesuun, viedä kierrätysjätteet yms. Miten se voi olla noin helvetin vaikeata kuin mitä se nyt on huomata, että jotain pitäisi kotona tehdä yleisen siisteyden eteen ?
Kommentit (38)
Minä rojahdan sinne miehen seuraksi sohvalle. Tiskit kerääntyy niin kauan kun ei ole enää puhtaita, sitten joku ehkä laittaa niitä koneeseen.
Pyykkiä pestään kun vaatteet loppuu.
Siivotaan, kun jalat tarttuu lattiaan kiinni..
Nämä on näitä miehen valintoja, joihin olen lähtenyt mukaan kun mitään ei tapahdu. Katsotaan nyt montako vuotta vielä jatkuu, kolme vuotta on eletty näin. Opetus siis pahasti kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvatuksen puutetta jos mies ei osaa/huomaa mitään tehdä, lapsuudenkodissa on päästetty liian helpolla. Tästä voit siis syyttää appivanhempiasi.
mies oli kyllä hyvin koulutettu ja siivosi ja teki hyvin oma-alotteisesti, mutta... Pikkuhiljaa alkoi mennä siihen että teki vain käskettäessä. Ja nyt kun minä olen kotona lasten kanssa odottaen kolmatta... Tilanne on karannut täysin käsistä! Siis päävastuu siivoomisesta on minulla ilmanmuuta koska olen kotona ja näin olen itse halunnut, mutta nykyään mies jättää kaiken käsistään. Pitää täysin itsestäänselvänä että korjaan likaiset kalsarinsa laatialta pyykkikoriin, jättää roskat keittiön pöydälle, partakarvat altaaseen ja lattialle jne jne jne...
Viimeksi tänä aamuna koitin avata miehen silmiä tilanteelle. Katsotaan, jokso ymmärsi etten koe itseäni kovin arvostetuksi tai huomioonotetuksi.
En ole itsekään mikään siivousfriikki (todellakaan!), mutta mieheni on vielä tuhat kertaa suttaisempi. Tavarat ja roskat jäävät kuin paska puosta sinne, missä nyt ikinä herra sattuu otteensa irrottamaan. Etenkin astiat, ostoskuitit, tyhjät pakkaukset, muovipussit, käytetyt muistilaput, selatut esiteet jne. löytyvät olohuoneen pöydiltä, sängyn vierestä, eteisen lattialta tai mistä tahansa muualta paitsi roskiksesta.
Mies kyllä osallistuu varsinaiseen siivoamiseen (siis imurointiin ja yleiseen paikkojen järjestelyyn) kunyhdessä päätetään niin tehdä, mutta paikkojen ylläpito on täysin minun vastuullani. Olen joskus kokeillut lakkoilla, mutta silloin roskat alkoivat tulla jo eteisen ovella vastaan, eikä pinna kestänyt. Tuolloinkin mies vain totesi, että "Johan on sotkuista, tarttis varmaan siivota joskus." - ja lähti lenkille :D
Mä olen yrittänyt kouluttaa kohta 25 vuotta, mutta mun pinna ei ole riittänyt olemaan tekemättä mitään kauemmin kuin kuukauden. Kompostiämpäri haisee viikossa jo niin kamalalle, että mun hajuherkkä nenä ei kestä, miehen kyllä kestää. Mies kykenee nukkumaan samoissa lakanoissa 2 kk, mutta sitten mä jo aivastelin kaikki yöt.
Mies on omasta mielestään hyvinkin ahkera ja mun kaverit on sitä mieltä myös, kun ukko laittaa ruokaakin, käy kaupassa ja joskus siivoaa kun kerron mitä pitää siivota. On ihan kelvollinen isä, ei ryyppää, on muutoin työteliäs ja auttavainen kun joku ulkopuolinen kysyy melkein mitä vaan. Mutta mä olen aivan lopussa olemaan työnjohtaja kotona aloitekyvyttömälle ukolle, kun mulla on jo pidemmät työpäivät ja stressaavampi työ (ja tuplapalkka myös, joten en ole kenenkään eläte:) Mutta jos mä en pese pyykkiä ei meillä ole kuin vuori likaisia vaatteita käytössä. Puhtaan osalta olen kyllä lakannut toimittamasta kaappiin viikattuna.
