Mistä Hetken tie on kevyt -biisi kertoo?

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 11:13"]"Ei etäisyys, ei vuodetkaan Ei mikään meitä erota" kertoo mielestäni yhdestä suhteesta. Ehkä ei parisuhteesta, mutta yksi nainen jonka kanssa on maannut useampia kertoja. Joku bändäri, joka on seurannut heitä niin etelään kuin pohjoiseen ja he ovat taas kohdanneet. Ei yhdenillanjutuista voi tehdä tuollaista syvällistä sielujen kohtaamisbiisiä, vaan yksi nainen tässä on kyseessä.  [/quote] Sehän siinä onkin läppänä, kun yhden illan jutulle leperrellään tuollaisia juttuja, ja nainen uskoo. :) Aika ironinen biisi tämä on, mitä vielä oikein korostetaan siirappisella äänimaisemalla.

[/quote]

Ei yhdenillanjutuista puhuta noin kauniisti ja kaipailevasti. Mutta jos asia onkin oikeasti niin, niin tuo biisihän on aika oksettava.

[/quote]

Oksettavuus riippuu tietysti näkökulmasta. Jos toinen osapuoli on ihan rakastunut ja toinen kohtelee häntä osana massaa, se on oksettavaa. Jos kyse on siitä, että kaksi tasa-arvoista tietoisesti hakee hetken läheisyyttä, niin voihan se olla ihan kaunistakin. Tosin valitettavasti teinibändärin ja "rokkitähden" välillä kovin tasa-arvoisesta suhteesta tuskin on kyse.

Sitä en koskaan ymmärtänyt, mikä Närhen motivaatio tämän biisiin tulkintaan on ollut.

Remix-yhtye on tehnyt tästä coverin. Rita ja Aki esiintyvät videolla. Siinä yksi tulkinta teille.

Laulu kertoo nuorista bändäreistä joista mies ei oikeasti välitä yhtään, kunhan muutaman kauniin sanan sanoo, käyttää sitten hyväkseen ja unohtaa. seuraavalla keikalla tas uusi samanlainen jne jne. Sisko ei tarkoita siskoa tässä yhtään sen enempää kuin esim  "sisko, tahtoisin jäädä mutta moottoritie on kuuma". Sisko on sama kuin kimma, tytsi, pirjo, giltsi....."   

Nuo "ei etäisyys, ei vuodetkaan" on niitä turhia lupauksia joita mies näille pikkutytöille jakelee, itsekin tietäen että pelkkää huuhaata koko juttu.

Jos sillä Närhellä on toinenkin puoli, sielunsiskoista tykkäävä puoli. Sehän on trendikästä.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:07"]

Laulu kertoo nuorista bändäreistä joista mies ei oikeasti välitä yhtään, kunhan muutaman kauniin sanan sanoo, käyttää sitten hyväkseen ja unohtaa. seuraavalla keikalla tas uusi samanlainen jne jne. Sisko ei tarkoita siskoa tässä yhtään sen enempää kuin esim  "sisko, tahtoisin jäädä mutta moottoritie on kuuma". Sisko on sama kuin kimma, tytsi, pirjo, giltsi....."   

Nuo "ei etäisyys, ei vuodetkaan" on niitä turhia lupauksia joita mies näille pikkutytöille jakelee, itsekin tietäen että pelkkää huuhaata koko juttu.

[/quote]

Laulu on kuten sen tulkitsee. Sinusta itsestäsi tuo fiilis nousee. Jos joku muu kuulee siinä ikiaikaista rakkauta yli kuoleman, sekin on yhtä oikein.

Muistan, että Anna Puu (sen aikainen Anna Puustjärvi) lauloi myös tämän biisin silloin vuoden 2008 Idols-kisassa, tulkiten biisiä tavattoman kainon kauniisti ja ihanaisesti, todella herkästi.

Itsekin vielä silloin vetistelin biisille. Mutta ikä tuo näemmä tietyn asteista kyynisyyttä mukaan tulkintoihin.

