munasolujen luovuttajista huutava pula

ajatus siita etta jossain olisi oma lapseni olisi mulle liian suuri pala purtavaksi.

Joutuisin poistamaan hormonikierukan ja luovutuksen jälkeen laittamaan uuden. Hormonihoidolla saattaa olla negatiivisia vaikutuksia oloon. Jos saisin esim. 1000 euroa, jolla voisin pitää pienen loman, luovuttaisin varmasti.

En halua, että joku tulee oveni taakse rimputtelemaan "moi, sä oot mun äiti!"...

Sama homma, liikaa ikää. Yritin luovuttaa reilu 10 v sitten, puhtaasti rahasta, mutta lääkäri varmaan näki lävitseni ja ei suositellut koska en ollut äiti. Aika kovaa tekstiä ihmisistä, jotka kärsivät lapsettomuudesta. Itse kävin vuosia väestöliitossa ja törmäsin tosi, tosi moneen tuttuun odottelusalissa ja en voi yhdestäkään sanoa mitään yllä olevaa. Lisäksi tunnen pariskunnan, jotka saivat adoptio.lapsen ja he ovat ehkä maailman sydänmellisin pariskunta.

mutta edelleenkin, jos olisi mahdollisuus, ehdottomasti.

En hyväksy hedelmöityshoitoja, varsinkaan vierailla sukusoluilla tehtyjä. Enkä halua omia lapsiani muualle kuin omaan kotiini.

jos sitä kärsisit lapsettomuudesta, luopuisit äitiydestä sen takia että ?????

Mitä jos et hyväksy hammaslääkäreitä kun he laittavat kätensä suuhusi, annat hampaittesi mätänevän suuhusi. Onneksi olkoon kapeanäköisyytesi.

luovuttanut munasoluja 2krt Helsinkiläisellä klinikalla.

Meillä itsellä 2 aivan ihanaa ja rakasta lasta helpoilla raskauksilla ja heti tärpeillä jne..



Ystävillä monilla ja jopa omalla siskollani todella vaikeaa raskaaksi tuleminen, niin miksi en voisi auttaa niitä jotka apua kaipaavat.



Ja en pelkää sitä että joku täysi-ikäisenä tulee oveni taakse ja ilmoittaa olevan tyttäreni tai poikani. Biologisesti ehkä, mutta uskon että hällä on ollut rakastavat äiti ja isä koko elämän ja enhän minä ole lastani hylännyt, niin miksi tuntisin kaunaa siitä? Ehkä silloin olisin kauhusta kankeana, jos olisin raskaana ja antasin lapsen pois ja hän tulisi täysi-ikäisenä oveni taakse ;)



Mutta tämä aihe on taas näitä mihin jokaisella on oma kanta/näkemys jne...mutta näin minullaa.



Toivon todellakin joidenkin olevan onnellisia niistä lapsista jotka soluistani on tullut :)

Vaikka se ajatus kyllä vähän vaivais että joskus tulis jossain ittensä näköinen lapsi vastaan.

En hyväksy hedelmöityshoitoja, varsinkaan vierailla sukusoluilla tehtyjä. Enkä halua omia lapsiani muualle kuin omaan kotiini.

mutta uuden lain myötä en edes harkitse. En halua lapsen saavan mun tietoja.

Oliko se Ava vai mikä jolla on sisarklinikka Pietarissa tms? Latviassa Avalla ainakin muistaakseni on.

Itse olen sellaista apua saanut. Muuten ei noita ihania lapsia tuossa olisikaan häärimässä!

Mutta eivät huolineet, koska esikoinen on saanut alkunsa inseminaatiolla.

Tiedän mitä on lapsettomuuden tuska :-(

En vain tiedä kelpaisinko kun omat munikseni eivät kypsy ilman hormoneja.

Enkä tiedä mitä mieheni sanoisi siitä.

Nehän tosin selviäisivät kysymällä ;-)

Ei ole vielä ajankohtaista.

Tein juuri sukututkimustakin. On hyvä tuntea omat juurensa, niin psyykkiset, sosiaaliset kuin biologisetkin. Kyse on syntyvän ihmisen perusoikeudesta. En myöskään harrasta yhdenillansuhteita, koska niistäkin voisi tulla raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja sitten olisi ongelmana, että miten selittää syntyvälle lapselle, etten nähnyt paremmin vaivaa, jotta hän olisi saanut läsnäolevan isän.



Olen naimisissa ja meillä on kolme lasta. En suoranaisesti tunnusta mitään uskontoa. Olen pähkäillyt asiat näin. En luopuisi yhdestäkään minusta alkunsa saaneesta eli omasta lapsestani. Minusta tämä on tervettä itsesuojelua. Lisäksi olen sitä mieltä, että he jotka luovuttavat tekevät sen itsekkäistä syistä. Ovat esim saaneet niin monta lasta etteivät jaksa itse enempää, niin jättävät munasolunsa sitten muiden käyttöön ja niistä syntyvät lapset muiden kasvatettaviksi ja hoidettaviksi. Uskon, että jotkut luulevat auttavansa, mutta eivät näe omia itsekkäitä motiivejaan.

Uskon, että jotkut luulevat auttavansa, mutta eivät näe omia itsekkäitä motiivejaan.

en missään tapauksessa.Vaikka kyse onkin vain munasoluista ja bioogiasta, ajattelisin ja miettisin aina tuota "poissaolevaa lasta"

Olen kokenut itse lapsettomuuden, joten ymmärrän, miltä tuntuu, kun lasta ei saa. Toisekseen olen jo kokenut hedelmöityshoidotkin, eivätkä hormonit aiheuttaneet minulle pahemmin sivuvaikutuksia ja munasolujen kasvatus/keräys on myös jo tuttua.

hänen geeninsä tulevat elämään, jatkumaan. Se on ihmisen perustavanlaatuinen tarve kuten seksuaalisuus, syöminen tai nukkuminenkin. Miksi muuten biologinen lapsettomuus olisi niin raskasta? Moni päättää olla adoptoimatta, jos ei itse lasta saa, omilla soluillaan siis. Helpompi on olla ystävällinen ja avulias esim sukulaislapsille, kuin kantaa vastuu lapsesta ympärivuorokautisesti itse, jos ei ole omaa itsekästä syytä taustalla ts geenien siirtyminen, kuten lasten vanhemmilla on. Ja mikäs siinä lapsettomana, vaikka hoidellessa humaanisti maailman lapsia ihan ilokseenkin, jos siitä saa pitää enempi lomaa kuin biologiset vanhemmat saavat omista lapsistaan. Lapset vievät vanhemmistaan parhaat mehut nääs. Ottakaahan lapsettomat ilo irti lyhyestä elämästänne!

mutta ed. viesteissä oli kyllä se asian toinenkin puoli...

silloinkin kun lapsettomuus on miehestä johtuvaa, voidaan jonkin säännön takia kieltää naista luovuttamasta. Ja juuri nämä ihmiset ymmärtäisivät lahjoituksen tarpeellisuuden