Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä lapsellista,mutta häiden peruuntuminen aiheuttaa pahaa
15.07.2009 |
mieltä. En halua kuitenkaan painostaa miestä tämän enempää. Mies kosi ennen kuin alettiin yrittää lasta. Sovittiin että häät on talvella 09/10. Tämän vuoden alussa aloin kyselemään mieheltä, että minkälaiset häät jne.. mies joko hermostui tai löi koko homman leikiksi, tyyliin "teemana on nahka-asut ja häälauluna joku pilabiisi jonka sä esität".
Mulle kelpaisi millaiset häät tahansa. Myös avioehto meille tulee. Olen kertonut miehelle että mulle avioliitto merkitsee paljon: sillä tavalla virallistetaan, että ollaan yhtenäinen perhe myötä- ja vastamäessä. Olisi myös mukavaa, että saisin saman sukunimen kuin lapseni. Mies tiesi tämän jo aiemmin. Sukulaisille ollaan kuulutettu että silloin on häät.
Mies ei ole vastannut kunnolla mihinkään ehdotukseen. Esim. jos olen ehdottanut että soitetaan kirkkoon ja kysellään päivämääriä, tai sitten maistraattiin jos miehelle ei käy kirkko, niin "kyllä sen ehtii".
Tänään sitten yritin ystävällisesti kysyä, että joko nyt lyödään päivä lukkoon tai sitten siirretään häitä, että on epäreilua pitää mut epätietoisuudessa kun asia on hyvin tärkeä. Mies myönsi, ettei ajatus häistä houkuta ja halusi siirtää niitä. Ei osaa sanoa tarkkaa syytä sille, miksi ei halua naimisiin enää. Sanoo kirkkain silmin, että haluaa olla mun kanssa loppuelämänsä. Eli häitä ei nyt sitten tulekaan tuolloin.
Mitä ajattelisitte ja miltä teistä tuntuisi, jos kävisi näin? Joku varmasti sanoo, että olisit miettinyt ennen kuin teet avoliittoon lapsia. No, mies tosiaan kosi minulla polvillaan, ajankohta sovittiin - kaikki vaikutti siltä, että hän todella haluaa naimisiin. En olisi uskonut että tässä käy näin.
Kommentit (19)
tarkeampaa etta teilla on lapsi ja hyva suhde muuten. herasi myos kysymys tuosta sinun tekstista, etta luulin suomessa lapsen saavan automaattisesti aitinsa nimen jos vanhemmat ei ole naimisissa.
koska silloin vielä luulin että menemme pian naimisiin :/ . ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin ihan tilteissä. Etenki kun ei pysty sen parempaa syytä kertomaan. Ei muuta kui vaihdat lapsen sun nimiin...
Minä en varmaankaan rupeaisi empimään, vaan sanoisin vaan että tämähän on sovittu juttu ja sitten varaisin sen maistraatin tai kirkon. Olisipa päivä selvillä. Voisihan sitä sitten vaikka hieman myöhemmin ruveta kyselemään, millaisia juhlatoiveita miehellä on, ja jos ei osaa sanoa mitään, pitäisi vähän pienemmällä profiililla.
Erittäin kusetetuksi kyllä itseni tuntisin, toinen vaihtoehto voisi olla muuttaa pois vauvan kanssa ja sanoa, että jos kerran olet epävarma, jatketaan seurustelua näin omista asunnoista käsin ja muutetaan takaisin yhteen sitten kun olet valmis naimisiin.
annettiin tytölle miehen sukunimi, koska elin luulossa, että joskus mennään naimisiin. Nyt sitten on alkanut valjenemaan, että niin ei tulekaan tapahtumaan. Olenkin tässä jo miehelle ehdottanut, että tytön sukunimi muutettaisin samaksi kuin omani. Tämä siksi, että mieheni mielestä sillä ei ole mitään merkitystä, että perheen äidillä on eri sukunimi kuin muilla. Joten sitten miehellä ei pitäisi olla mitään sitä vastaan, että hänellä on eri sukunimi kuin minulla ja tytöllä. Mulle sillä taas on paljonkin merkitystä ja tällä tarkoitan naimisiin menoakin.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokenut saman, mies luvannut vaikka mitä, mutta nyt on sitä mieltä, että ei koskaan halua naimisiin... ennen tahtoi, mutta ei enään. Varmaan en sitten vaan kelpaakkaan hänelle. Mitään kunnon selitystä en ole saanut, että miksi ei. Paska mies! Meidän piti mennä naimisiin 2 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia on nyt niin että ellette te nyt mene naimisiin niin ette luultavasti koskaan.
