Surettaa naapurin 6v tyttö!
Asiahan ei minulle kuulu, mutta kuitenkin. Tyttöni ja naapurin tyttö ovat olleet kavereita 3v asti. Olivat ensin samassa päiväkodissa ja sitten samassa eskarissa. Siellä olivat tutustuneet, täällä ei pihalla lasta nähty koskaan vaikka asuvat viereisessä rapussa.
Tyttö on aina ollut päästä varpaisiin asti stailattu. Saa paniikki-itkukohtauksen jos vaikka meillä mehua läikkyy ptsipaidalle- äiti suuttuu. Kaikki on aina sävy sävyyn ja jo paljon pienempänä lapsella oli aina meillekin tullessa hattu, kengät ja laukku yhteen sopivat.
Yksiäkään kunnollisia ulkovaatteita tytöllä ei tunnu olevan. Pk:n pihallakin värjötteli kireissä farkuissa ja kauniissa takissa. Jos satoi, niin seisoi varjon kanssa katoksessa.
Lapsi on tosiaan vasta 6v mutta nyt jo kieltäytyy leikkimästä tyttäreni kanssa mm. nukeilla ja vaunuilla "koska on kasvanut niistä jo yli". Kertoi minulle, että lelut annetaan serkuille koska "ei tee niillä enää mitään".
Lueskelee muotilehtiä jne. Oma tyttöni on jo aika kyllästynyt ja sanoo, ettei se koskaan tee mitään, eikä tahdo enää kutsua kylään. Pihalle leikkimään on ihan turha pyytääkään, aina on muka huono keli.
Surkeaa! Miksi lapsen on niin pirun tärkeää näyttää "hyvältä"? Eikö se leikkiminen olisi tärkeämpää?
Kommentit (88)
..henkinen kasvaminen siis on joidenkin mielestä sitä, ettei enää leikitä tai olla edes leikkimielisiä? En ole samaa mieltä, päinvastoin! Jos - tai surullisimmissa tapauksissa kun - ihminen kadottaa leikkimielisyytensä ihan tarkoituksellisesti vain, koska on tietyn ikäinen, hän hävittää tahallaan itsestään tietynlaisen perusterveen spontaanisuuden (itse leikin muuten viimeksi tänään hippaa - ja olen syntynyt vuonna '73).
No, aikuiset nyt saavat tehdä itselleen mitä huvittaa, mutta että lapsilta lähdetään kieltämään leikki, se on jo liian paksua!
Muuten, miksi jotkut aikuiset keräävät (lasten) leluja ja jopa leikkivät niillä? Entä miksi häissä on usein leikkejä? Miksi ihmiset ilmoittautuvat leikkimielisiin kisoihin, joissa joutuu "pelleksi" vaikka koko kansan edessä? Entä mikä saa aikuiset ihmiset keksimään lasten leluja?? :D
Eiköhän kaiken takana loppujen lopuksi ole juuri se leikkimielisyys.
Onneksi maailma ei ole kaikille aikuisillekaan närästystä nostattava paikka.
Ja peeäs, jottei totuus "vakaiden aikuisten" henkisestä puolesta unohtuisi: Teletapitkin on aikuisten keksimä juttu...
ei tuo ole tervettä. En tarkoita että kaikkien pitäisi leikkiä hiekkalaatikolla 10v kuten minä:D, mutta leikki on lapsen työtä ja vielä murrosikäinenkin on lapsi. Tuon ikäisen pitäisi viettää suuri osa ajastaan opetellen SOSIAALISIA TAITOJA leikkien avulla sekä RAKENTAA MINÄKUVAANSA mielikuvitusleikkien avulla. No, en ole psykologi joten ihan on oma mielipide vain.
Mutta sen tiedän ihan omasta kokemuksesta, että aikuisenkin hyvinvointi perustuu kykyyn leikkiä, käyttää mielikuvitusta, tunnistaa tunteitaan, tuntea myötätuntoa toisia kohtaan. 6-vuotiaan pitäisi ihan täpöillä opiskella näitä taitoja eikä niitä todellakaan muotilehdestä opi.
