Lue keskustelun säännöt.
Anoppi on ärsyttävän yksinkertainen...
09.07.2009 |
Minulla on muuten ihan mukava anoppi, mutta näin viiden vuoden jälkeen alkaa mitta täyttyä hänen yksinkertaisuutensa vuoksi. Anopilla ei ole muita puheenaiheita kuin sää, muiden ihmisten asiat (sellaistenkin, joita minä tai mieheni ei tunneta), siivoaminen ja muut arkiaskareet. Siis todella kertoo, mitä on siivonnut sinä päivänä tai mitä osti kaupasta! Hänen kanssaan ei voi oikein puhua esim. politiikasta tai ajankohtaisista asioista, koska näiden suhteen anoppi on aivan ulalla. Esittää ymmärtävänsä, mutta kyllä sen huomaa, ettei oikeasti tajuta mistä puhutaan.
Lisäksi pitää minua ja miestäni vielä aika lapsina, esim. tuputtaa ruokaa kuin lapsille (syökää nyt, että jaksatte!) ja neuvoo tosi yksinkertaisissa asioissa, kuten siinä, että pyykit pitää ottaa sisälle kuivumaan jos alkaa sataa (joo, ihan kun ei oltais näin 28-vuotiaina tajuttu...).
Mua jopa vähän nolottaa, että ajattelen näin anopista, mutta joskus ei vaan pokka meinaa pitää, kun anoppi puhuu esim. asioista, joista ei tiedä mitään, yrittää vain esittää. Onko kellään samanlaista anoppia tai muita sukulaisia?
Kommentit (34)
ole sitä koulutusta eikä hänellä siksi ole oikeutta käyttää nimikettä lastenhoitaja, lähihoitaja, lastentarhanopettaja jne.
Hyvin vaikea kuvitella koulutetun päiväkodin työntekijän kutsuvan itseään nimityksellä, jota ei ole olemassakaan. Eiköhän päivähoitajat, lastenhoitajat, lähihoitajat tai lastentarhanopettajat käytä oikeita ammattinimikkeitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunki ostoksille mukaan, kun olimme katselemassa huonekaluja kotiimme. Poika parka oli niin äidin tohvelin alla, että meille tuli herran kanssa asiasta riita. Hän oli sitä mieltä, että kyllä äiti saa olla mukana katselemassa ja ehdottelemassa omiaan. No, meille sitten tulivat mm. keittiöpöytä, sohvat ja lamput sellaiset kuin anoppi ja poikansa halusivat. En siis minä.
Anoppi tunki ripustamaan verhoja, osteli ruukkukasveja (teko sellaisia! voi yök!). Oli tosi kiva laittaa omaa kotia...
Hänene kanssaan ei voinut oikein mistään jutella. Ei kiinnostanut kuin Tangomarkkinat ja tuttujen ja tuntemattomien henkilökohtaiset asiat.
HÄnellä oli ikävä tapa huomautella henkilökohtaisista asioista, esim. autolla ajamisestani. Olen varsin varovainen ja tarkka ja se oli hänestä kovin huvittavaa. Siitä sitten tehtiin suuri numero. Eukko nolasi minut monet kerrat jos minkäkin suhteen.
Hyvää hän kai tarkoitti. Olimme vain niin kovin erilaisia. Minä hillitty ja pidättyväinen, hyvätapainen. Hän rempseä ja no, ei niin hyvätapainen.
Vai onko AP:n mielestä kaikki muut yksinkertaisi ja tyhmiä, jos eivät ole samanlaisia kuin AP tai kiinnostuneet samanlaisista asioista kuin AP.
Minusta toisten tuollainen arvosteleminen on tyhmää käytöstä.
Ja mainittakoon, että itse olen korkeakoulutuksen saanut ja kiinnostunut politiikasta, tekniikasta ja vaikka mistä. Mutta en nyt oleta, että kaikkien pitäisi olla kiinnostuneista samoista asioista tai ovat sitten yksinkertaisia.