Nyt ostan täysin kaikki luciferit pippaloineen ja yön vaeltajineen, otsatähtineen ja tatuointeineen. "Ei mikään meitä erota, ei vuodetkaan"  - No, eipä tietenkään, kun viiskymppisetkin miehet vielä kuolaavat parikymppisten perään yhtä lailla, ilman mitään eroa ;) Että sillai, siinä sitä on ehtaa romantiikkaa kyllikseen.

Se uskokoon, ken on riittävän naiivi siihen. Ja olen aivan oikean aidosti pahoillani siitä, etten itse sitä enää ole. Kyynisyys vaan ei kysy lupaa.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:07"]

Laulu kertoo nuorista bändäreistä joista mies ei oikeasti välitä yhtään, kunhan muutaman kauniin sanan sanoo, käyttää sitten hyväkseen ja unohtaa. seuraavalla keikalla tas uusi samanlainen jne jne. Sisko ei tarkoita siskoa tässä yhtään sen enempää kuin esim  "sisko, tahtoisin jäädä mutta moottoritie on kuuma". Sisko on sama kuin kimma, tytsi, pirjo, giltsi....."   

Nuo "ei etäisyys, ei vuodetkaan" on niitä turhia lupauksia joita mies näille pikkutytöille jakelee, itsekin tietäen että pelkkää huuhaata koko juttu.

[/quote]

Laulu on kuten sen tulkitsee. Sinusta itsestäsi tuo fiilis nousee. Jos joku muu kuulee siinä ikiaikaista rakkauta yli kuoleman, sekin on yhtä oikein.

[/quote]

Taidetta saa tulkita kukin haluamallaan tavalla. Kun taiteilija on sen kerran päästänyt käsistään, hänellä ei ole enää oikeutta määrätä, mitä tunteita ja jatuksia se herättää.

Tässä kyseissä tapauksessa tuo lainaamasi on nimenomaan se tekstin alkuperäisen kirjoittajan ajatus ja motivaatio. Mutta esimerkiksi Närhellä on laulua tulkitessaan varmaan erilaisia ajatuksia. Ja jokaisella kuulijalla varmaan omanlaisiaan.

Nimenomaan: laulun merkitys on kunkin meistä oma asia, joten jokainen kokee ja tuntee sen omalla tavallaan. Omiin kokemuuksiinsa perustuen.

Siksi myönnänkin kadehtivani niitä, jotka näkevät tämän biisin edelleen niin ihanana ikuisen rakkauden tunnustuksena.

Mulla osui itselläni kohdalle mies, joka romutti kerralla kaikki romantiikat H.C. Andersenin satujen synkkään maailmaan. Tunnusti ikuista suurenmoista rakkauttaan silmät sinisinä hohtaen, ja seuraavana yönä heitti seinään. Usko siinä sitten enää mihinään. Tämän ko. biisin sanat "Ja unohtaa" muuttuivat tuolloin kantavaksi teemaksi.

Moni Jenni Vartiaisen moni biisi taas kertoo huoraamisesta ja pettämisestä. Aika ikäviä nekin.

Mun mielestä tässä mies hakee hetken helpotusta kokemaansa maailmantuskaan. Helootuksen voi tuoda kuka vaan nainen, koska hetki läheisyyttä helpottaa. Ja tuo naisesta kertova pätkä kertoo langenneesta, syntiä tehneestä naisesta. Kaunis ja surullinen kappale silti.

Tämä biisi oli minun ja erään eksäni biisi. Olimme kumpikin silloin tahoillamme onnettomasti naimisissa ja eroamassa. Elämäntilanteesta johtuen jutusta ei lopulta tullut mitään, mutta tämä biisi kuvastaa täydellisesti silloista tilannetta. Mies oli minua vanhempi, minulla pienet lapset ja hän taas lähettämässä omia lapsiaan ulos pesästä. Saimme olla yhdessä muutamia ihania öitä, rakastaa ja rakastella ja unohtaa kaikki muu paska mitä elämässä oli. Emme koskaan kertoneet kenellekään suhteestamme, emmekä aiheuttaneet surua sillä muille. Olimme toisillemme kaltaisia, saimme lohtua kurjaan elämäntilanteeseen ja hän tulee aina olemaan minulle kaunis ja haikea muisto. Tapasimme ehkä liian aikaisian tai liian myöhään, en tiedä, mutta valitettavasti hetki oli kuitenkin väärä.

