Pitäisikö erota kun suhde on pelkkää riitelyä päivästä toiseen?

riitelette vielä enemmän kun vauva syntyisi.

riitely tuskin vähenee tuli lapsia tai ei. Jos tässä suhteessa roikun vielä vuosia, en kohta enää voi saada lapsia, nyyyh

varmaan muillakin. Kuinka vanha olet? Päätösten tekeminen on aina vaikeaa. Itsekin olen joutunut asiaa pohtimaan.

Asiat pitäisi puhua halki ja pohtia onko yhtenen tulevaisuus mahdollinen tai haluaako kumpikaan sitä. Ei ainakaan lapsia kannata alkaa tehdä huonosti toimivaan suhteeseen. Sitten olet ihan pääsemättömissä tuosta suhteesta.

Kun riitely lisääntyy hiljalleen, ei enää muista mikä on normaalia. Nyt olen tajunnut, että riitelemme joka päivä monta kertaa. Tää ei ole normaalia :((

hankkia ainakaa ennen kun saatte asiat selvitettyä. Jos molemmat tahtoo tarpeeksi olla yhdessä ja saada suhteen vielä toimimaan, luulen sen onnistuvan. Sen eteen tarvitsee vain tehdä paljon töitä ja tosiaan tarvitaan paljon sitä tahtoa. Tuntuu että nykyään annetaan liian helposti periksi. Mutta jos kumpikaan ei halua jatkaa tai ole valmis tekemään suhteen eteen töitä niin silloin kannattaa erota. Mistä asioista sitten riitelette? Jostai turhan päiväsistä pienistä asioistako saatte riidan aikaan vai onko takana jotain suurempaa riidanaihetta?

ajankäytöstä riitelemme eniten, mutta myös pienistä asioista..ihan kaikesta. Olemme harkinneet pariterapiaa mutta saas nähdä saadaanko ikinä mentyä. Nyt just tuntuis helpommalta lopettaa koko suhde kuin hankkiutua terapiaan.

Jos ei, unohda lapset ja etsi uusi mies



Rahankäyttö

Ajankäyttö

Arvot

Lasten kasvatus

että mikään suhde on koskaan helppo, kaikille tulee varmasti jossain vaiheessa vaikeata. Kyse on vaan siitä haluaako luovuttaa niin helposti. Tietenkin on erikseen niitä suhteita jossa on väkivaltaa ja muita vakavia juttuja, niistä olisi syytäkin päästä eroon. Kun kyselee pitkän suhteen salaisuuksia vanhemmilta ihmisiltä, monet sanoo että välillä on vaikeata ollut, mutta ei olla luovutettu niin helposti. Erottu oisi jo montaa kertaa jos aina pahimpien vaistoinkäymisien kohdalla oltaisiin luovutettu. Ja se olisi varmasti silloin ollut helpoin tie. Jos se vähänkään uskotte siihen, että saisitte asianne vielä kuntoon niin kannatan kyllä sitä. Oletteko yrittäneet rauhallisesti keskustella asioista mistä riitelette?

rakastatteko te riidoista huolimatta toisianne. Mikäli rakastatte, kannattaa ongelmat ratkoa. Mikäli olette yhdessä vain tavan vuoksi, voitte yhtä hyvin erota ja löytää paremman puoliskon jostain muualta.

että rakastatko miestäsi? Siis oikeasti, vai oletteko vain tavan vuoksi yhdessä.



Tätä minä pohdin omassa suhteessani. En ole itse ollenkaan varma rakkaudesta.

