Miksi mies ei osaa laittaa tavaroita paikalleen ja nähdä kodin työkohteita?

miten sen opetat nuorelle miehelle? Olen yrittänyt kohta 20 vuotta, nuorimies siis poikani tekee kyllä kun sanotaan, mutta ei näe törkyä ympärillään jos ei sano.



Tänä kesänä olen yrittänyt olla sanomatta mutta kohta hukutaan paskaan joka vyöryy hänen huoneestaan.

niin kyllä se vähitellen alkaa huomata.. Koti tulee kyllä aika hurjaan kuntoon, mutta kyllä se jotain tekee kun roskapussi haisee eteisessä, eikä puhtaita astioita löydy. Minä päätin joskus, etten tee sille biojätepussille mitään, vaan annan olla eteisessä niin kauan, että vie sen, kun minä olin siihen asti aina vienyt. Lopulta alkoi ihmetellä, että mikä haisee ja laittoi pussin lopulta parvekkeelle, kun luuli, että olin unohtanut viedä sen ;-D. Eli sama täällä, mutta minä en itsekään ole mikään himosiivoaja.

t. 16 v yhdessä

kuin mitä seuraisi siitä, etten tekisi mitään.

Muistaakseni meillä on ollut lakanat vaihtamatta pari-kolme kuukautta taannoin, eikä miehen aloitteesta kyllä tapahtunut mitään aloitetta.



Lastakin on pestävä joskus, hampaat mielellään aamuin illoin. Jos sen jättäisi miehen vastuulle, lapsi laitettaisiin suihkuun harvemmin kuin kerran 10 päivässä (kokeiltu on...).





ap

tämä siisteystaso- ja aloitekyvyttömyysjuttu syö minua nyt myöhemmin perheellisenä ihmisenä, kun tekemistä ja vastuita on moninkertaisesti aiempaan nähden. Tyhmä minä, tunnustan!



ap

Eräs tuttavapariskunta pohti joskus sitä, että molemmat tekivät mielestään enemmän kotitöitä, kuin toinen. He jakoivat tehtävät puoliksi ja tekevät viikon samoja hommia ja vaihtavat viikon päästä. Toimii kuulemma hyvin.



Tähän vaaditaan kyllä aika kiltti ja ahkera mies, jota ainakaan meillä ei ole. Meillä mies usein suuttuu, jos pyydän. Sitten tekee, jos saa itse "keksiä" homman. Siksipä pitää minun keksiä ovelia tapoja huomautella tekemättömistä töistä, jotta ne edes joskus tulisi tehtyä. Syytän minäkin itseäni, etten jo seurusteluaikana kiinnittänyt tähän huomiota. Tosin emme asuneet saman katon alla vielä silloin.

Jätin sitten muutaman vuoden jälkeen siivoamiset vähiin. Seurauksena oli se, että sosiaalinen elämäni kuihtui (en voinut pyytää koskaan vieraita meille), masennuin, kämppä meni pilalle (koira kusi vaateläjiin ja parketti turposi) ja muutossa kaikki kamat oli ihan sekaisin ja nyt vuosien jälkeen koti alkaa taas olla jokseenkin kunnossa.



Mieheni äiti oli kotiäiti ja teki (ja tekee vieläkin) kaikki hommat kotona. Miesväki ei siivoa, tiskaa jne. Äitinsä on vielä tästä kasvatustuloksesta ylpeä.



Tällä hetkellä meillä on esim. kaikilla omat pyykkikorit. Pesen omat ja lasten vaatteet + lakanat/pyyhkeet, mutta mies saa itse huolehtia omansa - monesti onkin sitten kaikki hänellä hkalsarit tai paidat likaisena. Olkoon - en jaksa välittää. Roskat, joita hän ei laita roskiin kannan näppiksensä tai tietokoneensa päälle. Muistuttelen niistä myös esim. "vieläkö tarvitset näitä mandariinin kuoria? jos et, niin tuletko laittamaan roskiin...." Ihan älytöntä juu, nopeamminhan nuo laittaisi pois itse, mutta luulisi, että mies oppisi, kun toistoja tulee se 60000 vai mitä sitä nyt oppimiseen tarvitaan.



Suurimmat puutteet minunkin miehessäni ovat laiskuus ja aloitekyvyttömyys. Jos joskus sitten tekee jotain, niin siitä muistaa myös kertoa. Häneen käykin sanonta "laiska töitänsä luettelevi". Niin totta.



(kiitos kun sain avautua).

