Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi jo etukäteen jos suututan (nuorista äideistä)
11.07.2009 |
Pakko nyt hieman puolustaa nuorena äidiksi tulleita. Niin usein näkee näitä, jotka on sitä mieltä, että lapset on parasta tehdä vasta vanhemmalla iällä, niin on maailmaa nähnyt tarpeeksi ja on tarpeeksi kypsä vanhemmaksi. Sitten kuitenkin ollaa hirveän väsyneitä, yksinkertaisimmatkin asiat tuntuu rankoilta, lapsen kanssa eläminen ei vaikuta lainkaan luonnolliselta.
Ymmärrän jos olosuhteiden takia tekee vasta 30+ tai koska ei ole niin lapsirakasta sorttia, että aiemmin tekisi mieli vauvaa, mutta nämä "kypsänä, kokeneena" lapsen saaneet menee kyllä liiallisuuksiin.
Lapsen saamiseen ei tarvita mitään ylimaallista henkistä (saati ruumiillista) kypsymistä. Riittää kun on motivaatiota ja halua saada lapsi, sellainen kumppani jonka kanssa haluaa lapsen kasvattaa, henkinen puoli itsellä kunnossa ja joko rahaa jonkin verran/työ tms josta saa rahaa tai sitten kyky ja tahto elää lapsen kanssa niukasti (mikä ei suinkaan ole huono, hyviä materiaan liittyviä arvoja ei välttämättä opeteta kovin yltäkylläisesti elämällä) ja paljon rakkautta sydämessä annettavaksi! Aina ei nämäkään kohdat kaikki täyty ja äitiys onnistuu silti!
Usein nuoret äidit (jos on motivaatiota jne) sopeutuu huomattavasti helpommin äitiyteen, eikä se ole niin vaikeaa kuin vanhempana äidiksi tulleilla. Myös lapsi kohdataan usein suoremmin/avoimemmin/uteliaan iloisemmin kuin taas usein vanha äiti (ei aina) toimii ulkoisesti prameammin ja henkisesti (mikä on toki ristiriidassa puheisiin elämänkokemuksesta jne) köyhemmin... Toki riippuu persoonasta muutenkin, mutta tämä on se, mitä itse olen havainnut ja uskon sen johtuvan siitä, että vanhemmat ovat tottuneet elämään itsekkäästi, kun taas nuoret sopeutuvaiset ja uutta oppivat sisäistävät nopeammin ja syvemmin uuden roolinsa.
Anteeksi nyt vaan "kypsät äidit" jotka kohta hyökkäätte tämän tekstin/minun kimppuuni taitavilla ja päällekäyvillä sanoillanne, joita elämä on opettanut... Kerroin tämän nuorille äideille rohkaisuksi/tueksi ja tämä on puhtaasti sitä mitä itse olen omin silmin nähnyt.
Asia kirposi taas pinnalle kun tuttava samalla tapaamiskerralla sekä ylisti sitä, että sai lapsen niin kypsällä iällä, että haukkui nuoria äitejä, että vielä lisäksi tuntui kaikki olevan hirveän vaikeaa, masentavaa ja uuvuttavaa.
t. äiti 35v (esikoinen 15v, toinen lapsi 11v ja kuopus 5v)
Kommentit (32)
"siinä sivussa", joko hyvällä tai huonolla tavalla. Lapset voi saada liian nuorena, mutta se ei tarkoita, että nuori äiti olisi automaattisesti huono äiti. Kyse on yksilöistä ja heidän erilaisista motiiveistaan. Joku haluaa leikkiä kotia, toiselle äitiys nuorella iällä on itsestäänselvyys.
Oma äitini sai esikoisensa 18-vuotiaana ja kuopuksensa 32-vuotiaana. Ei hän ollut aina täydellinen äiti (kukapa olisi!), mutta yleisesti ottaen ihana, omistautuva äiti. Varmaan on hänen esimerkkinsä ansiota, etten itse ole ikinä ajatellut, että elämän pitäisi olla "valmis" ennen lapsia, vaan että elämää rakennetaan perheen kanssa. Sain esikoiseni 25-vuotiaana, mikä alkaa jo nykyään olla nuoremman sorttinen äiti. :) Itse tunsin itseni valmiiksi ja lapset tulivat juuri oikeaan aikaan. Eikä ole elämä jäänyt elämättä millään tasolla.