No, ei ole ainoa lapsi tässä maassa jolta ajattelemattomat ja rajoittuneet aikuisen on tuhonneet lapsuuden ja suurimman osan elämän mahdollisuuksista ja tarjonneet tilalle tunneköyhän, pinnallisen ja neuroottisen elämän.
Todella sääli. Seuraukset voi olla ihan samat kuin vaikka perhe-väkivallalla, mutta en tiedä voiko tuohon puuttua. Mun mielestä ap voisit kerätä rohkeutesi ja yrittää auttaa tätä lasta. Jos kerran juttelet äidin kanssa, ole rohkeasti eri mieltä ja kerro oma käsityksesi. Jos saisi ajattelemisen aihetta.
Nintendo DS, videokamera, iPod, Pleikka, CD-soitin ja oma puhelin.
jos lapsi osaa leikkiä enää vaan elektroniikalla.
Kyllä meidän perheessä 6-10-vuotiaat leikkivät leikkejä, joissa joskus on pehmolelut tai jotkin pikkupiipertäjät mukana, legoilla jne.
Vanhemmista riippuu se, saako lapsi lapsuuden. 7-vuotias on aivan liian nuori teineilemään, häpeä sellaiselle vanhemmalle, joka tuon antaa tapahtua.
että vihdoin on ymmärretty vauvan vierihoidon ja varhaisen vuorovaikutuksen merkitys ihmisen tulevalle kehitykselle, mutta siinä välissä on pelkkää tyhjää.
Mitä pieni lapsi tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi? Tarviseeko se läheisyyttä, turvaa, mielikuvituksen käyttämistä, ulkoilua vai pelejä, huvituksia ja pikkuaikuisuutta?
Kaikki psykologinen tutkimus puhuu sen puolesta, että lapsuutta ollaan lyhentämässä liikaa ja se tulee vaikeuttamaan kasvavien sukupolvien kykyä muodostaa pysyviä ihmissuhteita ja elää onnellista elämää.
Miettikää sitä vanhemmat nyt kun teillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa asioihin!
Minustakin on hauska ostaa tytöilleni kauniita vaatteita. Tykkäävät itsekin. Ja tietysti on ihan eri asia sotkea jotkut kaameat kirpputorilta ostetut verkkarit kuin satasen farkut!
Jos ei sulla ole varaa ostaa tytölle kauniita vaatteita niin älä ala muille tilittää!
jos on oikeesti varaa pukea lapsi burberryyn niin ei itke sen vaatteen sotkeentumisesta vaan antaa lapsen leikkiä niinku kuuluukin.
miks pitää esittää rikkaampaa kuin onkaan ja ostaa viimeisillä rahoilla kalliit vaatteet ja huutaa muksulle kun ne sotkeentuu vahingossa vaikka lapsi kuin yrittää varoa ja olla aikuinen.
...kuin sillä lto:lla, jonka lapsiressu ei osaa leikkiä, ja äitinsä on vieläpä hyvillään siitä!
Nähän epäilyttää tosin, onko se äiti oikeasti lto..
ja olen siis 2000-luvun puolella leikkinyt ihan innoissani barbeilla ja nukeilla 10-vuotiaan siskoni kanssa. Sitten leikkiminen jäi kun yläasteelle siirryin kun sitten ei enää kinnostanutkaan, pojat oli niin paljon mielessä ;). Olen ollut ohjaajana tyttöleireillä ja sieltä löytyy kyllä aina iso kourallinen yläasteelle meneviä tyttöjä jotka uskaltaa olla ja käyttäytyä niin kuin lapset! Ja hyvä niin! Että jotkut äidit ovat hirveitä kun ajattelevat, että lapsensa on normaali jos ei enää 7-vuotiaana halua leikkiä! Vie ihmeessä lastenpsykiatrille tällainen tapaus, leikki on lasten työtä!
No ei kai kukaan oleta, että 7-vuotias leikkii 2-vuotiaiden leluilla, mutta edes oman ikäistensä?
????
No vaikkapa nuket, pehmoeläimet, legot, rakennussarjat, pikkuautot, pienoismallit jne jne... lista on loputon.
