Miksi nykyajan vanhemmat eivät jaksa lapsiaan?

Ennenvanhaan ei ketään juuri kiinnostanut, oliko hän hyvä vanhempi. Lapsia sai piiskata ja laiminlyödä henkisesti ihan vapaasti.



Nykyään on tehtävä KAIKKI mahdollinen itse, jotta olisi varsinkin hyvä äiti. Apua ei saa pyytää, virikehoito on kauhistus, äitiyttä on suoritettava hampaat irvessä. Naurettavaa ja surullista. Ei ihme, että väsyttää. Ottakaa hyvät ihmiset reilusti apu vastaan, oli se sitten yhteiskunnan tai suvun tarjoamaa!

jaa, kyllä ne emännät ennen saivat ajan kulumaan ruoanlaittoon vaikka maataloissa oli piikojakin. aivan varmasti jo ruoanlaitto ja sen tarjoilu ja jälkein siivous 5 kertaa päivässä työllistää yhden ihmisen.

ei lastenhoitoon mitään koneita ole keksitty. raskasta fyysistä duunia.

Mä en kanssa oikein usko näihin ennen oli paremmin juttuihin. Omasta lapsuudestani (nykyajan termeillä turvallinen maalaislapsuus) sitä rellestettin pitkin maita ja mantuja jo reilusti alle kouluikäisestä. Vanhemmilla oli paljon töitä maatilan pidossa + talon ulkopuoliset työt + luottamistoimet. Vähän aikaa sitten äiti sanoi, että hän ei _koskaan_ leikkinyt meidän lasten kanssa ja samaa olivat sanoneet muutkin naapurin emännät. Ei siis vain ollut sellaista hetkeä. Me tietysti kuljettiin paljon vanhempien mukana töissä (päiväunet mm. traktorin lattialla), mutta paljon olimme ihan omissa oloissamme. Työn syrjään piti sitten joutua ihan pienenäkin, aina oli perkaamista, harventamista, kivien keräämistä pelloilta jne. Nyt jotenkin on ihan toinen ääripää. Kuvitellaan, että lasten kanssa pitää olla ihan 24/7 ja keksiä koko ajan virikkeitä ja viihdykkeitä. Lapsilla ei ole mahdollisuutta keksiä omaehtoisia leikkejä, koska kaikki on järjestettyä. Sitten kotiäitiys on mennyt ihan mahdottomaksi, aikuisia ja koulutettuja ihmisiä kannustetaan olemaan kotona mahdollisimman pitkään yhden tai kahden lapsen kanssa. Harvalla aikuisella hermo kestää viisikin vuotta kotona ilman mitään älyllisiä virikkeitä eikä nyt tavallisessa kaupunki- tai lähiöasunnossa ole nyt niin valtavasti kotitöitä, joilla saisi päivät täytettyä mielekkäästi. Joku tasapaiano pitäisi löytyä.

kyllä myös ennen vanhaa haluttiin olla hyviä äitejä; hyvien äitien tyttäret eivät tule raskaaksi ennen aikojaan, hyvien äitien pojat eivät loisi nurkissa, hyvien äitien tytöt ovat kilttejä ja sopivia vaimoja, nöyriä ja kuuliaisia, pojat perheen turva ja suoja.



Huonosti käyttäytyviä lapsia on ollut aina, ja heidän vanhempiaan on aina syytetty huonosta kasvatuksesta.



Aika tasan lienevät jaksamismarkkinat ennen ja nyt, ennen lapsia tuli vaikkei niitä halunutkaan, mutta toisaalta lastenhoitajia oli suvusta tai sitten ihan kyökkipiikoja rikkaammilla. Tänä päivänä syntyvyyttä voi säädellä, mutta luontoisetuna lastenhoito harvalle enää järjestyy ja tämän päivän äitimyyttinen arvo on hoitaa lapset itse.