Nyt et lähde perumaan mitään vaan sanot että tämä oli jo sovittu ja siinäpä se. Ei suurinosa miehistä halua muutenkaan miettiä kirkkoja ja valsseja jne vaan juuri nämä detaljit ja niiden suunnittelu hermostuttaa miestä.
Nyt teet niin että katsot kalenterista kaksi mahdollista päivää ja sanot miehelle että onko väliä kumpi niistä on hääpäivänne. Jos ei ole niin valitset kumman vaan. Sitten varaat kirkon. Kysyt mieheltä keitä hän haluaa kutsua. Pienet vai isot häät. Jos et saa kunnon vastausta niin tietänet miehen kaverit noin suurinpiirtein. Käännyt tulevan anopin puoleen sukukutsuttavissa. Katsot vierasmäärän noin suurinpiirtein ja varaat juhlapaikan sekä cateringin jos se ei tule automaattisesti juhlapaikalta.
Kokoajan voit antaa miehelle tietenkin tilannetiedotusta. Annat kaikesta kaksi vaihtoehtoa. Kirkosta, juhlapaikasta, tarjoilusta. Mies saa sanoa mielipiteensä mutta jos ei sitä anna niin sinä päätät. Tietenkin jos mies yhtäkkiä kiinnostuu suunnittelusta niin hän saa suunnitella niin paljon kuin haluaa.
Mies ei luultavasti epäröi naimisiin menoa vaan häiden järjestelyä ja siihen liittyviä pikkujuttuja joista tulee isoja juttuja. Mikä voisi teitä enää enempää sitoa yhteen kuin lapsi? Ei mikään. Miksi ei siis naimisiin?
Oikeasti - jos haluat naimisiin teet sen nyt.
Erittäin kusetetuksi kyllä itseni tuntisin, toinen vaihtoehto voisi olla muuttaa pois vauvan kanssa ja sanoa, että jos kerran olet epävarma, jatketaan seurustelua näin omista asunnoista käsin ja muutetaan takaisin yhteen sitten kun olet valmis naimisiin.
Onpas tosiaan oudon paljon tämmöisiä joilla on sama ongelma! Kylläpä minullakin on kavereita jotka avoliitosta käsin tilittävät, että mies ei halua naimisiin. Olen miettinyt asiaa enkä tosiaankaan ole keksinyt muuta ohjetta, että jos homma ei etene niin sitten ei auta muu kuin muuttaa pois. Avoliittohan on täysin avioliiton kaltainen tila paitsi että ei olla naimisissa. Avoliitosta käsin naimisiin tahtovalla on hyvin huonot neuvotteluasemat, jos toinen pistää kampoihin. Saa soveltaa vapaasti tätä neuvoa, kuka ikinä tarvitseekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilla meni niin pain, etta mies melkein pakotti minut vihille. Itse en olisi ollut ollenkaan niin innokas.
Myos aiemmassa suhteessa (pitka, useita vuosia) mies olisi halunnut vihille. Mina en jostain syysta. Tosissani toki olin, kun hanelle sanoin rakastavani ja etta olemme yhdessa aina. En vain halunnut sita virallistaa. Ja erohan siita tuli.
Voitko kertoa miehellesi kuinka tarkea asia sinulle on? Saisitko hanet ymmartamaan? Ehka hanta hirvittaa rahanmeno - silloin voisi olla kahdenkeskinen vihkiminen maistraatissa paikallaan. Ehka hanta pelottaa, etta haista tulee sirkus. Sinun pitaa ehka vahan tinkia haaunelmistasi, mutta ehka saatte kuitenkin suhteenne virallistettua.
Tule kertomaan kuinka kay. Peukut on pystyssa.
Miksi ette menneet naimisiin samalla, kun lapsi kastettiin? Myöhäistä tietysti nyt miettiä.
Jos toinen on vastahakoinen, niin pitäisin vihkimisen maistraatissa ja sitten johonkin ravintolaan vain lähipiirin kanssa. Yksin ei kannata alkaa häitä järjestämään, jos toista ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimittäin olen painottanut että mulle se hääjuhla ei ole tärkeä. Voin mennä pienimuotoisesti maistraatissa/kirkossa tai jos mies haluaa niin sitten isompi hääjuhla. Olen myös sanonut että en vält. tarvitse muuta kuin sormuksen ja valokuvat. ap
kun kosit minua polvillasi? Minusta tuntuu viela samalta ja haluan, etta olet aviomieheni. Jos sina et voi enaa lupaustasi pitaa, niin sano vain. Mietitaan sitten yhdessa voiko asialle mitaan tehda. Muistatko kuinka ihanaa meilla oli? Kuinka kovasti toisiamme rakastimme? Minun tunteeni ovat edelleen samat ja olet ainoa mies maailmassa, jonka haluan tekevan itsestani kunniallisen naisen.
