Naisen kuuluu miellyttää miestään?

Jäi vaivaamaan tuosta kuuluisasta keskustelusta asia, johon pohdittiin paljon eli karvojen ajelua ja alapään ulkonäköä.



Minusta oli outoa, että siellä oli miespuolisia(osa varmaan naispuolisiakin), jotka olivat sitä mieltä, että naisen tulee ajaa karvoitus, jos mies niin haluaa. kaikki keinot tulisi ottaa käyttöön, jos tavallinen sheivaus ei onnistuisi tulehdusten vuoksi. Lisäksi naisen alapään muuttunut ulkomuoto raskauksien jälkeen olisi vähän niinkuin naisten syy. Mitä sillekin voisi tehdä, jos repeää synnytysten aikana todella pahasti? Pitäisikö naisten turvautua kirurgiaan vain miesten mielikuvien vuoksi? Joku mies mainitsi, että rakastelu on miehelle paljon visuaalisempaa kuin naiselle, mutta tarkoittaako se sitä, että naisen tulee pysyä muuttumattoman vuodesta toiseen, jotta miehelle kelpaa? Jäi sellainen mieleikuva, että karvojen ajelemattomuus tai alapään ulkonäkö yksistään riittäisi suhteen lopettamisen syyksi. Voiko tämä olla totta? Siis, jos nainen ei suostu toimimaan, kuten mies haluaisi, niin se on tarpeeksi raskauttava syy lopettaa suhde. Voiko sellaisessa suhteessa olla kyse rakkaudesta? Monikin mies sanoi, että voisi ihan samalla tavalla alkaa naista kiristämään, että eivät aja partaansa, leikkauta hiuksiansa tai peseydy tarpeeksi usein niin kauan, kunnes nainen alkaa pitämän alapäänsä siistinä.



Meillä tilanne, jossa mies ei ole kovin kiinnostunut seksistä. Koskaan ei ole alapäätäni katsonut, hyvin harvoin koskee ja koskaan ei ole suostunut nuolemaan. Itse kyllä haluaisin kosketusta ja nuolemista ja olen sen miehelle monesti sanonutkin. Yhdessä olaan oltu 10 vuotta.



Itse taas tykkään tehdä miehelle hyvää ja ottaa suihin ja mies kyllä tästä nauttii silloin harvoin kun antaa minun niin tehdä. Olen kauniisti yrittänyt ehdotella miehelle sellaista, joka minustakin tuntuisi hyvälle, koska orgasmia en koskaan saa rakastelemalla, enkä ole koskaan saanut orgasmia miehen tekemänä tai yhdessä miehen kanssa.



Vaikka mies ei halua miellyyttää minua, enkä seksuaalisesti saa läheskään sitä mitä haluaisin, niin en voi pakottaa toista taipumaan tahtooni. En myöskään ole nähnyt tätä pelkästään tarpeeksi isona syynä eroon.



Onko tosiaan naisilla ja miehillä näin erilaiset syyt olla suhteessa ja erilaiset syyt pysyä siinä? Eikö sillä todellakaan ole merkitystä, että millainen ihminen on muuten, miten paljon rakastat/arvostat toista ihmistä? Vai olenko vain tyhmä, joka ei vaasi toista miellyttämään ja tekemään juuri niinkuin minä haluaisin.