Missä elämänvaiheessa aloit haluta muuttaa omakotitaloon ja toteutit ajatuksen?
Oliko kuinka pian lapsen/lasten synnyttyä vai jo ennen?
Kommentit (18)
ja näinollen mahdollisuuden lainan ottoon. vuosia ennen lasten hankintaa
omakotitaloon, meillä oli silloin kaksi lasta.
Lapsemme syntyivät omistamaamme kerrostaloneliöön, olin 24 kun ostimme ensiasuntomme.
En tiedä milloin aloin haluta, ehkä vuotta aikaisemmin tai vastaavaa me aloimme asiaa harkita ja haaveilla. Nyt olemme muuttaneet isompaan omakotitaloon, ja hyvin tyytyväinen olen.
Omasta puolestani asuisin mieluummin keskustassa.
Meillä on kaksi lasta.
vuokralle paritaloon ja sillä tiellä ollaan! Nyt menossa toinen oma talo. Vähän vanhempana haluan muuttaa rivitaloon...
Lapsemme täytti vuoden ostimme omakotitalon, oli haaveiltu jo aiemmin mutta sopivaa ei löytynyt. Olin 19-vuotias kun muutimme omakotitaloon.
Oltiin jo kolmekymppisiä ja silmät avautuivat rivitaloelämän kauheudelle. Halusimme omaa rauhaa ja tilaa, toivoimme myös lisää lapsia ja asuntomme olisi käynyt ahtaaksi.
siinä vaiheessa kun lapset oli jo syntyneet ja isompi kohta kouluun menossa, huomasimme että pitää asettua jonnekin.
aloimme katsella asuntoja, mutta kaikki rivitalon pätkät kaupungissa olivat liian kalliita. samoin kerrostaloasunot hyvällä paikalla.
teimme oman talon, hinta tuli halvemmaksi kuin uudehko rivitaloasunto, alle 200 000 euroa. sitä makselemme nyt.
ja ikää on jo niin paljon että ei kehtaa mainita. korkeakoulutus takana...
Kerrostalossa en ole asunut ikinä, enkä muuttaisi kuin pakon edessä.
Tuohon rivariin syntyi esikoisemme. Vauvan ollessa 2kk ikäinen ostimme paritalonpuolikkaan. Siitä meno pari vuotta, jonka jälkeen rakensimme oman talon maalle ja täällä viihdymme.
oli 1v. Sitä ennen asuimme rivarissa (3h+k, 80m2). En enää kestänyt sitä tilanahtautta; liian vähän kaappeja ja sen takia kaikki kaapit tursusi yli eikä niistä mitään löytänyt. Kämppä oli liian täynnä; neljä ihmistä vaatii tilaa ympärilleen elää.
No, ostettiin kerralla riittävästi tilaa, meidän talossa on 320 m2.
Ja nyt on hyvä olla.
Silloin syntyi myös esikoinen. Muutama kuukausi ennen muuttoa, kun selvisi muuton olevan edessä, päätettiin haluta okt:on. Elämämme on melko liikkuvaista, nyt on 15-vuoden sisällä 13:s osoite menossa. Oma (kerrostalo)asunto on vuokralla ja itse asutaan myös vuokralla. Mutta mitä enemmän ikää ja kokemusta on tullut sitä varmempia ollaan, että hyvällä paikalla oleva iso kt asunto on meille oikea asumismuito. Sitten kun joskus asetutaan paikoillemme hankitaan lisäksi loma-asunto meren rannalta tosi isolla tontilla :)
Asiat nyt on vaan menneet näin. Kolmikymppisinä ostettiin talo.
ja halusin jo silloin omakotitaloon. Varsinkin koko ala-asteen ajan toivoin, että muuttaisimme omakotitaloon. Emme muuttaneet.
Nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa tuo ajatus unohtui, kunnes tulin raskaaksi 23-vuotiaana. Silloin ajattelin, että lapsi syntyy, nyt pitää päästä omakotitaloon. Niinpä ostimme sellaisen noin 3kk ennen kuin esikoisemme syntyi.
Asumme edelleen samassa talossa. Ikää minulla nyt 31v ja lapsia kolme.
ku oltiin oltu 4kk naimisissa. Mies ei viihtyny kaupungissa, eka raskaus meni kesken ja piti saada muuta ajateltavaa, lähdettiin katsomaan taloa ja viikon päästä varmistui asuntolaina ja teimme kaupat n.kk kuluttua siitä, kun oltiin eka kerran nähty talo. En ollu sitä ennen edes ajatellut asiaa. Olen kyllä ollu tyytyväinen, varsinkin nyt kun on kolme poikaa ja vanhin 2v ni vaikka joskus on "konsertteja" ni naapurit ei sillee häiriinny.. Ja pojat voi päästää ulos, ku vaan avaa oven..
vaiheessa kun aloin odottaa esikoista. Asuimme sitä ennen ison kaupungin ydinkeskustassa kerrostalossa, enkä halunnut kasvattaa lapsia keskustassa. Ostimme sitten talon pari kilometriä kesustan ulkopuolelta ihanalta okt-alueelta.
Silloin kolme lasta, en olisi halunnut. Kaks kertaa myös rivitalossa. Nyt taas kerrostalon toisessa kerroksessa ja niin onnellinen. Vain yksi ulospääsytie, ei tarvitse iltaisin panikoida onko ovet kiinni. Ei tartte ikkunan eteen vedellä verhoja, rulliksia, sälekaihtimia.
Partsin ovi saa olla auki läpi yön ja päivät.
Eipähän ahdista!
haaveillut omakotiasumisesta, vaan jouduin muuttamaan omakotitaloon miehen perässä. Miehellä oli jo omakotitalo, ja koska se oli isompi kuin minun kt-asuntoni, oli järkevämpää että minä muutin omakotitaloon.
Nyt 2 lasta ja koiria. En kyllä koskaan ole haaveillut okt:sta, pikemminkin koen, että jouduin muuttamaan tänne väkisin.
En kertakaikkiaan tajua miksi joku haluaa rakentaa oman talon, beats me!
Toivottavasti ei ilmaannukaan ikinä:)
Ja olen siis 36, yksi lapsi löytyy.