Köyhät lapsiperheet

aina kaiken mitä tarvitsin ja halusin. Lelujakin riitti! Eniten haittaa se, että äiti oli yh, ja aina töissä.



Minä olen nyt köyhä, mutta silti lapseni saa kaiken mitä tarvitsee ja usein senkin mitä tahtoo. Ulkomaanmatkoille emme kaipaa, pikkureissut riittävät.



En ole koskaan ymmärtänyt vaatemerkkien päälle. Itse löydän edullisesti itselleni sellaista mitä haluan. Itse asiassa silloinkin kun olisi varaa mennä parempiin putiikkeihin niin tyydyn mielummin ostamaan samaa mitä aina.



En näe rahaa ongelmana, kunhan selviää ja pärjää. Ihmiset ovat vain tottuneet kuluttamaan niin valtavasti, että varmaan kauhistuttaisi kun yhtenä kuuna ei ostettaisikaan muuta kuin ne ruoat.

Parempi käyttää se energia positiivisiin ajatuksiin ja tehdä jotain mikä ei maksa tai maksaa vähän.

eikä tuosta silti mitään traumoja jäänyt. Isosiskojen vanhat vaatteet ja lelut meni aivan siinä missä uudetkin. Kerran tosin iski kateus kun naapurin lapsella oli barbiauto, ja tiesin etten ikinä itse sitä saisi, muuten ei kyllä haitannut :D.



Taitaa olla sinussa jotain vikaa kun on noin vähäpätöinen asia jäänyt noin vituttamaan.

Meidän lapset kulkevat aina puhtaissa ja näteissä vaatteissa, uusia leluja saavat harva se viikko, matkoille ollaan viety Lontooseen, Kreetalle ja Etelä-Amerikkaan sekä Lappiin, Viroon, Hämeeseen ja Keski-Suomeen, syödään hyvin joka päivä ja jälkkärit myös.

Köyhiä ollaan: minä äitiyspäivärahalla/opiskelija ja mies yleensä työttömänä, välillä alipalkatuissa pätkätöissä. Mutta kas: meillä ei ole asuntolainaa ja vuokra on halpa (joskin asunto pieni) ja käytämme kirpputoreja vaatteiden, lelujen ja muun tavaran hankkimiseen. Syömme kasvisruokaa ja luomua aina kun mahdollista. Emme dokaa emmekä polta. Osataan säästää jos matkalle tekee mieli ja sinne lähdetään reppu selässä pienellä budjetilla, ei hotellireservaattiin uima-altaalle makoilemaan.



Opetamme lapsille, että onni ei tule Spider-lenkkareista (tai kaupan muovikrääsästä ylipäänsä) ja jos joku väittää muuta, ei kannata uskoa.

Mulla oli lapsuus kuitenkin ihan kiva, vaikka aika köyhiä oltiin. Vasta joskus teini-ikäisenä harmitti kun jäin paitsi asioista mitä olisin halunnut mutta en saanut. Toisaalta taas sekin kasvatti, halusin kesätöihin heti kun ikä salli ja pääsinkin. Oli kiva tienata omaa rahaa.

mutta ei meidän lapset silti saa kinuamalla 10 euron leluja. En ollenkaan ymmärrä sitä tavarapaljoutta jolla ihmiset itsensä ympäröivät, enkä todellakaan halua rohkaista lapsia ruinaamaan tavaraa.

...että oletko ap tosissan sitä mieltä, että rahasta ja tavarapaljoudesta perhe/lapset onnellistuvat??? Se on tietysti selvää, kuten tuossa yksi kirjoittaja sanoo, että jos köyhyyden takia yh joutuu olemaan paljon töissä, niin se on kurjaa lasten kannalta.



Itse en tosiaan ole köyhä, enemmänkin rikas, ja silti ajattelen usein, ettei raha mitään muuta tee kuin helpottaa elämää. Kun perhe on terve jne, niin raha on sivuseikka. Lapsille on ihan terveellistä oppia se, etteivät asiat noin vain tule ilmaiseksi eikä itse aina saa sitä mitä joku muu on saanut.