Minun mieheni järjestää tavaransa (usein paljon nopeammin kuin minä omat jälkeni), pyykkää, vie roskia, käy kaupassa, täyttää tiskikoneen... Ei ole minun aikaansaannoksiani, vaan on oppinut siistiksi jo kotonaan ja lisäksi on asunut omillaan nuorena. Ei ole siis muuttanut äidin luota varaäidin (=tyttöystävän) luo suoraan.



Olen seurannut miespuolisia tuttujani, ja siisteyteen tuntuu vaikuttavan olennaisesti muutamia tässä ketjussa mainittuja asioita:



Kotiäitien pojat tuntuvat usein elävän kuin pellossa. Yksikin tuttu raahasi pyykit 300 km:n päähän äidilleen pestäväksi vielä opiskeluaikoina ja toi takaisin äidin tekemiä ruokia pakasterasioissa. Oma siisteystaso oli alkeellinen, ei esimerkiksi käyttänyt lakanoita ollenkaan, nukkui paljaalla patjalla ja täkillä. Olivat varmaan aika likaisia.



Jos mies ei missään vaiheessa asu yksin, hänelle tuskin kehittyy itsenäistä halua pitää asuinympäristö siistinä. Naisen luota toisen luo muuttava odottaa valmista palvelua.



Lapsuudenkodin asenteet vaikuttavat muutenkin, jos miehet istuvat kuin tatit odottamassa että voideltu leipä tulee käteen, tuskinpa siinä kovin tasa-arvoista kodinhoidonkäsitystä tulee.

Vaikka lapsuudenkodissa olisi ollut siistiä ja lapset laitetu myös siivoamaan, ei se välttämättä kulje mukana omaan kotiin.



Meillä oli kotona aina siistiä ja puhdasta ja siellä asuessani osallistuin siivoamiseen aktiivisesti jopa pyytämättä. Jotenkin en silti omassa kodissani ole koskaan onnistunut pitämään perussiisteyttä yllä. Tavarat ja roskat aina vain jää siihen mihin sattuvat kädestä putoamaan, en saa itseäni patistettua parempaan. Monta kertaa olen päättänyt että nyt ryhdistäydyn ja laiatn tavart paikoilleen ja roskat roskikseen heti. Hieno päätös kestää ehkä 2 päivää ja taas on sekaista.



Joku siistimpi ihminen ei varmastikaan voisi asua kanssani, mutta sille ei sitten voi mitään, minä en pysty muuttumaan siistimmäksi kuin olen. Huomaan kyllä että roskis haisee tai että eteisellä kulkee vain pieni polku tavaroiden seassa, josta pääsee eri huoneisiin mutta silti saattaa kestää kaksi viikkoa ennen kuin teen asialle mitään. Ja olen siis nainen.



Tuskin te niitä miehiänne voitte muuttaa, eikä se ainakaan tapahdu nalkuttamalla.

meillä oikeastaan toisinpäin. Enpä muista, milloin viimeksi olen petannut sängyn tai vienyt roskat ulos; mies kun on vikkelämpi. Ja tykkää siitä, että tavarat ovat paikoillaan. Enkä muuten edes myöskään muista, milloin olisin imuroinut tai pyyhkinyt tasoja, vaikka puhdasta on, koska mies hoitaa ne hommat - minä sitten tiskaan ja teen ruoat ja käyn kaupassa.

Kiitos ajatuksistanne. Kodista se on lähtöisin tässäkin tapauksessa tämä kädettömyys: äiti tosiaan kotona ja äidinkin siisteysnormisto aika hurja: en ole ikinä nähnyt keittiötä sellaisessa paskassa kuin mitä näillä on kesämökillä. Kaapissa pilaantuneita ruokia ja niitä myös ilmeisesti syödään. Ja entisestä kotiäidistä siis kysymys.



Mistä sitä poika oppii, jos kotona on tuollaista.

HArmittaa, että minun pitää kasvattaa yksi ylimääärinen lapsi, siis opettaa kotityöt. Muuten mies on varsin mainio ja tekee kyllä asioita mukisematta kun pyydän, mutta kun en jaksaisi millään olla aina se aloitteen tekijä ja pyytää tekemään ja huolehtimaan asioista, auton katsastuksesta lähtien. Koen aika kuormittavaksi, että joudun pitämään naruja koossa kaikissa asioissa ja ilman minua mitään ei tapahdu.

Meillä on tehty näin. Mieheni osaa siivota ja on oma-aloitteinen, joten meillä ei ole sama ongelma kuin ap:lla. Tasapuolisuuden nimissä meillä on jaettu asunto vastuualueisiin ja niistä on yhteisesti sovittu mitä pitää tehdä ja kuinka usein. Sen mukaan sitten siivotaan. Toisen siivoustapaan eikä jälkeen saa puuttua, koska mikään ei ole ärsyttävämpää kuin toinen joka kulkee perässä pyyhkimässä olematonta pölyä.