Tuota vastuualueisiin jakamista olen miettinyt jo itsekin, koska myös lapsille pitäisi jakaa omia vastuita pikkuhiljaa. Toivon että heistä saa hieman 'parempia kotitalousihmisiä'. Joo ja virhe tuli tehtyä, kun muutettiin miehen kanssa yhteen suoraan kotioloista.
Mutta esim. tänä kesänä olen omasta lomastani tehnyt viikon verran remontteja vasaraa ja maalipensseliä heiluttaen laittaen kaikkea roikkuvaa kuntoon, mies on leikannut lähinnä nurmikkoa, kun sen pitää olla kuin golf-kenttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen läpi vuoden (juuri laskin, että olen mököttänyt kohta 9 kk) ärtynyt.
Teen kaiken mekaanisesti, mutta en enää jaksa pyytää apua/huomauttaa asioista.
Tosiaan tekee kyllä käskettäessä, mutta oma-aloitteisuus on aikas vähissä. Tänäänkin jätin kotiin lapun (mies siis lomalla, minä töissä) että leikkaa nurmikko ja imuroi, käy kaupassa ja samalla lasten kanssa leikkipuistossa. Oikeesti se ei tajua edes tuota että lapset on hyvä viedä välillä leikkipuistoon leikkimään, hän mieluusti antaisi niiden katsoa videoita koko päivän. Ja haaveilee vielä omakotitalosta, ei kiitos, muuttakoon yksin, perhana jos pitää sekin kertoa että milloin pitää ruoho leikata kun isäntä ei itse sitä tajua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä siisteystaso- ja aloitekyvyttömyysjuttu syö minua nyt myöhemmin perheellisenä ihmisenä, kun tekemistä ja vastuita on moninkertaisesti aiempaan nähden. Tyhmä minä, tunnustan!
ap
ja anopin tavattuani ymmärrän erittäin hyvin miksei poikansa tee EI NIIN YHTÄÄN MITÄÄN. Siellä kotona mamma passaa kaikki eteen, olo on kuin hotellissa konsanaan, pyykit pestään, pöydästä noustaan sanomatta mitään; ei siis minkäänlaisia alkeellisiakaan käytöstapoja. Nurinkurista mielestäni tässä on se, että anoppi ihan selvästi pitää itseään (heitä) parempina ihmisinä, kas kun tuota rahanp***aa on kuitenki jossain vaiheessa peritty...
mies oli kyllä hyvin koulutettu ja siivosi ja teki hyvin oma-alotteisesti, mutta... Pikkuhiljaa alkoi mennä siihen että teki vain käskettäessä.
Aikana ennen lapsia mies ja minä teimme kotihommia aivan tasapuolisesti. Mies on ehkä jopa se enemmän siisteydestä pitävä. Kun jäin äitiyslomalle ensimmäisen lapsen synnyttyä kotityöt siirtyivät minulle ja minulla ne pysyivät vaikka palasin töihin.
Nyt taas olen kotiäitinä ja mies on kehittänyt erittäin taitavan valikoivan näön. Ei siis mitenkään näe täyttä roskapussia tai ruokailun jälkeen likaista pöytää/lattiaa yms. Kiltisti auttaa pyydettäessä mutta aina minua kummastuttaa että pitääkö oikeasti aikuiselle miehelle sanoa yksityiskohtaisesti joka asia. Ei riitä että pyytää apua pöydänraivaamiseen syömisen jälkeen vaan täytyy sanoa ohjeet erittäin yksityiskohtaisesti ja vaihe vaiheelta. Joka välissä mies tietenkin on livahtamassa paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riitä että pyytää apua pöydänraivaamiseen syömisen jälkeen vaan täytyy sanoa ohjeet erittäin yksityiskohtaisesti ja vaihe vaiheelta. Joka välissä mies tietenkin on livahtamassa paikalta.