Ennen väsyttiin ja tänään väsytään. Ei voida mitata, kuka väsyi ketä ennen ja enemmän. Ainoa, mitä voitanee todeta, on että lapsiperheet ovat olleet voimavarojen osalta tiukilla aina.

elämä oli tiukkaa ja raskasta kaikkine töineen ja isoine lapsilaumoineen. Vitsa viuhui monissa perheissä kovinkin tiheään. Toisaalta taas hoito oli leväperäisempää eli lapset kiiti keskenään rannoilla ja vaatteet vaihdettiin kerran viikossa.

takaisin päin näiden kurinpitoasioiden kanssa. Jos ennen piiskattiin ja nykyään ei saa edes tukistaa hellästi, niin kultainen keskitie kulkee jossain välimaastossa ja se nousee vielä täysin hyväksyttäväksi kasvatuskeinoksi. Lapsen tahallinen satuttaminen on eri asia, kuin hieman esim. tukistamalla mauistuttaa, missä se raja menikään.

kun mentäisiin takaisin ja siihen, että lapsilta vaadittaisiin joustoa aikuisten tarpeiden hyväksi. Ei siis VAIN lasten ehdoilla, vaan koko perheen. Ja joskus tehdään tylsiäkin asioita ja on velvollisuuksia.

Piiska tai tukkapölly ovat metodeja, eivät linjauksia. Ne eivät yleensä opeta lapsille harkintaa, vaan osoittavat ylivallan. Piiska on laiskan kasvattajan apu.

kun mentäisiin takaisin ja siihen, että lapsilta vaadittaisiin joustoa aikuisten tarpeiden hyväksi. Ei siis VAIN lasten ehdoilla, vaan koko perheen. Ja joskus tehdään tylsiäkin asioita ja on velvollisuuksia. Piiska tai tukkapölly ovat metodeja, eivät linjauksia. Ne eivät yleensä opeta lapsille harkintaa, vaan osoittavat ylivallan. Piiska on laiskan kasvattajan apu.

Monet kasvattavat lapsistaan sellaisia pikku kuninkaallisia, joilla ei saa koskaan olla tylsää hetkeä eikä vastoinkäymistä elämässä.

Milloinkaan ennen ei ole ollut niin hyvät vanhempainvapaat ja tuet kuin nyt. Vanhemmilla on todellinen mahdollisuus olla lasten kanssa kotona. Ja huushollin pitoon on kaikki mahdolliset pelit ja pensselit, induktioliedestä pyykinkuivuriin. Kyllä nykyään on helppoa olla äiti. Työelämässä tahti on sitäkin kiivaampi.

Vaatimustaso on nykyisin kovempi. Ennenvanhaan ei ketään juuri kiinnostanut, oliko hän hyvä vanhempi. Lapsia sai piiskata ja laiminlyödä henkisesti ihan vapaasti.

Nykyään on tehtävä KAIKKI mahdollinen itse, jotta olisi varsinkin hyvä äiti. Apua ei saa pyytää, virikehoito on kauhistus, äitiyttä on suoritettava hampaat irvessä. Naurettavaa ja surullista. Ei ihme, että väsyttää. Ottakaa hyvät ihmiset reilusti apu vastaan, oli se sitten yhteiskunnan tai suvun tarjoamaa!

70-luvulla Helsingissä, oli niin kotiäitinä, osa-aikatyöntekijänä kuin täyspäivätyöntekijänä.



Hän oli maalta kotoisin ja puhui aina siitä miten maalla oli auttavia käsiä, samassa pikkukylässä asui tätejä, siskoja ja serkkuja ja lastenhoitoa jaettiin päivittäin.

Mene Helsingissä Ravintola White Ladyyn, Mannerheimintie 93. On leikkipaikka ja isolla terassillakin hiekkalaatikko jne.! Lapsiystävällinen paikka, ja ihan ok ruoka. Pitsat etenkin on hyviä.

niin hyvään kohteluun työelämässä ja muutenkin että eivät pärjää jatkuvan riitelyn ilmapiirissä. 3-vuotiaidenkin oletetaan osaavan käyttäytyä kuin aikuinen, ja sitten kun se ei sujukaan, menee hermot. Tässä ainakin syy siihen miksi minun on joskus vaikea jaksaa ipanoiden kanssa. Nykyään on niin helppo panna välit poikki kaikkiin vaikeasti käyttäytyviin aikuisiin, että sitten kun omien lasten kanssa on pakko kestää ristiriitaista yhdessäoloa, menee voimat ihan tottumuksen puutteen takia. Ennen vanhaan niitä raivostuttavia sukulaisia ja naapureita oli pakko sietää, ja niihin verrattuna ne uhmaavat lapsetkin tuntuivat helpoilta tapauksilta.