Totta kai aina on yksilöistä kysymys, mutta omassa kokemuspiirissä kyllä ne, jotka ovat saaneet esikoiset vanhempina, ovat hyvin mahdottomia vanhempia - joko lapset ei saa tehdä mitään, ettei vaan mitään pahaa tapahdu, tai oma kullanmuru on ihan joka ihmisen maailman keskipiste (tai ainakin pitää olla) ja se kakkavaipan vaihtaminenkin on niin ihanan suloista, tai sitten se on niin mahdottoman raskasta selvitä siitä arjesta kun lapsi herää kerran yössä ja sen perässä pitää kulkea koko ajan, niin ettei saa ruokaa tehtyä tai pyykkiä pestyä tai mitään muutakaan tehtyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ÄITINÄ jaksan kyllä samat asiat kuin nuorempanakin!
Minulle on yhdentekevää milloin lapsen saa. Onko se eka vai viides. Vai onko samassa junassa äidit 32- vuotiaana joista toinen saa esikoisen ja toinen kolmannen?
Kyllä ihmisen jaksavuus on asia joka säilyy toivottavasti eläkeikään saakka! Elinikäkin kun kansalaisten keskuudessa nousee, niin nouseeko samassa tahdissa vaivaiät? :D
En kyllä anna tälle mielipiteelle kannatustani, en edes nyt 29- vuotiaana 4 lapsen äitinäkään (ja kyllä jaksan painaa tukka putkella puistot ja parkkisvaarat siinä missä esikoisestakin ja jaksan ne tulevaisuudessa iltatähden kanssa).
Säälittävä ajatusmaailma teillä on kyllä jaksamisesta jos 30+ ikäsenä ei JAKSA! Silloinhan nainen on parhaimmillaan..
Ihanaa, että meitä on moneksi. Tiedän kyllä "väsyneitä vanhoja" äitejäkin ja toki myös nuoria, jotka eivät aina jaksa. Eiköhän meistä kuitenkin suurin osa ole lapsentekoa miettinyt, ja sitä vastuuta ja sen lapsuusajankin pituutta, joten ei siinä mielessä tule yllätyksenä.
Ollaan kimpassa "kivoja, kovia mammoja" ja pidetään yhtä. Nuoret ja me vähän vanhemmatkin! Äitiydessä on voimaa! Ihanaa kesänjatkoa!
siitä oli joku tutkimuskin...en nyt muista kenen tekemä ja ihan tarkkaan niitä faktoja, mutta tulos oli sen suuntainen, että nuoremmat äidit olivat äiteinä luovempia, rennompia ja luonnollisempia, kun taas vanhemmat oli äitiyden suorittajia, stressaajia ja hyvin epävarmoja omasta äitiydestään (teenkö nyt kaiken oikein) - ei sinänsä ottanut kantaa oliko hyiä vai huonoja äitejä vaan enemmän niin, että nuoremmilla se äitiys oli jotenkin "helpompaa" ja antoisampaa.
Tuota juttua lukiessa tuli heti mieleen läheinen sukulaispariskuntamme jotka saivat lapsen melko nuorina. Vanhemmuus on heille tosi helppoa koska eivät edes tiedä että joistakin asioista muut stressaavat tai miettivät mikä olisi lapselle hyväksi. Esim. heille oli itsestäänselvää että 2kk ikäiselle vauvalle voi syöttää jäätelöä ja tavallista jogurttia ihan reiluja määriä. Nuori äiti ei myöskään tiennyt että imetyksestä tai sen loppumisesta voisi stressata. Hänestä oli järkyttävää kun imetin vielä yli 4 kk ikäistä lastakin ("ei kai nyt kukaan niin pitkään imetä"). Heistä on aivan normaalia (siis ihan kiva asia josta ei tarvitse huolta kantaa) että lapsi on paljon hoidossa (päivät pph:lla ja illat ja viikonloput usein mummoloissa), eikä esim. viettänyt lainkaan kesälomaa 1,5-vuotiaana hoitopaikasta vanhempien ollessa kesätöissä.
En sitten tiedä ovatko he tavanomainen nuori perhe, mutta varsin huoletonta se heidän lastenkasvatus on. Aivan ihanalta, terveeltä ja hyvin kehittyneeltä heidän lapsensa vaikuttaa ja vanhemmat ovat tilanteeseensa tyytyväisiä.
siitä oli joku tutkimuskin...en nyt muista kenen tekemä ja ihan tarkkaan niitä faktoja, mutta tulos oli sen suuntainen, että nuoremmat äidit olivat äiteinä luovempia, rennompia ja luonnollisempia, kun taas vanhemmat oli äitiyden suorittajia, stressaajia ja hyvin epävarmoja omasta äitiydestään (teenkö nyt kaiken oikein) - ei sinänsä ottanut kantaa oliko hyiä vai huonoja äitejä vaan enemmän niin, että nuoremmilla se äitiys oli jotenkin "helpompaa" ja antoisampaa.