Jätän miehen kohdan pöydästä vaan raivaamatta. Säilön siinä niitä hänen käyttämiään astioita ja ruuantähteitä ja muuta skeidaa mitä hän tuottaa pöydälle. Pöydässä on sellainen ihan selkeä sikala-alue jota en siivoa ja tiskejä en vie pois. Syököön siinä ihan rauhassa.
Eilen illalla totesin, että jos aamulla herätessäni vaatteet on lattialla, heitän ne roskiin. =) Oli pistänyt kamat kaappiin töihin lähtiessään. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en leikkaa nurtsia enkä imuroi.
Ne kuuluvat miehelle, halusi tai ei.
Mielestäni ihan kohtuullinen työnjako.
Mies on päivät töissä ja minä kotona, joten joudan kokkaamaan, tiskaamaan, pyykkäämään...
Mies on päivät töissä ja minä kotona, joten joudan kokkaamaan, tiskaamaan, pyykkäämään...
että sitten kun olet töissä niin kokkaat, tiskaat ja pyykkäät edelleen joka ikinen päivä ja mies leikkaa ruohon kerran viikossa kesäisin ja imuroi joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin tilasin siivoojan joka kävi vuoden. Johan rupes ukko nuukana siivoamaan kun haluasi säästää siivoojan maksut.
Siitä asti on ukko imuroinut ja pessyt lattiat kerran viikossa eikä kuulemma ole edes rasittavaa!
JA kyllähän meillä mies siivoa ja laittaa, kun erikseen pyydän. Se ei ole mikään ongelma, mies on ihan ahkera ja aikaansaava. Se mikä väsyttää on se, että kaikkea pitää pyytää, kertoa, mitä pitää tehdä. Erikseen mainita, että pesisitkö lapsen hampaat (aamulla - mies ei vaan tajua, että ne hampaat pitää pestä JOKA aamu...), veisitkö roskat, hommaisitko vihdoin autolle katsastusajan jne.
Tuntuu, että oma pää menee ihan ylikierroksille, kun joutuu kannattelemaan omassa muistissa kaiken maailman jutut ja hoitaa, että asiat sujuvat.
Ehkä se nyt ei olisi katastrofi, jos jäisi asiat tekemättä ja lääkäri yms. ajat tilaamatta...vai olisiko...
En halua kantaa koko vastuuta asioiden organisoinnista, en halua olla pomo kotona!
ap
Mä veikkaan, että jos mies ei ole tottunut siivoamaan lapsuudenkodissaan eikä sitten poikamiesboksissaan, niin ei se opi silloinkaan, jos asuu kumppanin kanssa.
Mun miehen äiti on hirveä passaaja, kantoi pyykitkin viikattuna isojen lastensa kaappeihin, mikä on musta aivan käsittämätöntä. Miehen ei tarvinnut siis tehdä mitään kotitöitä. Minun taas piti, ei mitään hirveitä määriä, mutta kuitenkin.
Muutimme yhteen lapsuudenkodeistamme, ja mies kyllä tekee kotitöitä suunnilleen yhtä paljon kuin minäkin. Ei ehkä tajua järjestellä tavaroita ennen kuin niitä on aika paljon kasaantunut, mutta muuten siivoaa kiltisti. Joskus joutuu sanomaan, että voisitko imuroida, mutta mies tekee sen ihan ilman napinaa.
Mies on päivät töissä ja minä kotona, joten joudan kokkaamaan, tiskaamaan, pyykkäämään...
että sitten kun olet töissä niin kokkaat, tiskaat ja pyykkäät edelleen joka ikinen päivä ja mies leikkaa ruohon kerran viikossa kesäisin ja imuroi joskus.
Mutta onneksi se on aina mies jota on tähän asti häirinnyt ensimmäiseksi imuroimattomuus ;-)
Ja on kyllä oppinut itse hoitamaan kämppää kun asui 9v yksin...
Pyykkeihin en anna edes lupaa koskea ja tiskikoneen täyttö on ihan mukavaa.
Alue: Aihe vapaa
ja ottaisit itsellesi vaimon, kun sellaisen tunnut haluavan.