TOIVOTTAVASTI sillä, joka vilpittömästi ihmettelee voiko 7-v vielä leikkiä, ei ole omia lapsia!
leikkivät legoilla, barbeilla, pikkuautoilla, bratzeillä, sisustavat nukkekotia, pelaavat pihalla keinupehvistä, rakentavat majoja, leikkivät kotia jne.
No en todellakaan ole keneltäkään kieltänyt mitään, mutta normaali 7-8 v. ei enää ole kovin innoissaan pienten lasten leluista. En ole kannustanut taantumiseen, vaan pikemminkin opiskelua tukeviin ajanviettotapoihin , esim. lukemiseen! Ja se on kasvattamista, kyllä.
Niin, eikös se ole alempi korkeakoulututkinto? Eli tiedät kaikesta kaiken ja voit jopa väitellä kasvatuspsykologeja ynnä muita vastaan. Minä näin terveydenhoitajana, terveystieteiden maisterin ja opettajan papereilla väitän, että kyllä 7-vuotiaan maailmaan kuuluvat vielä lelut ja vempeleet, ei mitkään opiskeluun liittyvät jutut. Lukiolaiset opiskelevat, peruskoulussa käydään koulua. Ai niin, mutta minä en olekaan suurperheellinen LTO.
12-vuotiaana myös leikkinyt vielä paljon. 1980-luvulla siis. Samaan aikaan monilla samanikäisillä tytöillä meidänkin luokalla oli jo poikakavereita, meikkiä, kaljanjuontikokeiluja...
Eiköhän tämä ole aika yksilökohtaista. Minusta on hienoa, että lapsuuteni jatkui pitkään, ja nuo "aikuisten asiat" tulivat sitten myöhemmin.
Yhä edelleen minusta on mukava leikkiä ja pelata aikuisten tai lasten kanssa. Sehän on hauskaa!
No en todellakaan ole keneltäkään kieltänyt mitään, mutta normaali 7-8 v. ei enää ole kovin innoissaan pienten lasten leluista. En ole kannustanut taantumiseen, vaan pikemminkin opiskelua tukeviin ajanviettotapoihin , esim. lukemiseen! Ja se on kasvattamista, kyllä.
Niin, eikös se ole alempi korkeakoulututkinto? Eli tiedät kaikesta kaiken ja voit jopa väitellä kasvatuspsykologeja ynnä muita vastaan. Minä näin terveydenhoitajana, terveystieteiden maisterin ja opettajan papereilla väitän, että kyllä 7-vuotiaan maailmaan kuuluvat vielä lelut ja vempeleet, ei mitkään opiskeluun liittyvät jutut. Lukiolaiset opiskelevat, peruskoulussa käydään koulua. Ai niin, mutta minä en olekaan suurperheellinen LTO.
Kukaan niistä kymmenistä lto:ista joiden kanssa olen työskennellyt ei ajattelisi noin.
Lastenhoitaja
No en todellakaan ole keneltäkään kieltänyt mitään, mutta normaali 7-8 v. ei enää ole kovin innoissaan pienten lasten leluista. En ole kannustanut taantumiseen, vaan pikemminkin opiskelua tukeviin ajanviettotapoihin , esim. lukemiseen! Ja se on kasvattamista, kyllä.
Meillä pojat 8v ja 11 v leikkivät legoilla, ajavat pikkuautoilla kilpaa, jne. molemmat myös leikkii yksikseen ukkeleilla jotain taisteluja (11 v:kin puhuu vielä yksinään silloin :-)). Isompi ei enää kavereiden kanssa sisällä leiki vaan enemmänkin pelaavat sitten pleikkaa tai lautapelejä, mutta ulkona touhuavat kaikenlaista fillaroinnista ja futiksesta vesisotaan ja puissa kiipeilyyn. Sen LISÄKSI lukevat paljon ja kyselevät kaikenlaisista asioista meiltä vanhemmilta. Koulussa pärjäävät keskivertoa paremmin ja saavat kiitosta nimenomaan lukemishararstuksesta ja laajasta yleistiedosta.
