Lue keskustelun säännöt.
Onko sinun mahdoton ymmärtää, että kaikilla ei ole lapsia hoitavia sukulaisia?
10.07.2009 |
kun täällä tosi monet näissä ketjuissa kommentoivat tyyliin, että "en tajua, miten jotkut eivät koskaan vie lapsia hoitoon, me ei ainakaan jaksettaisi, ellei vietäisi lapsia pari kertaa kuukaudessa mummolaan viikonlopuksi".
Kommentit (32)
meillä on sukulaisia, jotka mielellään hoitaisivat, mutta asuvat 150-400 km:n päässä. Eipä lapsia kukaan pariks tunniks tuu vahtimaan. ja yökylään en viitsi noita vielä päästää kun on noin pitkä matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole niin on syytä miettiä miksi sukulaisuussuhteita on hoidettu huonosti ja mitä asian eteen olisi nyt tehtävissä
onko se huonosti hoitamista, jos sukulaisille on 600km matka?
ja kummankin äiti kroonisesti sairaita.
Sisarukset asuvat toisella puolella maata. Me jäimme tänne ja hoidamme omat äitimme hautaan.
Kyllä ne sisarukset olisi työn perässä muuttaneet, vaikka kuinka olisimme toisin hoitaneet sukulaissuhteita.
Sukulaiset asuvat 600-850km päässä. Isovanhemmat ovat lasten syntyessä olleet niin huonokuntoisia, ettei heistä olisi ollut apua vaikka olisivat asuneet naapurissa.
Monesti annetaan neuvoksi "pyydä mummoa vahtimaan" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat on kuolleet ja mulla ei ole sisaruksia. Miehen äiti on elossa (75 v.) mutta hän asuu reilu 300 km päässä. Miehellä on sisko joka asuu 600 km päässä. Sen mukaan vaan on elettävä, kyllähän se joskus harmittaa.
Ei kertakaikkiaan ole niin tuttua paikkaa tai ihmistä. On kyllä lastenhoitapua tarjottu, mutta kun näkee kuukauden välein ei kuopus mitenkään läheiseksi ole tullut. Hyvä kun isin kanssa jää kotiin kauppareissun ajaksi. Meillä lähin sukulainen asuu 50km päässä joten kovin useasti emme näe vaikka viikoittain näemmekin jonkun sisaruksistani tai vanhempani. Samaa ihmistä emme kuitenkaan tapaa usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole niin on syytä miettiä miksi sukulaisuussuhteita on hoidettu huonosti ja mitä asian eteen olisi nyt tehtävissä
joka vie lapset joka vkl hoitoon millon millekkin mummolla tai tädille....Ei ole varmasti monella kiinni sukulaissuhteiden hoitamisesta...
jos kirjoitan noin niin aidosti heitän sen yhtenä vaihtoehtona!
Tunnen pari selviytyjä äitiä -jokka sitten kärsii ympyröissään vaikka sukua olisi mutta ei sinne lasta voi antaa..
Tälläsiäkin meinaan on.
Ymmärrän kyllä ettei ole sukua!
Ja samalla itsellänikin on semmonen lähisukulainen jolle lapsia voi antaa päiväksi, muttei sitten yöksi.
Mutta itse tykkään rohkasta pyytämään lapsenhoitoon muitakin, samaten voi itse ehdottaa että saako lapsi tulla kylään.
Minusta lapsen hoitoon laittamisessa on negatiivinen kaiku -miksi te ette näe sitä positiivista puolta että lapsen ja hoitajan suhde syvenee?
Itse pidän lapsen kummejakin arvossa: hekin on tavallaan lapsen "lähisukua" ja mikä sen parempaa kuin lapsella läheinen suhde heihin?
Ei se varmaan ole sinun syy jos sinulla ei ole sukua. Mutta aika harvalla ei ole KETÄÄN..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummoja, mammoja, pappoja, setiä, serkkuja, kumminkaimoja on ja jatkuvasti tulee aneluita voitaisko me tulla hoitamaan teidän lasta, voitte mennä kaksin jonnekin.
Ei mennä, halutaan olla yhdessä perheen kanssa koko ajan. Vieraat ovat meille tervetulleita milloin tahansa kuinka pitkäksi aikaa 24/7.
teiniksi raskaaksi tulleen lapsen hoitamisesta muinoin niin väsynyt, ettei enää jaksa! Anoppi siis. Sanoi, ettei enää vain jaksa!
Tai jos ei ole setiä, enoja, tätejä ja sisaruksia!
Mulla ei ole lainkaan sukulaisia. Äiti vaan, joka hoitaa kun jaksaa. Ja minähän en voi sille mitään, ettei mulla ole niitä sukulaisia! Kun tänne olen syntynyt, rämmittävä on jotenkin eteenpäin. Tai oishan se äiti voinut tehdä abortin, mutta se av-akoista olis kanssa ollut kamalaa!
Mitenkään päin ei ole hyvä.
Miehellä on se sisko, nelikymppinen ämmä. Mutta sille pipipäälle en lapsiani vie! Tunki sen lapsensa kaappiin, haukkui homoksi ja mulkuksi. Toivoi isoon ääneen sen kuolemaa.
Jos ei ole niin on syytä miettiä miksi sukulaisuussuhteita on hoidettu huonosti ja mitä asian eteen olisi nyt tehtävissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja isä hylkäsi meidät kun olin noin neljä. Sai jonkun ihme viirauksen "haluan elää elämääni, niinkuin parhaaksi näen" -tyyliin. Eli siitäkään ei ole apua. Kielsi omia vanhempiaan pitämästä yhteyttä kanssani. Todella tunnevammainen perhe.
en ensimäisenä heitä vaihtoehtoa, että vie hoitoon ja viettäkää parisuhdeviikonloppu. Se on liian helppo ratkaisu ja on helppo pestä kätensä kun toinen tarvitsisi tukea.
