Anteeksi jo etukäteen jos suututan (nuorista äideistä)

noita yövalvomisia. Mulla asia ainakin on selkeesti noin. Ja olisin todella mielelläni alkanut äidiksi jo monta vuotta aiemminkin.



Mutta kun tää elämä nyt ei aina mee niin, että tehdään ne lapset just sillon, kun itse haluaa. Mulla tilanne oli se, että löysin oman rakkaan mieheni vasta kolmekymppisenä, ja silloin vasta oli mahdollista oikeesti toteuttaa myös vauvahaaveet.



Ja toki mullakin on sitten oikeus etsiä ja löytää niitä hyviä puolia, joita on vanhempana äidiksi tulemisessa. Sillä puolensa on siinäkin. Mutta ei mulla tietenkään oo oikeutta haukkua toisten äidiksi tuloa nuorempana, vaikka itsekin mielelläni olisin lapseni saanut jo aiemmin.



Yritettäiskö nyt vaan kaikki äidit mahtua tähän samaan maailmaan, sillä moni ikä on hyvä ikä tulla äidiksi.

40v äiti, lapset 18, 16, 14, 12, 7 ja 5 kuopus rv 22

että nuoremmat äidit yleisesti ottaen ovat luonnikkaampia kuin iäkkäät.

että nuoremmat äidit yleisesti ottaen ovat luonnikkaampia kuin iäkkäät.

Eli minusta on ihan normaalia/hyvä, että lapsia saadaan pitkin elämää, mutta jos esikoisen saamista venyttää kovin pitkään, niin ei äitiys suju lainkaan kovin luontevasti ensimmäisen vauvan kanssa "kypsässä iässä".



ap

Eli minusta on ihan normaalia/hyvä, että lapsia saadaan pitkin elämää, mutta jos esikoisen saamista venyttää kovin pitkään, niin ei äitiys suju lainkaan kovin luontevasti ensimmäisen vauvan kanssa "kypsässä iässä".

ap

Minusta tässä äidin ikäasiassakin yleistäminen suuntaan tai toiseen on typerää. Kaiken ikäiset naiset voivat olla hyviä äitejä esikoisilleenkin.

t. äiti 22v. lapset 2v9kk, 1,5v ja rv 26

Täällä äiti 55 v. Lapset 17, 14. Olenko minä siis ollut TOSI vanha äiti aikoinaan? Minä tosiaan opiskelin, matkustelin, tein uraa ja lapset vasta sitten. Ai niin ja urheilinkin... Ihana mies löytyi, talous kunnossa jne.

Ei ole vielä koskaan väsymyksen tunnetta (normaalista poiketen:)) "kasvattajana" tullut, päinvastoin, saan ihanaa energiaa nuoriltani.

Ja ihan sama oli vauva-aikoina. No nyt joku kysyy miksi roikun VAUVA-sivuilla, ihan mielenkiinnosta. Siis minusta tosi kivaa katsoa (lukea) miten nuoret äidit tai vanhemmatkin kokee/ovat kokeneet äitiyden.

En koskaan haukkuisi nuoria äitejä, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee ja jokainen äiti on varmaan paras lapselleen. Minullakin tietty jo tuttavia joilla lapsenlapsia ja mikäs sen mukavampaa. Niitä odotellessa, kaikkea hyvää äideille, ikään katsomatta!

Eli minusta on ihan normaalia/hyvä, että lapsia saadaan pitkin elämää, mutta jos esikoisen saamista venyttää kovin pitkään, niin ei äitiys suju lainkaan kovin luontevasti ensimmäisen vauvan kanssa "kypsässä iässä". ap

Minusta tässä äidin ikäasiassakin yleistäminen suuntaan tai toiseen on typerää. Kaiken ikäiset naiset voivat olla hyviä äitejä esikoisilleenkin.