Toisekseen on juuri tuollaisia, joiden pitää tahallaan keskustella jonkun kanssa asiasta, josta toinen ei tiedä juuri mitään. Miksi pitää keskustella? Siksi, että voi sillä tavalla päteä ja tuoda omaa "fiksuuttaan" esille ja muille selväksi.
Mä en tajua, mitä tyhmää tuossa ap:n anopissa on?
Ihan normaali ihminen.
...alkoi taas ärsyttää hänen tapansa kaakattaa toisten päälle omia höpötyksiään.
Olkaa onnellisia että puhuu edes jotain. Me kun menemme anoppilaan, niin sielä istutaan hiljaa kun kirkossa! Kukaan ei puhu mitään, ellen itse avaa suutani. En tiedä mitä puhuisin, kun en tiedä mikä heitä aina vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini puheet ovat useimmiten alkoholissa tai siinä ettemme ole käyneet heillä kylässä pitkään aikaan. Appiukko menehtyi reilu 2 vuotta sitten ja anoppi on löytänyt itselleen uuden miesystävän. Tammikuussa kun viimeksi olimme anoppiassa oli anoppi itse että hänen miesystävä ihan kännissä. Mitään tolkkua heidän puheista ei saanut ja sitten kun meni sanomaan jotakin negatiivista heidän elämänmenosta niin sitten suututtiin ja mökötettiin pari kuukautta putkeen eikä yhteyttä puhelimitse otettu puolin jos toisin. Sanotaan nyt niin, että kun appiukko vielä eli oli tilanne toinen eikä silloin alkoholi kuulunut ns. päivittäiseen ruokavalioon.
Itse olen tottunut välttämään alkoholistin kanssa kaikki yhteydenotot koska oma isäni on juuri sellainen. Siinä henkisesti kärsii koko aikaa mutta täytyy muistaa elää itsekin omaa elämää eikä liikaa uppotua toisten synkkään maailmaan. Avopuolisoni ei halua myöntää, että hänen äitinsä on alkoholisti vaan välttää puhumasta koko asiasta. Ikäväähän se on sivusta seurata kun tällä menolla anoppikin pääsee pian haudanlepoon. Muuten anoppi on ihan ok, vain harvoin selvinpäin.
Sinänsä ihan ok tyyppi ja helppo tulla toimeen, mutta välillä tulee vaivautunut olo, kun ei mistään muusta puhu kuin mitä hän teki kun pojat oli pieniä ja blaa blaa blaa. On siis ollut kotirouvana lähes koko elämänsä ja muistaa päivämäärät milloin hänen poikansa, tällä hetkellä 35 vee, oppi potalle ja milloin maistoi ensimmäisen kerran sosetta... Onhan se hienoa olla perhekeskeinen mutta jotain rajaa sentään, omaakin elämää pitäisi olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun anoppi on ehkä älykkäin, sivistynein ja monin tavoin viisain ihminen, jonka tunnen.
Tämä on tietysti ihanaa, mutta minä taas tunnen itseni hänen seurassaan hitaaksi ja hyvin pintapuolisesti sivistyneeksi. Vaikka hän ei millään tavalla yritä mitätöidä minua ja vaikka muulloin pidän itseäni aika fiksuna.
Kohtaavatkohan miniän ja anopin aaltopituudet koskaan täysin?
Hän on aivan ihana ihminen, kasvattanut poikansa hyvin ja mukava mummu lapsille ja ystävä minulle. Kovin älykäs tai tietäväinen hän ei ole. Tämän hän tietää itsekin ja kokee joskus huonommuutta meidän "lukeneempien" seurassa, vaikka ei tarvitsisi.
