Odotamme esikoistamme ja mieheni vahtii hysteerisenä tekemisiäni
Mies pohtii koko ajan, mikä on vauvalle parasta ja neuvoo minua. En saa juosta, en saa ajaa polkupyörällä. Mies vahtii painonnousuani ja soittaa töihin ja muistuttaa vedenjuomisesta. Mies huolehtii, että kaikki vihannekset on pesty viimeisen päälle. Minun täytyy nukkua tarpeeksi.
Mua pelottaa, millaiseksi touhu menee sitten, kun lapsi on syntynyt.
Kommentit (6)
ärsyttävää mut älä hötkyile vaan koita kestää. Kun vauva syntyy, anna hänen osallistua mahdollisimman paljon. Pidemmällä tähtäimellä se on sinun ja lapsenkin etu. Kyllä se ukko siitä rauhoittuu ajan kanssa, taitaa miehellä olla vain voimakkaampi hoiva ja isävietti kuin monella. Ja se on hienoa se! Lueppa vaan niistä monista isistä tällä palstalla jotka eivät lapsiaan jaksais yhtään katsoa, harrastavat, juoksevat töissä ja kavereiden luona sekä kaljalla. Aikaa ei riitä perheelle.
Meillä vähän sama juttu...
Mies muistuttaa, että juon tarpeeksi, varon portaita, en rullaluistele, käytän turvavyötä, en kanna kauppakasseja, en syö liikaa jätskiä, en riehu pojan kanssa...
On se aika hellyttävä muutos karskiin äijään ;-)
Ja meille siis tulossa miehen ensimmäinen lapsi.
tulossa kun noin miehesi vauhkoaa :) nauti siitä sen verran kun jaksat ja muistuta aina välillä, että olet raskaana et sairaana :D harva mies oikeasti on noin odotuksessa mukana, ja ne ketkä ovat niin eivät sitten vauvan syntymän jälkeen jaksakkaan "alkuhuuman" mentyä ohi...(eivät kaikki, mutta useimmat)Mutta onnea teille tulevasta pienokaisesta ja toivottavasti miehesi jaksaa myös pitää vauvasta samalla lailla huolta kuin sinusta nyt odotusaikana!!!:)
saanut tunnustella vauvaa mahan läpi kun ei sitä tarvii olla kokoajan tyrkkimässä:)) Ne miehet sekoo vissiin kans,relas huomattavasti tokan ja kolmannen kohalla.
Ymmärrän että "höösääminen" saattaa olla myös aika rasittavaa mutta kertonee ainakin siitä että mies on ihan kympillä mukana odotuksessa. Kannattaa ottaa ilo irti ainakin hieronnan osalta ja kertoa se rentouttaa mieltä ja kehoa. ;)
Mä koen tilanteen vain ja ainoastaan ahdistavana. Miehen asenne on jotenkin "isämäinen" mua kohtaan. Tulee tunne, että ihan kuin se omistaisi minut ja vauvan ja on ainoa, joka tietää kuinka kuuluu elää.
Olen yrittänyt tuoda omaa näkökulmaani esille ja kyllä mies on jo jotain tajunnutkin.
ap