Tuota juttua lukiessa tuli heti mieleen läheinen sukulaispariskuntamme jotka saivat lapsen melko nuorina. Vanhemmuus on heille tosi helppoa koska eivät edes tiedä että joistakin asioista muut stressaavat tai miettivät mikä olisi lapselle hyväksi. Esim. heille oli itsestäänselvää että 2kk ikäiselle vauvalle voi syöttää jäätelöä ja tavallista jogurttia ihan reiluja määriä. Nuori äiti ei myöskään tiennyt että imetyksestä tai sen loppumisesta voisi stressata. Hänestä oli järkyttävää kun imetin vielä yli 4 kk ikäistä lastakin ("ei kai nyt kukaan niin pitkään imetä"). Heistä on aivan normaalia (siis ihan kiva asia josta ei tarvitse huolta kantaa) että lapsi on paljon hoidossa (päivät pph:lla ja illat ja viikonloput usein mummoloissa), eikä esim. viettänyt lainkaan kesälomaa 1,5-vuotiaana hoitopaikasta vanhempien ollessa kesätöissä.
Kyllä minäkin olen antanut vauvan maistaa jäätelöä, salmiakkia, sinappia ja milloin mitäkin, mihin lapsi on osoittanut kiinnostusta (n. 4kk eteenpäin). Tiedän, ettei ole suositusten mukaista, mutta mitäpä tuollaisesta stressaamaan.
Toisaalta olen imettänyt vauvantahtisesti, mutta poissa ollessani surutta syötetty korviketta. Imetykseen muuten suhtaudun niin, että imetystä niin kauan kun siltä tuntuu. Siskoissani on esimerkkejä niin 2 vuotiaaksi imetyksestä, kuin 3 viikon imetyksestä, joten pidän molempia ratkaisuja normaaleina.
Imetän julkisesti häpeilemättä, se on minulle ylpeyden aihe (Minä olen äiti ja ruokin lapseni!), en stressaa näkyykö tissit. En mieti, mitä muut ajattelee kun vaihdan vaipat julkisesti.
Lapseni saa nukahtaa edelleen rinnalle, miksi ei voisi? Lapsi nukkuu vieressäni vielä nyt 9kk iässä ja esikoinen itseasiassa sivuvaunussa (3v), koska haluan nukkumaan menon ja nukkumisen olevan helppoa.
Hiekkalaatikolla lapseni saa syödä hiekkaa ja talvella lunta, tupakan tumpit ja eläinten paskan syömisen estän ja poistan tukehtumisvaaralliset esineet suusta - vastustuskyky kasvaa.
Lapseni hoidan pääasiassa itse mieheni kanssa, mutta jos on tarvetta hoidolle ollut, en ole laskeskellut kk/h tai vuosi/vrk - ruisrockissa käytiin juuri, ja kuopuskin oli viikonlopun yli hoidossa. Täytyy sanoa, että hienosti meni! Niin lapsella, kuin äidilläkin. Äiti sitten CMX:n keikalla lypsi rintojaan häpeilemättömästi tyhjiksi...
Kuitenkin lapsieni hyvinvointi on aina itselläni etusijalla, mutta en niele jokaista suositusta sellaisenaan vaan uskallan pitää niitä vain ohjenuorina, joita voi oman harkinnan mukaan venyttää ;)
23v ja huoleton, niin kai se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lukenut semmosista! :D
Nuorella äidillä monesti paineita ympäristöstä ja oma rooli hukassa.
Miten semmonen ihminen on rento ja luonnollinen? Se, että on "rento kasvattaja" kuulostaa pahalta jos mennään vapaaseen kasvatukseen, ei saa lasta kuriin tai näyttelee että kaikki olisi kunnossa ja pitää kulisseista kiinni.
Ympäristö ei pidä 30+ naisen äitiyttä kummana, lähinnä odotetaankin sitä!
Ei ruokailutottumukset vauvaikäselle ole yhdelle IKÄRYHMÄLLE sen helpompia kuin toiselle!! Ihme väite; suuria määriä jäätelöä... :D Onko järkevää vanhemmuutta tuupata jugurttia vauvalle ja sitä pitää "rentoutena"?
Minä näen rentouden lähinnä siinä miten hyvin jaksaa valvomista ja lapsen uhmaa. Ei se ettei välitä tai ole kiinnostunut ravinnosta jne.
No mä en tiedä tuosta tutkimuksesta, ei pidä ehkä paikkaansa ainakaan oman arkikokemuksen kanssa. Tosin oma tuttavapiiri tuskin on kovin edustava.
Minusta tuo kysymys, että miten onnistuu asiat sumplimaan lasten ohessa on enemmän luonne- kuin ikäkysymys. Toiset vaan on aikaansaavempia ja käytännöllisempiä kuin toiset.
