Lue keskustelun säännöt.
Koen suurta kunnioitusta yh-äitejä kohtaan...
09.07.2009 |
Tänään taas aloin ajatella, että miten ihmeessä yh-äidit pärjäävät? Siis ajattelin niin, että jos itse olisin yh...
Meillä on 4v ja 2v tytöt ja viikon vanha poika.
Vauva syntyi sektiolla, sunnuntaina kotiuduttiin. Keskimmäinen lapsi sairastui tiistaina kovaan kuumeeseen ja tänään käytiin Mikkelissä kokeissa ja diagnosoitavana.
Vauvan kanssa yöt ovat vielä tietysti risaiset ja tuo 2v on todella todella mustasukkainen uudesta tulokkaasta.
Kaiken tämän lisäksi välit mun äitiini ja siskooni ovat katkeamispisteessä, sillä äitini on yhtäkkiä alkanut arvostella joka ikistä asiaa, mitä minä tai mieheni tehdään.. Etenkin mieheni.
En millään jaksaisi kuunnella ainaista arvostelua ja hohhailua jokaisesta kodinhoitoon/vauvanhoitoon liittyvästä asiasta...
Me ollaan aina oltu tosi läheinen perhe - minä, äiti ja sisko - mutta nyt en halua enää pyytää apua siltä suunnalta lainkaan.
Pointtini siis oli, että enpä tiedä, miten tästäkin päivästä olisi selvitty, jos mies ei olisi ollut apuna?? Edestakainen ajo Mikkeliin kestää 1,5h tämän kipeän sektiohaavan kanssa, lekurissa odottelu ja kokeiden otto, jatkuva hermoilu tytön terveydestä ja jatkohoidosta...
Joten nostanpa tässä nyt vain hattua kaikille teille yh-äideille - ja tietty myös isille - jotka selviätte tiukistakin paikoista.
Mä en varmaan selviäisi...
Kommentit (33)
arvostavaa ja ymmärtävää tekstiä koskien meitä yksinhuoltajia. Yleensä täällä aina vaan arvostellaan ja nälvitään, kun me saadaan niitä "valtavia yh-tukiakin" ja kaikkea. Tulee melkein vainoharhainen olo, että todellako kaikki ajattelevat meistä noin kyynisesti...:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kunnoitan kovasti yh-äitejä (olen itsekin joskus ollut moinen hetken), mutta oikeasti on sanottava, että vcaikka se yh:n arki ei aina varmasti herkkua ole, niin moni yh voi varmasti allekirjoittaa sen, että mikään ei ole niin energiaa vievää kuin huono parisuhde.
Miltä susta olis tänään tuntunut, jos miehesi olis vaikka ollut kännissä kuin käki?
siis todellinen alkoholiongelma, niin en katselis semmosta...
Onhan meilläkin ongelmamme miehen kanssa, mutta siitä en voi häntä ikinä syyttä, etteikö olisi apuna ja tukena kun kyseessä on lapsemme... :).
ap
Juu, en nyt puhunutkaan teistä, vaikka tuon esimerkin kirjoitinkin, mutta tarkoitan, että jos miehestä ei ole mieheksi vaan hän on ennemminkin yksi huolenaihe lisää, niin väitän että huono parisuhde on vielä raskaampaa kuin yksinhuoltajuus.
kun olin yh, ja yksin kaikki ne 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivää vuodessa, lasten kanssa, kyllä olisin mielelläni ottanut siihen jonkun avuksi vaikka puoleksi tunniksi viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tuon ikäiset lapset. Ja jos on, niin ihmisessä todennäköisesti jotain vikaa.
Toisekseen kukaan tuskin selviää tuollaisesta tilanteesta ilman, että lapset kärsisivät. Ja usein yksinhuoltajien lapsilla onkin huonompi ennuste tulevaisuuden suhteen.
En ymmärrä aloitustasi; tarkoititko kenties, että tunnet suurta kunnioitusta yh-äitejä, jotka hoitavat lapsensa hyvin vai siis niitäkin yh-äitejä, jotka hankkivat lapsia eri miesten kanssa ja viis veisaavat näistä.
Ja olen siis itsekin yh ja tiedän, että meitä on joka lähtöön aivan niin kuin "miehellisiäkin". En vain ymmärrä moista hehkutusta - ihan kuin yh:t jotenkin lähtökohtaisesti jaksaisivat hoitaa lapsensa hyvin
juuri tuon takiahan moni meistä yh:sta on yh. Toisaalta saman asian kääntöpuoli on se, että sata kertaa mieluummin useimmat yksinhuoltajat olisivat hyvässä parisuhteessa, jossa vastuu jaetaan tasaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos on, niin ihmisessä todennäköisesti jotain vikaa.
no tuota, minulla oli suurinpiirtein tuonikäiset, kun jäin yh:ksi. En koe, että minussa olisi mitään vikaa, vaikka mieheni sattuikin kuolemaan. Ja voin lohduttaa muita yksinhuoltajia; lapsistani on kasvanut oikein fiksuja ja järkeviä, vaikka yksin heidät olen hoitanutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapaukset, mutta väitän kyllä että yleensä tuon ikäisten yksinhuoltajuuden taustalla on kaikkea, josta voi syytä etsiä yh:sta itsestäänkin.
jotka hoitavat lapsensa hyvin! Enpä kyllä muutenkaan kunnioita äitejä tai isiä, jotka eivät lapsistaan huolehdi!!
Aloituksellani tarkoitin nostaa hattua nimenomaan niille yh-vanhemmille, jotka päivästä toiseen ja vuodesta toiseen selviävät tilanteista ihan yksin...
Enkä nyt tarkoita, että itse olisin jokin heikkoheiveröinen naikkonen, joka ei tiukan paikan tullen selviä ilman miestä. Pakko kai se olisi, jos tilanne sellainen olisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoiseni oli alle vuoden vanha ja olin raskaana viidennellä viikolla kun jäin yksin.
Mies päätti, että hän sai tehdä ihan mitä tahansa koska en kuitenkaan uskaltaisi jäädä yksin.
Narsisti mies, sen tajuan nyt kun olen puhunut hänen exän kanssa.
yhdellä poikki koska poikaani ja mua ei lyödä!
Ja minussa ei ole vikaa.
itku tuleekin jälkeenpäin, kun tilanteet menneet ohi. Silloin kelaan tilanteet läpi ja annan luvan itkulle. Mutta jokaisesta olen selvinnyt :)
Minulla on myös kokemusta kun mies oli mukana hoitamassa, eron jälkeen jäin täysin yksin hoitamaan kaiken.