Jokainen rakentaa kullekin biisille oman merkityksensä, minusta siitä on turha kiistellä. Tämä biisi toi ja tuo edelleen minulle kuitenkin lohtua ja muistelen sitä ihanaa miestä toisaalla Suomessa jota en koskaan saanut. Ehkä hänkin muistelee minua, kuka tietää.

MInä olen kuullut tämän kappaleen aina tosi kauniina, eikä kyynisyys sitä pyyhi pois vieläkään. Mutta kieltämättä irrallisena palana tuo yön laitojen asteleminen tuo kyllä mieleen nurjempiakin tulkkintoja

Kun yössä yksin vaeltaa

Voi kaltaisensa kohdata

Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

Ei etäisyys, ei vuodetkaan

Ei mikään meitä erota

Kun hetken vain sut pitää saan

Ja unohtaa Kun unessasi pikkusisko

Kuupurrellasi purjehdit

Ja aamutähti otsalla

Astelet yön laitoja

Tulee mielen kaikki ihmiset, jotka liikkuvat yön laidoilla; huorat, narkkarit, hullut, rikolliset. 

Vähän kuin Juicen biisistä Viime yönä ennen kahta:

Yö ontui radalleen
melun liikenteen
yli hengityksen kuulin

Yö parsi sukkiaan
ja lähti jatkamaan
pimein myrskytuulin

Niin halki tuulten jäisten
mä kuljin kahlaten
Yökerhot yksinäisten
ja puistot orpojen

Hän teki taikojaan
Sai kukat kukkimaan,
ne versoo ikkunaani

Yön seuralainen oon
koirat haukkukoon
näin kulkee karavaani

Viime yönä ennen kahta saapui hän,
näin hiusten liekehtivän
Hän tuli maailmastaan
viereen mun ja hymyili kun
hänet otin vastaan

Niin halki tuulten jäisten
mä kuljin kahlaten
Yökerhot yksinäisten
ja puistot orpojen

Viime yönä ennen kahta saapui hän,
näin hiusten liekehtivän
Hän minut otti luokseen
Vierelleen, nyt jotain teen
myös hänen vuokseen

Hän teki taikojaan,
sai kukat kukkimaan
ne versoo ikkunaani

Yön seuralainen oon
koirat haukkukoon
näin kulkee karavaani

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:48"]MInä olen kuullut tämän kappaleen aina tosi kauniina, eikä kyynisyys sitä pyyhi pois vieläkään. Mutta kieltämättä irrallisena palana tuo yön laitojen asteleminen tuo kyllä mieleen nurjempiakin tulkkintoja

Kun yössä yksin vaeltaa

Voi kaltaisensa kohdata

Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

Ei etäisyys, ei vuodetkaan

Ei mikään meitä erota

Kun hetken vain sut pitää saan

Ja unohtaa Kun unessasi pikkusisko

Kuupurrellasi purjehdit

Ja aamutähti otsalla

Astelet yön laitoja

Tulee mielen kaikki ihmiset, jotka liikkuvat yön laidoilla; huorat, narkkarit, hullut, rikolliset. 

Vähän kuin Juicen biisistä Viime yönä ennen kahta:

Yö ontui radalleen
melun liikenteen
yli hengityksen kuulin

Yö parsi sukkiaan
ja lähti jatkamaan
pimein myrskytuulin

Niin halki tuulten jäisten
mä kuljin kahlaten
Yökerhot yksinäisten
ja puistot orpojen

Hän teki taikojaan
Sai kukat kukkimaan,
ne versoo ikkunaani

Yön seuralainen oon
koirat haukkukoon
näin kulkee karavaani

Viime yönä ennen kahta saapui hän,
näin hiusten liekehtivän
Hän tuli maailmastaan
viereen mun ja hymyili kun
hänet otin vastaan