Minä itse leikin barbeilla ja pikkueläimillä reilusti yli 10-vuotiaana. Muistan vieläkin miten hienoja maailmoja niile rakennettiin kaverin kanssa takapihalle! Ne joiden mielestä leikin kuuluu loppua kouluikään eivät taida tietää mitään psykologiasta tai ajattelun ja luovuuden kehittymisestä. Ja kyllä, minustakin tuli onnellinen korkeasti koulutettu, mieluisaa työtä tekevä aikuinen. Joka edelleen mieluummin sotkee vaatteensa kuin jättää jotain hauskaa kokematta.
millä ihmeellä äiti on saanut lapsen käyttäytymään niin, ettei uskalla leikkiä tai varoo niin paljon, ettei sotke vaatteitaan? En voi kuvitella, että omani olisi menemättä leikkimään, jos näkee hiekkalaatikon, keinut, leikkimökin tms.
Toisaalta meillä ei kyllä ole koskaan kielletykään leikkimästä, mutta ehkä tuon äidin keinoja voisi soveltaa johonkin muuhun kiellettyy tekemiseen... ;)
Itselläni on pian 7 vuotta täyttävä tyttö, joka leikkii täyttä häkää päivät pitkät. Mielikuvitus hänellä on todella rikas. Ei tulisi mieleenkään, että hän olisi "liian vanha leikkimään". Tylsä ja mielikuvitukseton elämä on edessä, jos lopettaa leikkimisen hirmu varhain. Olen itse taidealalla enkä oikeastaan aina osaa sanoa leikinkö vai teenkö taidetta. Ne asiat ovat hyvin lähellä toisiaan. Leikki ei ole lelusidonnaista, vaan elämänasenne. Oma tyttäreni leikkii missä vain ja milloin vain eikä tarvitse siihen BR-krääsää (joskin leikkii myös sellaisella).
mut älkää nyt ämmät joka provoon takertuko, täähän on vain leikkiä!
neuroottinen äiti rajoittaa lapsensa iänmukaista kasvua, ei ihan pikkujuttu.
olen lto ja tämä on ihan arkipäivää ainakin meidän päiväkodissa (sijaitsee ns. paremmalla alueella) että joillekin lapsille on puettu joka päivä "ykköset päälle".. nämä vanhemmat ovat myös hyvin tarkkoja lastensa vaatteista, tahroista ym. tulee heti sanomista.. ollaan useatkin kerrat kasvatuskeskusteluissa ja vanhempainilloissa väännetty näistä pukeutumisasioista..
tilanne ollaan välillä ratkaistu siten että esim. aamupäivän ulkoilun ajan lapselle laitetaan päiväkodin varavaatteista rymyvaatteet päälle ja eikun leikkimään.. iltapäivällä saattaa tämä samainen lapsi sitten seisoskella katoksen alla edustusvaatteissaan odotellessaan vanhempiaan, se on surullista..
millä ihmeellä äiti on saanut lapsen käyttäytymään niin, ettei uskalla leikkiä tai varoo niin paljon, ettei sotke vaatteitaan? En voi kuvitella, että omani olisi menemättä leikkimään, jos näkee hiekkalaatikon, keinut, leikkimökin tms.
Toisaalta meillä ei kyllä ole koskaan kielletykään leikkimästä, mutta ehkä tuon äidin keinoja voisi soveltaa johonkin muuhun kiellettyy tekemiseen... ;)
Tämä tyttö on sellainen aika arka ja taipuisia, johtuiskohan siitä? Ei esim. uskaltanut meille ilman äitiään leikkimään ennen kuin 5v... siis hetkeksikään. Ei aluksi suostunut (tai uskaltanut) puhua minulle mitään saati miehelleni. Nykyisin höpöttelee jo. Kerran rikkoi vahingossa tyttöni kaulanauhan ja siitä itkusta ei ollut tulla loppua lainkaan, vaikka kuinka selitin että ei se mitään ja tyttönikin sanoi että vahinkoja sattuu, ei se nyt NOIN vakavaa ole...
ap
Ja Jeesusta ei ole koskaan ollutkaan.