...mikä sinua tuossa omassa tilanteessa VIELÄKIN oikein vituttaa??? Kuulostaa aika omituiselta puheelta. Luulisi, että arvostaisit nykyistä tilannettasi, jos se on parempi sekä luulisi myös, että arvostaisit vanhempiasi, jotka kuitenkin sinusta pitivät huolta (tai et ainakaan muuta mainitse). Ja silti sinua vieläkin oikein "vituttaa"....ei ymmärrä.

Ite en ole koskaan saanut mitään ilmaiseksi pienenä, kaikki on pitänyt hankkia itse tai jotenkin tienata. Mielestäni "köyhä" lapsuuteni antoi hyvät elämän eväät kun lähdin omilleni. En kuvitellut että raha kasvaa puussa, ja osasin käyttää rahaa säästäväisesti! Lisäksi osaan arvostaa elämässäni muuta kuin ulkoista rikkautta.



Vaikka rahaa olisi jaella omille lapsilleni, en siltikään aio hukuttaa heitä tavarapaljouteen tai kuluttaa rahojamme merkkivaatteisiin. Mitä se hyödyttää? Oppivat liian hyvälle, ja vaativat liikaa myöhemmin. Tekisin mielestäni heille vain karhunpalveluksen.

Jätän kaljanjuonnin vähemmälle kuin omat vanhempani ja ostan pojalleni laatumerkkitavaraa kirpparilta. Sälli saa pitää Marimekkoa, Reimatecciä, Bamsea, Gapia, Kontiota...

Eikä maksa paljon mitään. Kävin eilen kirpparilla ja ostin itselleni äippätopin, pojalle Tasaraitapaidan ja tulevalle vauvalle Snoopy tuplahihapaidan. Maksoi yhteensä 7e.

Tänään kävin kirpparilla ja ostin makkariin verhokapan. Maksoi 1e. Ei paha.

Tiedän, että raha ei tuo onnea, mutta kyllä se ottaa päähän, että joudun miettimään tilillä olevaa rahatilannetta ennen kuin voin ostaa lapsille kesäpäivänä jäätelöt!



Ja sekin vituttaa, ettei tosiaan voi elää samalla tavalla kuin muut ihmiset. En tiedä, miten lapset kokee, mutta mulla on paha mieli heidän puolestaan, kun taas syksyllä kaverit koulussa kertoo, missä ulkomailla kukin on käynyt ja meidän lapset saa sanoa, että mekin käytiin kesällä leikkipuistossa!



Tai ihan täällä kotimaassakin: ei meillä ole varaa viedä lapsia esim. kylpylään tai laskettelemaan. Kukaan lapsista ei ole tätä edes pyytänyt (vielä), mutta meidän lapset ei voi harrastaa esim. jääkiekkoa, koska kustannukset siinä niin suuret jne. Hyvä että yksi kansalaisopiston harrastus pystytään kaikille kolmelle tarjoamaan ja usein niissäkin maksuissa avustaa isovanhemmat.

"köyhä" lapsuus, aina on niin omat lapset kuin itsekin silloin aikanaan saanut mitä tarvitsee. Mulla on silmää kauneudelle, ja tyttöni ovat aina siististi ja kauniisti pukeutuneita, kirpputorilta löytää aarteita, ei pelkästään "lumppuja", käy joskus katsomassa.Leluja on tarpeeksi, liikaakin. En osta sitä kympin lelua kinuajalle koska ei aina tarvitse saada kaikkea mitä keksii haluta, en ostaisi, vaikka rahaa enemmän olisikin. (tai toisinaan voin ostaakin, mutta, en aina)

