Miten voi terve, hyväntuulinen lapsi väsyttää

Joitakin aikuisia ei vain ole luotu vanhemmiksi, tai he ovat tottuneet elämään liian pitkään sitä itsekästä elämää ja nyt kun vauva perheessä, siitä elämästä ja omasta ajasta on liian vaikea luopua. Jotkut valitettavasti tekevät lapsen, "kun se nyt vaan kuuluu tehdä".

Tunnen erään, jolle lapsi oli vain se pakollinen paha, ja jos vain on pienikin mahdollisuus olla erossa lapsesta niin hän sen varmasti käyttää.

en mä ole tästä siskosta sellaista kuvaa saanut, että hän olisi lasta kohtaan välinpitämätön, kaikkea muuta. Pikemminkin, että hän yrittää liikaa.



Mutta ehkä se on joku perhetraditio?



Mies on sanonut, että hänen äitinsä on suurimman osan hänen lapsuuttaan ollut koko ajan uupunut, hän "ei kestä enää". Vähän tyyliin, että hän viettää lapsen kanssa tunnin täysteholla ja sitten pitää vetäytyä lepäämään migreenin takia.



Heillä ei koskaan suututa, eikä varsinkaan lapsille. Kaikki tehdään oppikirjojen mukaan. Ja miehen sisko on kuulemma aina ollut vaikea. Lapsena hänen ruoasta piti nyppiä pois kaikki epäilyttävät ainesosat, muussata ja siivilöidä. Muuten hän kieltäytyi syömästä. Yms yms. Ehkä nyt palataan takaisin siihen, että äiti ja isi tulee aina auttamaan.



Kuulostanpa ilkeältä :( Oikeasti he ovat suht. kivoja, tosin teennäisiä ihmisiä, joiden tapaamisesta mulle tulee aina etukäteispäänsärky ja jälkeenpäin olen ihan poikki. En ymmärrä miksi.



ap...

jos kaikki pitää tehdä vimpanpäälle oppikirjojen mukaan ja vähän ylimääräistäkin. Lapsen kanssa ollaan 100 lasissa yötä päivää... Kuka sitä nyt aina jaksaa... Ehkä pipo liian piukalla ja täydellisyyden tavoittelu menee yli ja kovaa? Mikäs ihme se sit on jos on ihan piipussa tuon tuostakin...

tyypillinen lapsuudenmuisto on se, että molemmat vanhemmat ensin "terapoivat" häntä ja teettävät kasan "kehittäviä" tehtäviä.



Sitten hän tekee kiltisti.



Sen jälkeen vanhemmat makaavat koko illan sohvalla, koska he eivät kestä enää.



Onneks mun mies ei ole yhtä pateettinen... (toivottavasti ei ryhdykään)



ap



PS- Äh mikähän aloitus tääkin on kun vastaan omiin kysymyksiini, mutta selventää ajatuksia kummasti...

usein pedantit ihmiset väsyvät juuri siihen, että kaikki pitäisi tehdä oikein. Lasten kasvatuskin on sellaista, että niitä "oikeita" tapoja löytyy tasan yhtä monta kuin lastenkasvatus"asiantuntijaakin". Näitä oppikirjojakin jos lukee niin yhdessä sanotaan tätä ja toisessa täysin toista. Jos ei omaa omaa näkemystä ja maalaisjärkeä on helppo mennä sekaisin eri oppaiden ja neuvojen kanssa eikä sitten enää luotakaan omaan kykyyn toimia oikein.



Toisaalta jotkut ihmiset ovat aika dramaattisia ja kaikesta "pitää" saada aikaan elämää suurempi show ja draama aikaan. Sillä liioittelevalla "minä en kestä enää yhtään" haetaan huomiota ja tavallaan tämä miehen sisko palkitaan näistä dramaattisista elkeistään; vanhemmat tulevat auttamaan ja hän pääsee miehensä kanssa viettämään aikaa hotelliin.



Mutta pakko lisätä vielä, että yhdistelmä työ ja lapsi voi oikeasti olla aika väsyttävä, joten voi olla, että nämä avunpyynnöt lähevät ihan oikeasta tarpeesta. Jokaisella ihmisellä on omat voimavaransa ja hyvähän se on, että apua osataan pyytää (ja sitä saadaan) silloin jos se on tarpeen.

yhdistelmä.



Miehen sisko ei kuitenkaan käy kahta päivää/per viikko useammin töissä ja lapsenhoitaja tulee aina kotiin hoitamaan lasta. Eli kaikki ne, mitkä esim. mua ovat eniten rasittaneet (väsyneen lapsen kiskominen ylös sängystä, syöttämiset, pukemiset, päivähoitoon raahaamiset) ovat poissa.



Kumpikaan heistä ei tee mitenkään erityisen vaativaa työtä, vaan he ovat verovaroin kustannetussa hyväntekeväisyystyössä. Toki se vaativuus voi olla korvienkin välissä, mutta siis heillä ei ole mitään tulosvastuita tms.



Ennen lapsen saamista he matkustelivat paljon ja viettivät mm. yhden vuoden yhdessä vain kirjoittaen kirjaa itsestään (siis pariskuntana). Kirja ei ollut mikään myyntimenestys. Silloin he eivät olleet palkkatyössä, vaan pitivät siitä vapaata.