kertokaa omia kokemuksia
synnytykseen lähtemisestä. itselläni on laskettuaika kolmen viikon kuluttua ja vähän jo jännittää valmiiksi jos lähtö tuleekin ihan puskista, kuten se varmaan ensisynnyttäjälle tuleekin :)
Kommentit (3)
Esikoisen synnytys lähti käyntiin lapsivesien menolla. Eli heräsin aamulla ja vedet lorahti lattialle. Synnytyssairaalasta sanottiin, ettei mikään kiire tulla että odottele suppareita ihan rauhassa. Me sitten miehen kanssa syötiin aamupalaa ja pakkailtiin ja yritettiin katsoa jotain leffaakin, mutta lähdettiin sitten muutaman tunnin päästä sairaalaan, kun suppareita ei ruvennut tuntumaan. Siellä sitten homma eteni toiseen ja aamuyöllä syntyi esikoisemme.
Toisen osalta taas mulla oli edellisenä iltana sellainen tunne, että kohta varmaan lähdetään (painon tunnetta alapäässä). Yöllä heräsin siihen, että mun vatsa oli ihan sekaisin ja vähän supisteli. Pöntöllä sitten istuessani rupesin laskemaan, että supparithan on aika säännöllisiä jo ja rupes olemaan kipeitä. Ei siinä sitten mennyt kuin ehkä tunti tai pari, kun supparit olivat jo tosi säännöllisiä ja hemmetin kipeitä ja sitten lähdetiin sairaalaan. Sairaalaan päästyäni olin jo niin kipeä, että suoraan vaan saliin ja tositoimiin. Ei mennyt kuin pari tuntia ja kakkosemme syntyi.
hiukan huono olo. Ei ollut ollut mitään harjotussupistuksia. Yöllä meni rv40 lapsivedet hulahtaen kotona, oli vihertävää joten lähdettiin heti sairaalaan. Supistukset alkoivat sairaalassa puoli tuntia myöhemmin ja lapsi maailmassa parin tunnin päästä.
Itse opin, ettei voi kauheasti suunnitella. Mene tilanteen mukaan...
mitään muuta tuntunu kun illalla yks kunnon supistus sit menin nukkumaan ja puolilta öin alkoi supistelemaan kunnolla. Pari tuntia siinä kärvistelin kotona ja sit lähettiin sairaalaan.