kärkästä kirjoitustani/mielipidettäni. Tässä kuitenkin sellainen yleissuuntaus, jonka itse olen havainnut. Pakko oli laittaa tänne, koska niin usein ihan joka paikassa kuulee tuota nuorten äitien voivottelua ja vanhempien ylistystä. Nyt välillä toisinpäin ja tämä siis ihan puhtaasti ja rehellisesti sitä mitä olen vuosien varrella havainnut. Mutta yksilö on tärkein ja siihen ei mitkään mun tilastot tietenkään likikään aikan päde! :)

Tsemppiä ihan kaikenikäisille äideille, lapset on elämän suola! Nyt lähden muihin hommiin/uusimpien opintojeni pariin :)

ps. Kiitos kun ette kärkkäästä sävystäni (ja ehkä muutenkin vähemmän hienosta kirjoitustyylistäni) huolimatta suoralta kädeltä tuominneet kirjoittamaani.

ap

Vaikutat upealta äidiltä ja sitä varmasti oletkin! Pyydän anteeksi sinulta ja muilta hyviltä "kypsemmässä iässä" lapsensa saaneilta!



ap

Äiti 32v, jolla 11 ja 9 vuotiaat pojat. Ja hyvin on mennyt.

kyllä vaatii enemmän sumplimista, mutta samalla kehittää organisointikykyä. Itse olen opiskellut lasten kanssa, edennyt urallani, harrastanut ja matkustellut lasten kanssa. Kuitenkin olen hoitanut jokaista pari-kolme ensimmäistä vuotta kotona. Tämä kaikki on onnistunut sumplimalla. Pienten lasten kanssa voi harrastaa liikuntaa kyllä, esim. äiti-lapsi-ryhmissä, vaunukävelyt jne. Lasten kanssa voi matkustaakin ja opiskelu onnistuu erittäin hyvin lapsenkin "kanssa". Ketään ei olla virikehoidossa pidetty vaan muut on hoituneet "siinä sivussa" äitiyslolla/hoitovapaalla ollessani. Sossun tukiin ei ole ollut ikinä tarvetta. (Nämä on nämä vakiot joita olen kertoillut vanhempien äitien kysellessä iät ja ajat, joskus vieläkin). Sitä oppii elämään hyvää elämää lapsen kanssa samalla itsestään huolta pitäen ja elämästä nauttien. Toki se on erilaista ja kukin tavallaan jne jne... Mutta suora mielipiteeni yllä.



Kiittäen,



ap

=)



ap

kyllä vaatii enemmän sumplimista, mutta samalla kehittää organisointikykyä. Itse olen opiskellut lasten kanssa, edennyt urallani, harrastanut ja matkustellut lasten kanssa. Kuitenkin olen hoitanut jokaista pari-kolme ensimmäistä vuotta kotona. Tämä kaikki on onnistunut sumplimalla. Pienten lasten kanssa voi harrastaa liikuntaa kyllä, esim. äiti-lapsi-ryhmissä, vaunukävelyt jne. Lasten kanssa voi matkustaakin ja opiskelu onnistuu erittäin hyvin lapsenkin "kanssa". Ketään ei olla virikehoidossa pidetty vaan muut on hoituneet "siinä sivussa" äitiyslolla/hoitovapaalla ollessani. Sossun tukiin ei ole ollut ikinä tarvetta. (Nämä on nämä vakiot joita olen kertoillut vanhempien äitien kysellessä iät ja ajat, joskus vieläkin). Sitä oppii elämään hyvää elämää lapsen kanssa samalla itsestään huolta pitäen ja elämästä nauttien. Toki se on erilaista ja kukin tavallaan jne jne... Mutta suora mielipiteeni yllä. Kiittäen, ap

Ihan samaa sumplimista se on kaikenikäisillä äideillä :)

tulin äidiksi 23v., ei ammattia jne. nyt olen 30v ja sain toisen lapsen. välillä kaduttaa se, että olisi pitänyt ekaksi hankkia ura ja sitä sun tätä ja sitten lapset. välillä olen sitä mieltä, että parempi saada nuorempana muksut ja välillä aattelen olisiko sittenkin ollu parempi saada ne vasta 35. hmm..onkohan sellaista ikää edes olemassa milloin on paras tulla äidiksi. on onni edes saada lapsia.

niin oma mutuni on se, että nuoremmilla on kovempi tarve päästä tyttökavereiden kanssa bailaamaan ja valittavat että koskaan en pääse mihinkään enkä koskaa saa mitään itelleni.



