Hoitajien/lääkäreiden muksut pahimpia tartuttajia

Oman kokemukseni mukaan (olen sh) hoitohenkilökunta osaa kyllä tulkita lastensa oireita ja jää herkästi kotiin hoitamaan sairaita lapsia. Näin ainakin kaikissa työpaikoissa missä olen työskennellyt.



Mihin sinun kokemuksesi perustuu?

Kolmen lapsen äitinä olen tavannut tässä monia perheitä, joista osasta vanhemmista en ole edes aluksi tiennyt, mitä työtä nämä tekevät. Myöhemmin vasta paljastuneet hoitoalan ihmisiksi. Heidän muksujansa kyllä kiikutetaan kyläpaikkoihin kipeinä tai toipilaina ja esimerkkejä on näistä vaikka kuinka. En vain viitsi ruveta näitten ihmisten työpaikkoja luettelemaan.



Yksi ystäväni joka on isossa sairaalassa leikkausalissa jakoi mielipiteeni täysin, kun asiaa hänelle kerran ihmettelin. Sairaalan lääkäreistäkin osa antaa sairaalle lapselleen kuumeenalennuslääkettä, jotta lapsi voi mennä hoitoon/kouluun, eikä maailman tärkeimpää työtä tekevän äidin/isän tarvitse jäädä kotiin. "Kun olisi niin hankala peruuttaa noita vastaanottoaikoja!"

että vain lääkärit ja hoitoalalla työskentelevät uskaltavat viedä lapsensa päiväkotiin silloin kun muut hysteerikot pinnaavat töistä ja jäävät kotiin lepäilemään lastensa kanssa.



Kyllä ne muksut sen flunssan tai mahataudin ovat sieltä päiväkodista pyydystäneet jo kuitenkin, turha sieltä on kaikkien viikkotolkulla olla pois, ei se vähennä infektiomäärää lainkaan. Sitäpaitsi niitä tavallisimpia pöpöjä on aina ja joka paikassa: on parempi opetella sietämään niitä kuin vältellä niitä hysteerisesti. Hysteeriset maallikot vain eivät ymmärrä hygienia- ja tartunta-asioista mitään ja jäävät kersojensa kanssa kotiin laiskottelemaan pienimmästäkin syystä.

Omat lapseni 6 ja 3 v ovat sairasaneet koko viime ja tänä vuonna kerran nuhan. Itsekkin olin silloin nuhassa.

Potilasrumba oli aivan normaali 25/ pv.Emme tarvinneet nuhan takia sairaslomaa.

Koittakaapa vähän miettiä niitä omia elämäntapoja, jos niissä kuitenkin on jotain vikaa kun lapset saavat niin helposti tartuntoja. Meillä ei sairastella vaikka äiti altistuu kaikille pöpöille päivittäin.

että yskäinen mutta jaksava lapsi voi olla hoidossa. Joskushan tulisi aikoja, että ei olisi juuri ollenkaan hoidossa. Turhaan sitä heti on kotiin jäämässä joka risauksen takia. Lapsen vointi ja sairauden laatu sen ratkaisee. Ei suinkaan räkää valuva nenä tai yskänpuuska. Siitä se karttuu se vastustuskykykin.

Itse en lääkäriperheen lapsena ollut sairastanut mitään muuta kuin vesirokkoa 12-vuoteen mennessä. Ja vanhemmat terveyskeskuksessa töissä.

ja lääkärin puolisona hoidan tartuttavaa tautia sairastavat lapset kotona tai sitten mies jää, riippuen vähän kummankin tyopäivästä. Sama tilanne kollegoiden kanssa keskustellessa. Mutta lääkärinä tiedän, että lapsi on tartunnan saanut juuri päiväkodista ja aika moni muukin on jo tartunnan saanut. Vastustuskyvystä sitten riippuu kenen lapsi sairastuu ja kenen ei. Eli meidän lapset menevät yskäisinä ja räkäisinä hoitoon,elleivät ole kuumeessa tai muuten tosi väsähtäneitä. Lapset nyt 3 ja 4 v ja eka vuotta hoidossa, joten ovat jatkuvaan vähän räkäisiä.



Se ihanuus kotona ollessa on, että on leikkauksia, joita vain minä meidän pienehkössä sairaalassa pystyn tekemään (sama hommma miehellä töidensä kanssa), niin tosi kiva saada potilailta välillä varsin karseitakin haukkumapuheluita töihin peruntuneen/siirtyneen toimenpiteen takia. Isovanhemmat auttaa, mutta aamulla ei 200 km ajeta, niin, että oma työpäivä ei ehtisi mennä pilalle.



Ap:n ajatus vissiin on se, että lääkärit edelleen kuvittelevat olevansa jumalasta seuraavia ja täysin korvaamattomia.



Kirurgi, joka luppohetkellä potilasta nukutettaessa erehtyi ensimmäistä (ja viimeistä) Vauva-lehden sivulle. Jatkossa tyydyn kahvipöydälle jätettyyn Seiskaan kahvikupin kera

jo ennen oireita eli tenavat ovat kyllä ainakin hoitopaikassa toisensa jo tartuttaneet ja sillä nuhaisen lapsen kotiin jäämisellä ei mitään voiteta. Toki kuumeista, väsynyttä lasta ei hoitoon kannata viedä, sen nyt kaikki tajuaa.



Tietyissä hoitopaikoissa on aivan omia, välillä järjettömiä ja johonkin aivan omaan päivähoitolääketieteen haaraan kuuluvia rajoja ja määräyksiä, joita ei kyllä mikään virallinen taho tue. Esim. jos lapsi (eli siis vanhempi) ei hoitavan lääkärin arvion mukaan tarvitse eikä saa sairaslomaa, ei sitä kyllä päivähoitotätikään voi määrätä. Tämä esim. lääkehoidossa olevan kuumeettoman korvatulehduksen kanssa tai silmätulehduksen kanssa.



Ja on tosiaan vähän eri asia jäädä jostain itsenäisestä toimistohommasta kotiin, kun asioita voi järjestellä ja hoitaa etukäteen tai jälkikäteen kuten haluaa. Jos taas oma poissaolo johtaa esim. koko leikkauspäivän perumiseen tai siihen, että toinen lääkäri tekee kahden lääkärin hommat, on kynnys aika paljon suurempi jäädä kotiin esim. nuhaisen mutta muuten hyvin jaksavan lapsen kanssa tai rähmäsilmäisen tenavan kanssa, jolle kotikaapista on aloitettu jo tippahoito edellispäivänä.

ainakin täällä pääkaupunkiseudulla raahataan perhekaviloihin, korvatulehduksen saaneita, kuumeisia lapsia muita tartuttamaan juuri sairaanhoitajat ja muut alan ihmiset. Kun eihän bakteeriperäiset pöpöt tartu muihin... joopa joo.



Heidän mielipiteensä on että jos muita häiritsee niin muut jääköön kotia.He liikkuvat ihmisten ilmoilla... siitähän sitä muutkin saavat vastustuskykyä... tosi itsekästä ajattelumallia...