ohi aikuisten. Ennen lapsia tuli kun tuli, kun ehkäisy petti tai joskus jopa toivottuna :), nykyään kun lähes kaikilla on korkea koulutus ja urahaaveet, lapsen tulo on tarkkaan mitotettu elämänuraan. Ennen lapset kasvoivat siinä sivussa, ja lapsuuden ja leikkien tarkoitus oli opettaa lapset aikuisiksi, nykyään lapsuudella on itseisarvo. Vanhemmat elävät omaa elämäänsä töissä ja sitten kotiin tullessaan vaihtavat päällensä jonkun äiti- tai isäroolin (ihan totta, näitä termejähän naistenlehdissä aina viljellään) ja ryhtyvät lastensa toiveiden ja jonkun optimaalisen lapsuuden suorittajiksi. Ennen kotona opittiin tekemään ruokaa, vetämään lakanat ja täyttämään veroilmoitus. Tai sitten opittiin maatilan töitä noiden lisäksi. Nykään lapset oppivat itämaisia puolustuslajeja jonkun muun kuin vanhempiensa seurassa. Ei ennen ollut lastentapahtumia tai lastenviihdettä. Lapset keksittiin kuluttajaryhmänä vasta sitten kun nuorisokin oli keksitty. Jonkin verran tosin on aina ollut viihdykettä hyvin rajatulle yläluokan lapsiväestölle, mutta silloinkin lapsille suunnattuu viihde on ollut opettavaista, koska ei lasten (kuten ennen ei myöskään vanhempien) tehtävä ole viihtyä, vaan oppia. Häpeä oli hyvä opettaja, jos jossain ei osannut käyttäytyä niin sai päiväkäausia kuulla kuinka vanhemmat häpesivät. Enää ei hävetä mitään.

olen eri mieltä. ennen vanhaan naapurit asuivat kaukana. nyt asutaan kaupungeissa pienissä asunnoissa tai pienet tontit. koskaan ei ole suomalainen joutunut näin paljon kestää ihmisiä kuin nyt. suomi on vain vähän aikaa ollut kaupunkivaltainen.

niin hyvään kohteluun työelämässä ja muutenkin että eivät pärjää jatkuvan riitelyn ilmapiirissä. 3-vuotiaidenkin oletetaan osaavan käyttäytyä kuin aikuinen, ja sitten kun se ei sujukaan, menee hermot. Tässä ainakin syy siihen miksi minun on joskus vaikea jaksaa ipanoiden kanssa. Nykyään on niin helppo panna välit poikki kaikkiin vaikeasti käyttäytyviin aikuisiin, että sitten kun omien lasten kanssa on pakko kestää ristiriitaista yhdessäoloa, menee voimat ihan tottumuksen puutteen takia. Ennen vanhaan niitä raivostuttavia sukulaisia ja naapureita oli pakko sietää, ja niihin verrattuna ne uhmaavat lapsetkin tuntuivat helpoilta tapauksilta.

ei ennenkään jaksettu.

sekä minun että miehen puolelta on isoäitejä joutunut mielenterveysongelmien takia laitokseen. eivät jaksaneet raskasta työtä. paljonnaisia joutui laitoksiin ennen.



Ihminen tarvitsee lomaa, mutta jos ei ole tukiverkoja ei lastenhoitotyöstä saa koskaan lomaa. se kestää 20 vuotta. mitä enemmän lapsia sitä enemmän työtä.

nyt lasta ei periaatteessa saa kurittaa millään, lasta ei saa komentaa, häntä ei saa jättää yksin jne.



70-luvulla vielä kuriton sai selkäänsä, vietti päivän yksinään eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Vanhemmat saivat tupakoida ja käyttää alkoholia, käydä töissä jne.



Ristiriita sen kanssa, mitä elämä on vapaana ja mitä se on vanhempana (lue orjana), on niin suuri, ettei tervekään psyyke meinaa kestää sitä.

up