Itse olen kulkenu pitkän taipaleen mieheni kans ja nyt 10vuoden jälkeen ja kaikkien taistelujen yms hässäköiden vuoks,mitta on tullut täyteen! meillä on kolmevuotias lapsi ja sitä en kadu mutta on tää tämänhetkinen järjestely tässä erotilanteessa hankalampaa kun että kaksi aikuista vaan laittaa pillit pussiin. Harmitusta on ollu mut nyt on niin voimakas olo että nyt on tullut tien pää tälle suhteelle ja aika lähteä uusia tuulia kohti koska vatvottu on 10v mutta nyt tätä viimeistä yht.eloa kesti 5v ja mikää ei muuttunu :(( Tsemppiä sinulle! ja Onnea.

niin kaikki ongelmat mitkä ovat tässä suhteessa sinusta johtuvia ,kannat mukanasi uuteen suhteeseen . Samoin tekee miehesi. Suosittelen että selvitätte asiat. Opettelette kommunikoimaan, puhumaan omista tunteista, odotuksista, toiveista, pettymyksistä, ym. Yksi mikä meillä on auttanut, niin puhu " minusta tuntuu..." eikä että " sinä sitä tai tätä". Ollaan oltu hnmkyn avioliittoleireillä. Hyviä ja suosittelen kaikille. Sellaisillekkin joilla ei ns. ongelmia ole.



Eli älkää erotko. Kaikissa suhteissa on omat ongelmansa. Usko pois. Ei se ruohoole sen vihreämpää muuallakaan. Eikä se ero mitään ratkaise. Sillä lakaistaan vain pälyt maton alle.

mies vuoden minua vanhempi



arvot meillä on samat. Ongelmia on juuri kommunikoinnissa, meillä on erilaiset tavat keskustella ja riidat syntyy usein silloin kun jostain yhteisestä asiasta tulisi päättää, emmekä kykene keskustelemaan asiallisesti...



Tiedän että uudessa suhteessa törmään omiin samoihin ongelmiini kommunikoinnissa oli mies millainen hyvänsä.



Toisaalta en tiedä kykenenkö muuttumaan ja kykeneekö mies muuttumaan. Eli onko odottaminen turhaa ja onko suhde ohi joka tapaukssessa.



Rakastan miestä välillä, välillä en.

Meillä ollut myös opettelua kommunikoinnissa. Olemme tempperamentiltamme hyvin erilaisia ja tapamme puhua asioista on erinlaista. Eli olemme hyvin erilaisia tuossa suhteessa.

Minä myös rakastan miestäni ja välillä tuntuu että rakkautta ei ole jäljellä tippaakaan. Mutta avioliitossa rakastaminen on myös tahdonpäätös. Minä päätän rakastaa tuota toista vaikka välillä ei siltä tuntuisikkaan. Se ei ole aina ollut helppoa. Ja varmasti tulee vielä olemaan monia kertoja kun saan tuon rakastamisen päätöksen tehdä uudestaan.

Mutta olen huomannut että kun tuon päätöksen tekee yksin ja yhdessä , kantaa se hedelmää. Molemmille osapuolille sulee syvempi luottamus siihen että tuo toinen rakastaa minua ja tahtoo myös rakastaa minua huonoista puolistani huolimatta. Je eikös tuokin lisää rakkautta. Kun huomaa että toinen rakastaa vaikka olen välillä tällainen saastakasat.

Muuttuminen vaatii paljon aikaa ja työtä. Mutta jos molemmat olette sitoutuneita toisiinne todella niin varmasti onnistutte siinä.Älkää luovuttako vielä!

Joka puolelta tunkee korviin tietoa miten erotaan. Mutta hankitaan mielummin tietoa miten hoidetaan suhdettamme . Mikä on kauniimpi näky kun pari joka on kulkenut yhdessä piiiitkät ajat.



Meillä on ollut ongelmia. Tässä niistä muutama, Miehen löysä rahankäyttö, runsas alkoholinkäyttö, traumat lapsuudesta, valehtelu. Mutta näistä kaikista ja monista muista on selvitty puhumalla ja uudelleen sitoutumalla toisiimme. Nyt jälkeenpäin katsottuna jos olisimme eronneet olisi se ollut suuri virhe ja varmasti katuisimme sitä. Meidän suhde on parantunut ja olemme molemmat kasvaneet yhdessä ja erikseen käymällä läpi kaikki ongelmat rohkeasti. Välillä olemme hakeneet ulkopuolista apuakin ja se on ollut todella hyvästä.