Ei haittaa, vaikkei ole varaa matkustaa edes sinne Viroon, voidaan mennä lähimetsaan, tai mummolaan.Aurinkoisena päivänä rannalle eväiden kanssa, miksi mä jonnekin etelään kaipaisin, kun täällä on puhtaat vedet ja kauniit maisemat kävelymatkan päässä kotoa. Ei tarvitse lähteä kulttuurimatkalle euroopan kaupunkeihin, käydään ensin läpi lähikaupunkien taide ym. museoita.Luetaan kirjoja, ja matkataan niiden mukana mielikuvitusmatkoille minne milloinkin, ulkomaan ystäviin saa pidettyä yhteyttä kirjein ja sähköpostein.Ei me varmaan aina tulla olemaan näin köyhiä, ehtii sinne ulkomaille myöhemminkin, ja kun osaa elää varojensa mukaan, mitään ei puutu. Toisilla se kuppi vaan tuppaa olemaan aina puoliksi tyhjä, kun se toisella on puoliksi täynnä ;)

nykyään ei ole muotia käydä kesällä ulkomailla vaikka olisikin varaa.



Olen huomannut että tuttavapiirissäni edes ne jotka näyttävät minun silmääni varsin varakkailta (asuvat esim. suurissa asunnoissa hienoilla alueilla) eivät käy kesällä ulkomailla, koska se on epäekologista.

Joskus koulussa hävetti köyhyys, mutta äiti oli taitava ompelija ja meidän vaattteita ihastelivat jopa opettajat.

Nyt ei ole rahasta pulaa, mutta ei ole paha asia, että joskus on ollut. Sen oppi, että onni tulee muusta kuin tavarasta.

"köyhä" lapsuus, aina on niin omat lapset kuin itsekin silloin aikanaan saanut mitä tarvitsee. Mulla on silmää kauneudelle, ja tyttöni ovat aina siististi ja kauniisti pukeutuneita, kirpputorilta löytää aarteita, ei pelkästään "lumppuja", käy joskus katsomassa.Leluja on tarpeeksi, liikaakin. En osta sitä kympin lelua kinuajalle koska ei aina tarvitse saada kaikkea mitä keksii haluta, en ostaisi, vaikka rahaa enemmän olisikin. (tai toisinaan voin ostaakin, mutta, en aina) Ei haittaa, vaikkei ole varaa matkustaa edes sinne Viroon, voidaan mennä lähimetsaan, tai mummolaan.Aurinkoisena päivänä rannalle eväiden kanssa, miksi mä jonnekin etelään kaipaisin, kun täällä on puhtaat vedet ja kauniit maisemat kävelymatkan päässä kotoa. Ei tarvitse lähteä kulttuurimatkalle euroopan kaupunkeihin, käydään ensin läpi lähikaupunkien taide ym. museoita.Luetaan kirjoja, ja matkataan niiden mukana mielikuvitusmatkoille minne milloinkin, ulkomaan ystäviin saa pidettyä yhteyttä kirjein ja sähköpostein.Ei me varmaan aina tulla olemaan näin köyhiä, ehtii sinne ulkomaille myöhemminkin, ja kun osaa elää varojensa mukaan, mitään ei puutu. Toisilla se kuppi vaan tuppaa olemaan aina puoliksi tyhjä, kun se toisella on puoliksi täynnä ;)

Yleensä kaikki valittavat aina köyhyydestään ja toisaalta kadehtivat paremmin toimeen tulevia, vaikka nämäkin ovat työtä joutuneet tekemään elämänsä eteen. Nostan hattua asenteelle, joka tästä kirjoituksesta kumpuaa.

kanssa samaa mieltä.



Meidänkään perhe ei ole köydä, mutta elämme silti aika "askeettisesti". Syödään aika halvalla, lasten vaatteita olen shoppaillut aleista ja lapset painelevat myös serkun vanhoissa vaatteissa.