Anopin kanssa on mukavaa olla mutta hieman joutuu varomaan ettei hänen osaamattomuuttaan ihan tahallaan ota usein esille. Hieman kiusallisia tilanteita on tullut kun olen pyytänyt anoppia auttamaan lapsia vaikkapa palapelin tai legojen kokoamisessa ja hän ei kerta kaikkiaan osaa. Ruoanlaitto tai leipominen on joskus hankalaa kun anoppi ei yhtään osaa muokata ohjeita (esim. kuinka paljon riisiä ohjeen mukaan laitetaan 5 henkilölle jos paketissa on vain 2 ja 4 hengen ohjeet). En halua suureen ääneen kaupassakaan huutaa että etkö sinä nyt oikeasti osaa laskea päässä paljonko maksaa 20 e paita joka on 50 % alennuksessa. En edes haluaisi keskustella hänen kanssaan politiikasta tai taiteesta. Lähinnä juttelemme lapsista ja jonkin verran muodista ja juttua riittää aina mukavasti. Joskus hän ymmärtää väärin, mutta mitäpä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäviä tilanteita syntyy joskus, kun pelataan Trivialia tms. Anoppi on esimerkiksi maantiedosta ihan niin pihalla, että sijoittaa Turun itärajalle. Vahingossa noille tulee naurettua, ja sitten anoppi loukkaantuu. Pitäis kai lakata pelaamasta, kun anoppi kuitenkin haluaa mukaan.
mutta tää on kyllä paha :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan oikeasti ihan alussa mietin, että osaakohan hän lukea. Hänen kanssaan ei todellakaan voi harrastaa normaalia keskustelua, se on hänelle mahdotonta. Kerran hän soitti minulle innoissaan, kun hänen äitinsä oli selittänyt, mitä inflaatio tarkoittaa. Halusi sitten jakaa tiedon minunkin kanssa. (Ikää hänellä on 25 vuotta)
Hän on aivan ihana ja kiltti ihminen, todella herttainen, mutta hänen seuransa on joskus tietyllä tapaa raskasta.
Sinänsä ihan ok tyyppi ja helppo tulla toimeen, mutta välillä tulee vaivautunut olo, kun ei mistään muusta puhu kuin mitä hän teki kun pojat oli pieniä ja blaa blaa blaa. On siis ollut kotirouvana lähes koko elämänsä ja muistaa päivämäärät milloin hänen poikansa, tällä hetkellä 35 vee, oppi potalle ja milloin maistoi ensimmäisen kerran sosetta... Onhan se hienoa olla perhekeskeinen mutta jotain rajaa sentään, omaakin elämää pitäisi olla!
Tiedätkö, moni täyttää tyhjät tauot puheella omista lapsista, koska tietävät olevansa (jos nyt eivät aivan tyhmiä) niin monista asioista kuitenkin tietämättömiä ja kokevat siitä alemmuskompleksia. Luuletteko, ettei anoppinne/äitinne koe tilannetta vaivaantuneeksi, koska he tasan tarkkaan tietävät, että ette ole samoista asioista kiinnostuneita, ettekä edes peittele ärsyyntymistänne, kun he kertovat innolla lapsistaan. Mitä anopin kanssa pitäisi jutella, jos perheasiat ovat teille liian yksinkertaisia ja kuollettavan tylsiä?
Itse olen koulutettu ja pidän itseäni sivistyneenä. Pystyn kuitenkin anopin ja äitini kanssa ilolla juttelemaan perheen asioista ja minun/mieheni lapsuudesta. Usein hassuttelemme ja nauramme niistä yhdessä. Nautin rehellisesti heidän seurastaan, vaikken alkaisikaan heidän kanssaan juttelemaan politiikasta tai kertomaan työstäni yhtään mitään.
En ihan ymmärrrä, mikä ap:n ja muiden pointti tässä on muuten, kuin oman erinomaisuuden osoittaminen ja pätemisen tarve omiin ja miehen vanhempiin nähden. Arvostuksen puutetta näyttää olevan rutkasti ilmassa. Ette taida pahemmin kunnioittaa näitä edellisen sukupolven puurtajia. Aika surullista.
Hyvin vaikea kuvitella koulutetun päiväkodin työntekijän kutsuvan itseään nimityksellä, jota ei ole olemassakaan. Eiköhän päivähoitajat, lastenhoitajat, lähihoitajat tai lastentarhanopettajat käytä oikeita ammattinimikkeitään...