Asiantuntija: Naisten tulisi kestää synnytyskivut ilman puudutusta

helpommalla selviää ilman lääkitystä.

totesivat jo useita vuosia sitten lääkäripäivillä, että synnytyskivulla on ainoastaan yksi meritys, se että synnyttäjä tajuaa lähteä sairaalaan, mitään muuta merkitystä sillä ei oikeasti ole.

mut oon ne kestänyt kolmessa synnytyksessä ilman puudutuksia siksi että puudutuksien haittavaikutukset voivat olla huomattavia. helpompi varmaan ponnistaakin kun tunto on tallella.

altista synnytyksenjälkeiselle masennukselle ja ole äiti-vauva-suhteelle vahingollinen?



Mikä muuten tekee ihmisestä synnytyksen asiantuntijan, se että tutkii sitä ulkopuolisena vai esim. se että on synnyttänyt 10 kertaa? ;)



Mieshän tuo varmaan on.

tosin itse olen kahden epiduraalin jälkeen sitä mieltä, että voisi olla helpompaa ilman sitä. Ekassa se vei kyllä kivut, ihanasti, hetkeksi pois, tosin en sitten saanut ponnistaakaan, vaikka olisi tehnyt mieli. Toisessa puutui vain toinen puoli ja se oli helvetillistä. Paracervikaali oli helpotus.

Ja olen muuten käynyt viimeiset kahdeksan vuotta hammaslääkärissä, enkä ole huolinut puudutusta(paikkauksen yhteydessä), en edes juurihoidossa ja ne koin kipuina ihan siedettävinä. En kyllä aio edes synnyttää enää.

miltä tuntuu synnyttää alakautta täysiaikaiset kaksoset...

että automaattisen epiduraalin sijaan pitäisi kokeilla muita, lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja. Itse olen ihan samaa mieltä. Olen synnyttänyt kaksi lasta ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, kyllä sen kestää, kun synnytys etenee normaalisti. Tottakai jos kivut käyvät ylivoimaiseksi, äidin voimat hupenevat tms. voi lääkkeellinen kivunlievitys olla oikea ratkaisu, mutta ei sen pitäisi olla mikään automaattinen toimenpide heti synnyttämään tullessa. Lääkkeissä on aina riskinsä.

ilman kipulääkitystä, nuorimmalta sain lääkityksen ja on eroa kuin yöllä ja paivällä !

Viimeisin synnytykseni oli helppo ja kivuton, todella ihana kokemus kun ei tarvinnut kivun keskellä tuskailla. Olen ehdottomasti kipulääkityksen kannalla. Tosin jos äiti itse kestää ja haluaa synnyttää ilman, toki jokaisella olisi oltava oikeus valita.

että miten se kipu vahvistaa äidin ja lapsen välistä suhdetta. Isä siis jää heti pahasti hommassa ulkopuoliseks, koskapa ei saa tuntea näitä maagisia lapsi-aikuinen-suhdetta parantavia kipuja.

Molemmat kokeneena, pari täysin luomusynnytystä, pari ´pehmein keinoin lievitettyä ja yhden spinaalisynnytyksen, sanon että asia on juuri päinvastoin!



Kun vihdoin viimeisessä synnytyksessä uskalsin ottaa sen spinaalin niin tajusin mikä ero siinä on kun voi alkaa luomaan sitä äiti-lapsisuhdetta ilman että tarvii ensin/samaan aikaan toipua kivuliaan synnytksen aiheuttamasta traumasta. Eikä mun synnytykset edes ole pahimmasta päästä, ei sinne päinkään. Ihan siedettäviä :/

synnytyksen kivuista kun ei ikinä pääse niitä kokemaan. munkin mielestä kaikkien miesten pitäisi kokea "munille potkijaiset" joissa niitä potkitaan palleille puolen tunnin ajan ihan muuten vaan. Kun kipu kerran on hyväksi.

eli eka lapsi syntyi vesien menosta 2,5 tunnissa ja toinen vesien menosta 45 minuutissa (kolmatta lasta en taida edes uskaltaa yrittää kun sairaalaankin on jonkun verran matkaa...). Kummassakaan synnytyksessä kivunlievitystä ei ehditty antamaan, mutta jos olisi ehditty, olisin ehdottomasti ottanut. Kivut olivat aivan helvetillisperkeleelliset kun kaikki tapahtui yhtäaikaa, intensiivisesti, nyt ja heti. Mutta onneksi kaikki oli myös ohi nopeasti :)



Mutta jokainen toki tyylillään! Joillekin pahat kivut voi varmaan johtaa vaikkapa synnyntyksen jälkeiseen masennukseen, mutta tiedänpä toisenlaisenkin tapauksen. Nainen olisi halunnut lääkkeettömän synnytyksen, mutta synnytys oli kuitenkin niin rankka, pitkä ja vaikea, että äiti päätyi epiduraalin ottamiseen (en muista annettiinko hänelle kohdunkaulanpuudutuskin). Ja tälle äidille tuli tästä synnytyksen jälkeinen masennus: hän koki epäonnistuneensa synnytyksessä surkeasti :(

Siis onko joku sitä mieltä, että kivusta on jotain hyötyä?

http://www.helistin.fi/?page=3769522&id=8462310

Minun synnytystäni se ainakin haittasi kaikilla tavoin. Meni myös vuorokausi pari, ennenkuin pystyi keskittymään vauvaan kaiken sen p****n jälkeen.