Jotain tallaista mina sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nurkkaan ahdistetuksi varsinkin jos painostat ja puhut asiasta jatkuvasti. Onhan sekin mahdollista että tunteet ovat muuttuneet eikä mis tahdo naimisiin enää, surullista mutta mahdollista ja aika yleistä. En oikein ymmärrä noita vastauksia joissa sinua kehoitetaan vain varaamaan kirkko ja alkamaan järjestämään häitä. Haluaako joku oikeasti naimisiin miehen kanssa joka ei halua sitä yhtä paljon. Mitä ihmettä teet sormuksilla ja valokuvalla jos tunne ei ole molemminpuolinen? Onko ihme että erotaan niin paljon jos naimisiinmenoperusteet ovat sormus ja valokuva tai itse häät. Missä teidän omanarvontuntonne on naiset?
ihmeessä te edes haluatte naimisiin tuolla tavalla/tuollaisen miehen kanssa, jolle pitää ilmoittaa päivämäärä ja käsketään olemaan paikalla tai pakkaamaan kamansa?? Eli väkisin selvästi vastentahtoinen?!
Jos kerran on sovittu ensi talvena, ei kun alat touhuamaan. Jos haluat mennä jossain tietyssä kirkossa naimisiin, soitat HUOMENNA sinne ja kysyt vapaita aikoja. Mieti tänään jo haluatko isot vai pienet häät, surffaat netissä, etsit pari paikkaa isoille ja pienille häille ja huomenna töitten jälkeen esität vaihtoehdot miehelle. Jos sanoo jotain en mä tiedä, tarviiko sitä nyt päättää jne sanot kyllä ja olet itse ajatellut 17 pv. Käykö tämä ? Jos sanoo jotain minkä voit tulkita kyllä sanaksi, soitat siltä istumalta esim siskollesi, tulevalle kaasolle, äidillesi kenelle tahansa ja puhut niin että miehesi kuulee hääpäivä on nyt päätetty. Ihan oikeesti, jos aiot kutsua esim 50 henkeä, kannattaa alkaa heti tekemään jotain. Viikon päästä pyydä miestäsi kertomaan vanhemmilleen ja älä rasita häntä häistä, tee kaikki itse. Tai omien apujoukkojen kanssa. Miehen ei tarvi kuin olla paikalla ja hommata puku.
Ja tule huomenna kertomaan miten kävi.
jos ne haluaa naimisiin teidän kanssa niin kyllä ne ihan varmasti sen jotenkin ilmaisee. raukkamaista ahdistaa miestä asialla.
miksi teette lapsia ennen avioliittoa jos se naimisiin meno on niin tärkeää???
nurkkaan ahdistetuksi varsinkin jos painostat ja puhut asiasta jatkuvasti. Onhan sekin mahdollista että tunteet ovat muuttuneet eikä mis tahdo naimisiin enää, surullista mutta mahdollista ja aika yleistä. En oikein ymmärrä noita vastauksia joissa sinua kehoitetaan vain varaamaan kirkko ja alkamaan järjestämään häitä. Haluaako joku oikeasti naimisiin miehen kanssa joka ei halua sitä yhtä paljon. Mitä ihmettä teet sormuksilla ja valokuvalla jos tunne ei ole molemminpuolinen? Onko ihme että erotaan niin paljon jos naimisiinmenoperusteet ovat sormus ja valokuva tai itse häät. Missä teidän omanarvontuntonne on naiset?
Jos mieheni nyt järjestäisi häät, varaisi kirkon ja kutsuisi vieraat, en menisi paikalle. Siinä saisi selitellä ihan rauhassa tekemisiään...
Me ei olla naimisissa. Joskus ajattelin asian olevan tärkeä ja meilläkin lapset on miehen sukunimellä. Tunteeni ovat viilenneet, siinä syy. En eroa suhteesta ihan näin vaan, mutta en tässä tilanteessa naimisiinkaan menisi.
Alue: Aihe vapaa
tarkeampaa etta teilla on lapsi ja hyva suhde muuten. herasi myos kysymys tuosta sinun tekstista, etta luulin suomessa lapsen saavan automaattisesti aitinsa nimen jos vanhemmat ei ole naimisissa.