Monesti väsymyksestään kertova äiti tarvitsee vain kuuntelevaa korvaa ja vastausta, että niin olin minäkin kun lapset olivat tuon ikäisiä. Hän tarvitsee vertaistukea ja aikaa ja jopa olkapäätä, mitä vasten itkeä.
Kun omat lapseni olivat pieniä, siskoni heitti aina, että vie hoitoon ja viettäkää aikaa kahdestaan. Hän vei lapset äidilleni joskus viikoksikin ja lapset olivat aina kesälomilla pari viikkoa ja hiihtolomat äidillämme. Äitini oli silloin 65v ja jaksoi hoitaa. Kun omat lapseni syntyivät, äitini oli jo 77v (olen iltatähti, jonka äitini teki vanhoilla päivillään ja itsekin tein lapset aika myöhään).
Kun kerroin äidilleni, että en nyt jaksa tulla siivoamaan hänelle kun olen väsynyt lasten sairastelun takia, hän vain tokaisi, että jaksoihan siskoskin ja kun hänellä oli lapset pieniä, ei ollut mikroa ja imureita. Kummaa hommaa kun en jaksa tulla avuksi.
Olisin vain kaivannut äidiltäni ja siskoltani sellaista apua, että he olisivat kuunnelleet ja vastanneet, että kyllä he muistavat sen ajan ja oli se raskasta joskus heilläkin. Olisi saanut ns. ymmärtämystä.
Siskoni ei ole koskaan käynyt siivoamassa ja auttamassa äitiäni. Hoidatti lapsensa kyllä hänellä. Itse olen hoitanut äitini siinä pienten lasten sivussa ja pessyt matot ja kantanut puut liiteristä ja ajanut nurmet ja nostanut perunat.
Lapset ovat kasvaneet ja en itse ikinä sorru vain tokaisemaan, että "vie lapset vaikka mummille ja viettäkää kahdestaan viikonloppu". Se on aivan liian helppo tapa pestä kätensä kun toisella on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se menee tavallisissa perheissä. Näistä asioista ei vain puhuta riittävästi. Voimahali sulle!
sukulaiset eivät suostu auttamaan, ja ystävillä on niin kädet täynnä työtä omien isojen perheiden kanssa, että en kehtaisi pyytää missään tapauksessa. Harvoin tulisi varmaan mahdollisuuttakaan, kun meillä on niin erilaisia työaikojakin, vuorotöitä jne.
en ensimäisenä heitä vaihtoehtoa, että vie hoitoon ja viettäkää parisuhdeviikonloppu. Se on liian helppo ratkaisu ja on helppo pestä kätensä kun toinen tarvitsisi tukea. Monesti väsymyksestään kertova äiti tarvitsee vain kuuntelevaa korvaa ja vastausta, että niin olin minäkin kun lapset olivat tuon ikäisiä. Hän tarvitsee vertaistukea ja aikaa ja jopa olkapäätä, mitä vasten itkeä. Kun omat lapseni olivat pieniä, siskoni heitti aina, että vie hoitoon ja viettäkää aikaa kahdestaan. Hän vei lapset äidilleni joskus viikoksikin ja lapset olivat aina kesälomilla pari viikkoa ja hiihtolomat äidillämme. Äitini oli silloin 65v ja jaksoi hoitaa. Kun omat lapseni syntyivät, äitini oli jo 77v (olen iltatähti, jonka äitini teki vanhoilla päivillään ja itsekin tein lapset aika myöhään). Kun kerroin äidilleni, että en nyt jaksa tulla siivoamaan hänelle kun olen väsynyt lasten sairastelun takia, hän vain tokaisi, että jaksoihan siskoskin ja kun hänellä oli lapset pieniä, ei ollut mikroa ja imureita. Kummaa hommaa kun en jaksa tulla avuksi. Olisin vain kaivannut äidiltäni ja siskoltani sellaista apua, että he olisivat kuunnelleet ja vastanneet, että kyllä he muistavat sen ajan ja oli se raskasta joskus heilläkin. Olisi saanut ns. ymmärtämystä. Siskoni ei ole koskaan käynyt siivoamassa ja auttamassa äitiäni. Hoidatti lapsensa kyllä hänellä. Itse olen hoitanut äitini siinä pienten lasten sivussa ja pessyt matot ja kantanut puut liiteristä ja ajanut nurmet ja nostanut perunat. Lapset ovat kasvaneet ja en itse ikinä sorru vain tokaisemaan, että "vie lapset vaikka mummille ja viettäkää kahdestaan viikonloppu". Se on aivan liian helppo tapa pestä kätensä kun toisella on vaikeaa.
Meillä on se tilanne, että sukulaisia on vähän ja asuvat pääosin eri maassa kuin me.
Koska tilanne on tiedossa, olemme tosiaan pyrkineet rakentamaan tukiverkostoa muiden lapsiperheiden kanssa. Otamme mielellään muiden lapsia meille leikkimään, joten sitten on helpompi pyytää myös lastenhoitopalvelua.
En tiedä kuinka kiireiset elämät teillä on, mutta kyllä meidän perheessä nyt onnistuu ottaa vaikka yökylään kerran kolmessa kuukaudessa ystäväperheen lapset.
Urakka päättyy aikanaan. Ei kestä kuin 18 vuotta.
siksi olenkin lainennut omaa äitiäni parit kerrat kaverin lapsia hoitamaan =)
Sisikoni taas ei jätä millään lapsiaan yökylään vaikka kovasti pyydetään ja kehtaa sitten valittaa, kun ei saa lomaa lapsista...