Varmaan vakiintumisen halu tulee hyvin eri iässä. Minulla itselläni oli suuri maailmaa näkemisen halu ja tarve 19-vuotiaana. Minusta ei ollut silloin vakituisesti seurustelemaan eikä varmastikaan lapsikaan olisi ollut siinä elämänvaiheessa paras ratkaisu. Sen verran olin konventionaalinen, että koin tärkeäksi tehdä opinnot ja hankkia uraakin ensin. Joku toinen on taas ihan toisella lailla suuntautunut ja perheen perustaminen tuntuu erittäin järkevältä.
Eiköhän ihanteellisinta ole saada ne lapset silloin kuin haluaa. Silloin varmasti niiden hoito ja kasvatus tuntuu kaikista mielekkäimmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä olin myöskin sen 20v. Hoidin kyllä lapseni hyvin, mutta mulla oli kyllä kova bailu- yms. vietti! Olin YH, mikä varmasti myös vaikutti!
Mä elin sellaista kaksoiselämää. Aina kun lapsi oli isällään, niin elin itsekästä omaa nuoruuttani. Bailasin, tapasin kavereita, kävin festareilla, olin huoleton ja villi ja vapaa sen aikaa. Mulla seurustelutkin oli viikonloppuseurusteluja, ku en halunnut tutustuttaa lastani panoihini...
Jotenkin olin niinä vapaina viikonloppuinani ja niinä viikkoina kun lapsi oli esmes kesäisin isällään, niin jopa ikäistäni lapsellisempi, villimpi ja menevämpi! Arkena lapsen kans olin taas oikein järkevä ja huolehtiva äippä.
Mä olen huomannut monienkin nuorten äitien viettävän tämmöstä kaksoiselämää. Ainoa paha mikä siin on, niin aina tavallaan joku jää kesken. Bailukavereille pitää sanoo et ei, ei sovi silloin kun elän sillon arkeani lapsen kanssa ja lapsiperheiden kanssa taas ei voi jatkaa kivasti alkanutta tapaamisputkea silloin kun on tulossa toinen vaihde päälle!
Mulla jopa kaverit oli ihan just kahta eri kastia. Oli ne nuoret villit sinkut bailukaverit sille ajalle ku en ollut lasteni kanssa ja sit taas ne suurimmaksi osaksi itseäni vanhemmat äidit ja perheet joiden kanssa vietin arkeani.
Olen seurannut, miten naapuruston nuoret vanhemmat viettävät iltaa yleisellä piha-alueella osa alkoholia juoden, ja alle 4-v. lapset ovat siellä menossa mukana iltakymmeneltä. Maapähkinävoita syödään surutta (lapset) ja lapsille karjutaan kun pinna pettää (aikuiset)... Niitä perheitä, joissa vanhemmat ovat vanhempia, ei näissä kemuissa näy, lapset menevät nukkumaan ajoissa ja elämässä on joku rytmi. Mutta hyvä että on rento ja luova ote nuorilla äideillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä perheitä, joissa vanhemmat ovat vanhempia, ei näissä kemuissa näy, lapset menevät nukkumaan ajoissa ja elämässä on joku rytmi. Mutta hyvä että on rento ja luova ote nuorilla äideillä!
Ei tullut mieleen, että ne vastuuntuntoiset nuoret vanhemmatkin on iltaisin omassa kotonaan (ehkä ei sit teidän pihalla, mutta muualla)! Näin ainakin meillä oli. Helppohan se on tehdä tällaisia kategorisointeja, kun sitä toista puolta asiasta EI NÄE.
Mulle ainakin rentous oli vallan muuta kuin jäätelön syöttämistä vauvalle tai yömyöhään valvomista. Se oli sitä rentoutta, että lapsen kanssa voi mennä minne vaan, voi elää sitä Elämää JA olla äiti.
notkumista lasten kanssa tai sitä että lapsi on maistanut niin jätskiä, salmiakkia ja sipsiäkin 2 kk ikään mennessä!
Ei nuoret äidit mitään idiootteja ole (yleensä ja älykkyysosamäärältään vajaita löytyy ihan joka ikäryhmästä).
Tässä taas joku mummoäiti yrittää kääntää luovaa ja innokasta lastenhoitoa järjettömäksi lasten kaltoinkohteluksi.
Alue: Aihe vapaa
Onko niin mahdoton ymmärtää ettei kaikkia edes kiinnosta se yletön bailaaminen. Olen 23v ja lapsia kaksi, 3 ja 1 vuotiaat. Baarissa en ole koskaan viihtynyt (alkoholia olen juonut viimeksi yli 4 vuotta sitten) ja kumpikaan lapsista ei ole ollut yöhoidossa. Olen opiskellut ammatin. Vuoden päästä menen töihin. En jaksa tätä ainaista nuorten äitien mollaamista tuon bailaamisen suhteen. Turhaa yleistystä!