Niin halki tuulten jäisten
mä kuljin kahlaten
Yökerhot yksinäisten
ja puistot orpojen

Viime yönä ennen kahta saapui hän,
näin hiusten liekehtivän
Hän minut otti luokseen
Vierelleen, nyt jotain teen
myös hänen vuokseen

Hän teki taikojaan,
sai kukat kukkimaan
ne versoo ikkunaani

Yön seuralainen oon
koirat haukkukoon
näin kulkee karavaani
[/quote]

Mun mielestä toi Juicen biisi on positiivisempi. Siinä se yksinäinen yönkulkija löytää oikeasti toisen ihmisen, jonka vuoksi on valmis tekemään myös jotain. Hän löytäö rakkauden.

Ihan selvästi biisi kertoo hetken kohtaamisista jotka kestävät hetken mutta eivät unohdu ja jättävät jälkensä. Hienosti ja kunnioittavasti hetkellisistä kumppaneista, samanlaisista kuin itsekin on, vapaista ja yksinäisistä jotka lohduttavat hetken.  Mun mielestäni Waltarin Sinuhessa Sinuhe puhuu laivalla kohtaamansa naisen kohdalla vähän samoin, mikäli oikein muistan.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:07"]

Nuo "ei etäisyys, ei vuodetkaan" on niitä turhia lupauksia joita mies näille pikkutytöille jakelee, itsekin tietäen että pelkkää huuhaata koko juttu.

[/quote]

Ei kerro ikuisesta rakakudesta mutta ei tarvitse noin kyyninekkään olla. Ei kestä yötä kauempaa, mutta ei myöskään unohdu.

Ai miksi ei unohdu, se yhden yön jälkeen, kaikkien muiden joukkoon?

Kun biisissäkin lauletaan, että "Kun hetken vain sut pitää saan, Ja unohtaa"

Unohtumattomuus lienee sitä siirappia.

Oho. Onpas ketju.

Ihan kuin mulle ois yhtäkkiä auennut ex-mieheni minulle ekan hääpäivämme kunniaksi kirjoittama runo, jossa tämä kertoi runonriimein, kuinka "Pienen vierellä on kevyt kulkea, kun rakastaa, siis helppo on kevyttä rakastaa".

Se mies todellakin haki ns. kevyttä rakkautta, helppoa sellaista. Ei pahemmin muita kriteereitä. En tiedä löysikö koskaan.

Minuakin oli kuulemma aluksi "niin helppo rakastaa". Kunnes kaikki mystisesti muuttui.

Tästä biisistähän tuo olisi pitänyt näköjään pystyä ennustamaan ;)

Tämä sama tarinahan on muuten kerrottu kauniimmin elokuvassa "Hiljaiset Sillat". En koskaan nuorempana ymmärtänyt mitään hienoutta siinä, että naimisissa ollut täysillä rakastunut nainen jätti rakkautensa kohteen viittomaan kadulle, ja jatkoi autollaan kylmästi eteenpäin. Paruin aina tuossa kohtaa, että miksi, miksi miksi?

Nyt ymmärrän. Rakkaus voi olla nimenomaan hetkellisenä hyvin kaunista, pitkitettynä ehkä jotain muuta. Kaikki muuttuu, usein arkisemmaksi. Siksi suurimmat rakkaustarinat tehdään niin usein Romeo & Julia -tyyppisiksi "vain kerran elämässä" -tarinoiksi. Ei se ole todellista, mutta se on totta, että aika kuultaa muistot ja se rakkaus, joka pääsi pakoon, on ihmisen mielessä liian helposti se "suuri rakkaus", "sen kun olisin saanut, niin olisin onnellinen".

Nii-in, siis muitellaan sitä yhtä niin täydellistä, jota ei koskaan omaksi asti saatu, kuin hetkeksi vain.

Elämän ja kuoleman jälkeen tapaamme jälleen uudessa elämässä kunnes kuolema meidät jälleen erottaa.