Toimii meillä hyvin, mutta tietysti edellytyksenä on se, että kummatkin ovat yhteistyöhaluisia.

että jollain muullakin on samanlaista.

Meillä kyllä mies joskus kysyy, että onko jotain mitä voi tehdä. mutta tämä kyllä tapahtuu VASTA sen jälkeen, kun mielenosoituksellisesti alan siivota/raivata keittiötä normaalia kovaäänisemmin. Ja mies on myöntänytkin, ja sanoo edelleen välillä, että ei osaa tehdä kotihommia, ellei niitä erikseen mainita, mitä täytyy tehdä.

Pyykinpesu on meilläkin asia, johon en puutu. Mies tekee satunnaisesti reissutöitä ja on silloin vain viikonloput kotona. miehellä aina kassi täynnä likapyykkiä jotka pestään suunnilleen joka kolmas viikko, koska mies ei pe-su välisenä aikana vaivaudu niitä koneeseen laittamaan. Kuskaa siis likavaatteita töissä mukana... Minä en niitä kassista hae. Korista ehkä saatan ottaa, jos viikonloppuna pyykkiä pesen.

mutta tekee jos pyydän. Joten pyydän! Hyvin selkeästi ja yksinkertaisin ohjein.

Mulla meinaa joskus ihan oikeasti tulla itku ruuan jälkeen: Minä laitan ruuan yleensä alusta loppuun, mies korkeintaan laittaa lautaset pöytään. Kun on syöty, mies vie ehkä maitopurkin ja omat lautasensa pois (tiskipöydälle) ja rojahtaa sohvalle. Minun urakkani syönnin jälkeen jatkuu vielä pöydän raivaamisella, tiskikoneen täytöllä, ruuantähteiden kaappiin laittamisella, kattiloiden tiskaamisella, pöytien pyyhkimisellä jne jne jne.. Ehkä olen tyhmä, mutta olenko ainut, jonka mielestä tämä on perseestä??



Joo, olen kyllä päättänyt ehdottaa (eli vaatia ja määrätä) että pian meillä alkaa käytäntö, jolloin YKSIKÄÄN perheenjäsen ei istahda alas tai karkaa mihinkään, ennen kun jokainen leivänmuru on lakaistu.



T:Sen reissutyömiehen pyykkivaimo. Ja meillä vasta vuoden ikäinen lapsi, joka ei vielä pääse keittiötalkoisiin osallistumaa, mutta taatusti jatkossa tulee.

missä on tarvittavat tehtävät päivittäin, viikottain, kuukausittain ja sitten vaan sovitte,kuka milloinkin huolehtii niistä. Sellainen rasti ruutuun lista. Sitten ei tarvitse aina sanoa tehtävistä.

sitten päätin rojahtaa miehen seuraksi sohvalle. Miehellä olikin sellainen tapa, että halusi vain huilata vähän aikaa ennenkö alkaa raivata keittiötä.

Se on pakko! Kova koulu kyllä oli, minun on ollut totutteleminen sekaisempaan asuntoon. Perusasiat kuitenkin hoituvat nykyään mieheltänikin oma-aloitteisesti mutta harvoin(joka ei kotonaan koskaan joutunut tekemään mitään kotiaskareita). Kuitenkaan siivous eikä järjestely kuulu lempihommiin eli asia on vaikuttanut myös meidän sosiaaliseen elämäämme, vieraita ei ole helppo kutsua, kun aina on kova raivaaminen...

tai no ehkä siinä mielessä, että mies on tottunut about siistiin kotiin. Se, että hän tekee paljon kotitöitä on TÄYSIN mun kärsivällisyyteni aikaansaannosta. Olen yksinkertaisesti vaatinut, odottanut, kärsinyt ja luottanut nämä monet vuodet siihen, että oppii. Ja oppiihan se.



Tosin, mieheni on järkevä ihminen ja esim. keskusteluissa pystyy myöntämään olevansa väärässä. Jonkun kotityöriidan ohessa on nimittäin ihan oikeasti tehty lista siitä mitä kumpikin tekee. Pakkohan se oli miehenkin tajuta jotain kun meikäläisen lista oli tuplaten hänen omansa.

ja ajaa oikeasti meidät eron partaalle. Mun mies ei tee mitään kotitöitä. Mä tajusin asian kyllä jo seurusteluaikana, mut en osanut silloin rakastuneena reagoida. Nyt olen niin täynnä tätä, että yksin saan hoitaa kaiken, etten edes jaksa yrittää enää yhtään mitään. Mä teen kaiken enkä sano enkä puhu mistään, mut en tiedä kuinka kauan jaksan.