Olet raskaana - Oletko onnellinen suhteessasi ?

Olen onnellinen. Meillä miehen kanssa menee täydellisesti näin esikoista odottaessa. Nyt on rv 30+ ja mieheni haluaa minua vielö yhtä paljon kuin ennenkin (eli joka päivä) <3 kyllä elämä on ihanaa ja raskaana oleminen vielä ihanampaa!

En ole. Mieheni ei osoita minkäänlaista hellyyttä tai seksuaalista mielenkiintoa minua kohtaan kun olen raskaana. Ennen toivoin isoa perhettä mutta tämä kolmas lapsi saa olla viimeinen.



Miten olla onnellinen kun itseä himottaa koko ajan ja kaipaisin turvallista ja hellää miestä. Mies nälvii, on koko ajan äreä, hellyyttä ei saa edes halauksen vertaa. Seksiin suostuu noin kerran viikossa. Se on todellakin suostumista, eikä siihenkään kuulu hellittely ja sylissä pitäminen vaan nuolee tai hieroo lyhyen hetken klittaani ja tulee sitten sisälle.



Meille ei tule enempää lapsia sillä minä en jaksa sitä että koko raskausajasta täytyy selvitä henkisesti yksin ja vaikka vartalo on kunnossa ja oma olo himokas, en ole koskaan tuntenut itseäni näin epänaiselliseksi ja epäviehättäväksi. (En edes saa mitään itku-tai raivokohtauksia leffatyylillä vaan kaikki normaali puolisoiden tuki puuttuu ja mies on koko ajan ärtynyt ja piikittelevä. En siis usko mitenkään itse aiheuttavani tilannetta.) Joskus huomaan muiden miesten katsovan jotenkin ihanan pehmeästi, se vähän piristää.



Meille tämä uutinen tuli kun erokin pyöri jo mielessä, eli lähtökohdat raskausaikaan eivät olleet kauhean hyvät. Esikoisen kohdalla kaikki oli loistavasti ja lapsi toivottu. Raskausaikana suhde oli samantyyppinen kuin nyt mutta ongelmat lievempiä.

Raskausaikana toivoisin erityisen paljon hellittelyä, huolenpitoa ja huomaavaisuutta. Ja mitä sitten saan? Vittuilua laiskuudesta, ynseää kohtelua, yksin jättämistä.

esikoisen odottaminen yhdessä on ihanaa. tuntuu että olen jossain onnellisuuskuplassa, etenkin nyt lomalla, enkä haluaisi ikinä pois.

En tiedä.Tunnen itseni välillä typeräksi,kun haluan puhuakin masuasukille sen myllätessä ja möyriessä masussa ja mies ei sano mitään.Silittelen aina vatsaani kun vauva liikkuu ja puhun sille kun olen yksin.



Toisekseen seksiä ei saa vaikka halut hyrrää lähes entiseen malliin.Tekis mieli pistää äijä pois aviovuoteesta,et saa rauhassa vedellä käteen aamulla herätessä.



Hellyyttä myös on ruvannut puuttumaan,tiedä mistä se sit taas johtuu.

Kunnioitus ja arvostus myös on kärsinyt inflaation.

saman suuntaista syytä kuin edeltäjilläkin.

himot jyllää ja miestä ei kiinnosta.

henkinen yksin jääminen.

ja jo tiedossa olevat riidat ja ongelmat (neljäs raskaus ja kaikkien lasten jälkeen ollut samat ongelmat parisuhteessa)

sais nyt vaan äkkiä alta pois tän tilanteen.

nyt on kyllä mun puolelta päätetty että lapsiluku on tässä!

Halusimme tätä (neljäs) lasta hirveästi ja mieheni pitää minua ja todennäköisesti muitakin raskaana olevia naisia seksikkäinä. Harrastamme seksiä 1-2 kertaa päivässä ja vauvan tavarat on hankittu, ja huomenna tulee uusi auto. Itse ehdin olla töissä viikon ennen ä-lomaa ja mieskin on silloin lomalla. Elän myöskin jossakin kuplassa niinkuin joku kirjoitti :)

Vaikka onhan niitä paskojakin päiviä ja hermot menee... mutta yleisesti ihanaa aikaa.

Miehen seksuaalinen mielenkinto tuntuu hävinneen kokonaan, ja oon päättäny etten jaksa olla aina se joka tekee aloitteen. Yhdessähän tässä suhteessa ollaan, en jaksa mitään ykspuolista juttua.



No, omapa on asiansa. Oon yrittäny puhua, vaan ei oteta vakavasti. Katsotaan kauan tätä tilannetta jaksaa. Nimittäin ongelmia ON tulossa jos tilanne jatkuu, se on ihan varmaa. Niitäkin miehiä jotka haluaa nimittäin on. En ajatellu elää koko elämää jossain ihmeen kaverisuhteessa. No thanks.

Miehestä on tullut ihanan suojelevainen ja auttavainen. Laittaa useimmiten minun ja maha asukin tarpeet edelle ja ajattelee sitten vasta itseänsä. Seksiäkin saisin usein (jos vaan ite vaivoilta pystyisin), mutta kuitenkin pystytään muutaman kerran viikossa. Eli liittyisin noihin edellisiin kuplassa asuviin... =)