Ei siitä kivusta mitään glooriaa saa. =D

altista synnytyksenjälkeiselle masennukselle ja ole äiti-vauva-suhteelle vahingollinen?

Mikä muuten tekee ihmisestä synnytyksen asiantuntijan, se että tutkii sitä ulkopuolisena vai esim. se että on synnyttänyt 10 kertaa? ;)

Mieshän tuo varmaan on.

Kolmannesta ei lievitystä eikä masennuksia, ja mikä parasta, ei selkävaivoja (epiduraali)

Juttu

http://www.3news.co.nz/British-midwife-calls-for-end-to-pain-relief-dur…



Äijä kuvan kera

http://www.birthmatters.co.uk/Denis%20Profile.htm

Sama kuin joku nainen väittäisi tosissaan, että tietää miten erektiovaikeudet ovat miehelle hyödyllisiä ;)

ja leikata vaan suoraan.

Käynnistys lisää kivunlievityksen tarvetta moninkertaiseksi.

Itsellä cytotec aiheutti monta tuntia kestävät minuutin välein toistuvat supistukset, joita yritetään hillitä nitrolla ym. mutta mikään ei auttanut, kohdunsuukin jumittui ja pysyi samassa tunnista toiseen. Jollen lopulta olisi saanut epiduraalia en tiedä miten olisin pysynyt järjissäni.

Enempää lapsia en hanki, kokemus oli sen verran traumatisoiva.

"Monet naiset ovat kritisoineet Walshin väitteitä, sillä heidän mielestään hän ei miehenä voi mitenkään tietää, miltä synnytyskipu oikeasti tuntuu."

NIIMPÄ!!

kuin satoja vuosia sitten. Ei muuta kuin taju kankaalle ja alkoholia haavoihin. Kylla se siita!



Miksi nykylaaketiedetta ei voida hyodyntaa kun se kerran on kehitetty?

Siis onko joku sitä mieltä, että kivusta on jotain hyötyä? http://www.helistin.fi/?page=3769522&id=8462310 Minun synnytystäni se ainakin haittasi kaikilla tavoin. Meni myös vuorokausi pari, ennenkuin pystyi keskittymään vauvaan kaiken sen p****n jälkeen.

Kukaan ei ole pakottamassa ketään synnyttämään ilman lääkitystä, eikä pidäkään.

Kuitenkin ois tosi jees, jos asioista voitaisiin myös keskustella ilman hirveitä tunnereaktioita ja yksisilmäistä kirkumista.

Asioissa on monta puolta. Sitä synnytyskipua voi katsoa monelta kantilta. se EI ole samanlaista kuin kipu yleensä, koska se ei vahingoita fyysisesti, eikä kieli siitä, että jokin on nyt kamalalla tavalla pielessä. Henkisesti se voi vahingoittaa, sitä en kiellä.

Synnytyskivun lievitys ei koske vain äitiä itseään, vaan myös syntyvää vauvaa. Se voi aiheuttaa vauvalle pahojakin ongelmia -toisaalta liian tuskainen synnytys voi aiheuttaa niitä myös. ASia ei siis ole ollenkaan simppeli.

Se mitä itse kaipaisin synnytyskeskusteluun ja -valmennukseen olisi ihan oikeas synnytysvalmennus. Jos synnytystä verrataan maratooniin, miksei ihmisille opeteta edes perusniksejä rentoutumiseen ja kivun hallintaan? Ei kukaan lähde sinne maratoonillekaan kylmiltään.

Samoin nykyään annetaan sellainen kuva, että synnytyksestä ei voi selvitä ilman kivunlievitystä, ja että ne jotka niin tekevät ovat jotain ultimaalimasokisteja ja marttyyrikruunun tavoittelijoita, joilla on sitä paitsi ollut tavallista helpompi synnytys. Ei se kuitenkaan niin ole. Ihmisellä on todella suuria voimavaroja synnytystä ajatellen, mutta niiden käyttöön ei opasteta ollenkaan.

Itse olen lähtenyt synnytyksiin sillä mielellä, että ensin kevyemmät niksit, ja jos tarvis, niin lääkkeitä kehiin. En ole niitä kuitenkaan tarvinnut, vain keskimmäistä synnyttäessä mietin, että seuraavan kohdalla sitten otan kyllä kaiken, jos on yhtä tuskaisaa...

Mä en halunnut lääkkeitä, koska en halunnut ylimääräisiä toimenpiteitä. Lisäksi mulle on tehty joskus selkäydinpunktio, ja se oli niin ahdistavaa, että en halunnut, että kukaan sorkkii selkärankaani. Ja plussana päälle kaikki mahdolliset komplikaatiot, mitä hommaan voi liittyä, ja yksi aika pelottava läheltä piti- tapaus lähipiirissä, liittyen epiduraaliin.