Leluja emme osta juuri koskaan. Viimeksi poikamme sai Viron matkalta pienen auton, joka maksoi noin 1,50 euroa:) Mutta, mutta, silti hän leikkii niillä vanhoilla ja rikkinäisillä autoillaan mieluiten.



Minäkin vihaan tavaranpaljoutta ja kauheaa ostamista. Vaikka meillä on iso ja hieno asunto, leluja ja lastentavaraa on tosi vähän. Samalla taaperokärryllä, samalla autolla ym. leikkivät/ajavat sekä poika että tyttö.

Esim. noista vaatteista. Itse elin vuosia köyhänä opiskelevana yh:na, ja lapsellani oli ihan samoja vaatteita (siis merkkejä) kuin nykyään, kun meitä on kaksi akateemisessa ammatissa olevaa tienaavaa aikuista perheessä ja jonkin verran perittyä omaisuuttakin. Kirpparilta saa sen Benettonin puseron ja Gapin takin jokusella eurolla, eikä se kaupasta ostettu parin pesun jälkeen sen "tuoreempi" ole.

Tänä kesänä kävimme Euroopan kiertelyllä. Saksa, Ranska, Sveitsi ja Ruotsi...Nauttihan tuo lapsi, mutta eipä se sen vähempää tuntunut nauttivan köyhien vuosien kesäreissuista mummon mökille, jossa kalastimme, marjastimme, teimme eväsretkiä ja patikoimme metsässä. Itse asiassa aika helvetisti kivempaa sillä siellä taisi olla kuin Louvressa!



Ja aika pitkälti elämämme on samanlaista nyt, kun kuukausitulot ovat nettona useita tuhansia enemmän kuin aikoinaan. Lapsi ei todellakaan saa aina haluamiaan asioita, ostan edelleen vaatteita kirppareilta jne. Tuskin se lapsen eloon ja oloon vaikuttaa, onko meillä Ikean parin sadan vanha sohva vai sisustusliikkeen parin tonnin design-sohva olkkarin nurkassa. Lähinnä tallaiset puitteet nimittäin lapsen elämässä ovat muuttuneet. Ei se, miten arjessa eletään tai ollaan tai mitä hänellä on tai mitä hän saa. Yhä käydään yhdessä eväsretkillä rannassa ja marjastamassa mummun metsässä.



Ja kyllä köyhästäkin pussista ne joululahjat ja kohtuulliset lelut saa lapselle ostettua, kunhan budjetoi, priorisoi ja säästää. Itse esim. köyhinä vuosinani aloitin lapsen joululahjojen hankinnan jo kesällä; käytin lelufirmojen tukkumyyntejä ja ALE:ja hyväkseni. Säästin tupakka- ja kaljarahat lapsen hyväksi. Ei meillä koskaan millään käpylehmillä leikitty eikä meillä vieläkään ostella ökysti kaikkea, mitä lapsi keksii tahtoa, vaikka VOITAISIIN ostaa.



Ap, lapsuuden traumojen kanneaika on kulunut umpeen. Koita vähän laajentaa näkökulmiasi ja valoistaa asennettasi!

Vironmatkaan. Lomatukea ollaan haettu suomalaiseen kylpylään ja myös saatu.

Meillä ne on lasten lempileluja vaikka asunto pursuaa mitä hienoimpia leluja.

lapsuuteni, mutta en ole koskaan pitänyt itseäni/perhettämme köyhänä. Oikeastaan olen tosi kiitollinen onnellisesta ja ihanasta lapsuudestani, jonka ansiosta olen saanut todella hyvät eväät elämään ts. hyvän itsetunnon ja luottamuksen elämään. Omassa perheessä nyt 2 lasta ja varmaan ollaan monen mielestä köyhiä, mutta itse koen elämämme rikkaaksi, 2 tervettä lasta, ihana mies, kiva vuokra koti, rakkautta ja taito innostua kaikesta ja nähdä asioiden hyvät puolet ja nauttia arjesta. Enempää en voi toivoa.