Itseni ikäisillä (esikoinen 32 v) taas on baarielämä päättynyt luonnollisesti jo ilman pakkorakoa, ja ei vähempää voisi kiinnostaa. rahaakin on ostaa myös itelle eikä aina vaan lapselle.



Mutta todellisuudessa tunnen hyvin luontevasti äidiksi niin nuorena ja vanhana tulleita, eikä kaikki ole tulleet niin suunnitellustikaan (niin vanhat kuin uudet saaneet iloisia vahinkoja). Itsellä meni 5 v kun yritettiin ja lopulta hoitotauolla tuli luomuplussa.

Olen 19-vuotias ja esikoiseni laskettu aika on syyskuussa. Olen aina halunnut perustaa perheen nuorena ja kun kerta löysin elämäni miehen, rakastavan ja isällisen niin nyt tuntuu juuri sopivalta hetkeltä saada lapsi. Olemme naimisissa ja läheisemme onneksi näkevät, että olemme tosissamme ja kypsiä vanhemmiksi :) Mieheni on 25v.



Ihanaa kun kerrankin täällä ei haukuta nuoria äitejä!

mutta sen olen lähipiirissä huomannut, että naiset jotka tulevat aikaisin äideiksi jäävät henkisesti jotenkin vähän löyhälle tasolle. Eivät siis osaa ottaa muita huomioon kuin itsensä ja omat lapsensa, eivätkä sitten enää käsitä mitään työnteosta ja opiskelusta kun siellä kotona ollaan vaan leikitty kotia ja laitettu lapset viikonloppuisin hoitoon kun on tehnyt mieli lähteä bailaamaan. Se on monella vähän sellaista pinnallista äitiyttä, että halutaan vaan hoidella vähän ihanaa vauvaa, ymmärtämättä, että matkan varrella pitää kasvaa itsekin ja tehdä muutakin kuin hoitaa lapsia.

en nyt muista kenen tekemä ja ihan tarkkaan niitä faktoja, mutta tulos oli sen suuntainen, että nuoremmat äidit olivat äiteinä luovempia, rennompia ja luonnollisempia, kun taas vanhemmat oli äitiyden suorittajia, stressaajia ja hyvin epävarmoja omasta äitiydestään (teenkö nyt kaiken oikein) - ei sinänsä ottanut kantaa oliko hyiä vai huonoja äitejä vaan enemmän niin, että nuoremmilla se äitiys oli jotenkin "helpompaa" ja antoisampaa.



Totta kai aina on yksilöistä kysymys, mutta omassa kokemuspiirissä kyllä ne, jotka ovat saaneet esikoiset vanhempina, ovat hyvin mahdottomia vanhempia - joko lapset ei saa tehdä mitään, ettei vaan mitään pahaa tapahdu, tai oma kullanmuru on ihan joka ihmisen maailman keskipiste (tai ainakin pitää olla) ja se kakkavaipan vaihtaminenkin on niin ihanan suloista, tai sitten se on niin mahdottoman raskasta selvitä siitä arjesta kun lapsi herää kerran yössä ja sen perässä pitää kulkea koko ajan, niin ettei saa ruokaa tehtyä tai pyykkiä pestyä tai mitään muutakaan tehtyä...

Mulla aina vaan särähtää näissä aloituksissa tuo, että pitää sitten ne "toiset" haukkua eli vanhat haukkuu nuoret ja kuten tässä nyt, nuoret haukkuu vanhat.



Mä sanoisin, ettei kummatkaan ole sitten näköjään yhtään kummempia. Paras ikä tulla äidiksi on se, kun on sinut itsensä kanssa, eikä tartte yrittää päteä mollaamalla muita. Joillakin tuo ikä tulee aikaisemmin, joillakin myöhemmin ja joillakin ei koskaan. Tällainen äiti on tasapainoinen ja onnellinen - ja taatusti paras mahdollinen äiti. Oli se ikä mikä oli :)