Kenellä ei keskenmenoja, tuulimunia, kuolleita lapsia jne?

kakkosta joutui hieman yrittämään. ykkönen ja kolmonen tärppäs heti

mutta jokaista on tehty isoilla lapsettomuushoidoilla eli aina ivf, pas ei ole ollut mahdollinen. Noista rankoista kokemuksista huolimatta koen itseni onnekkaaksi, kun ei ole ollut keskenmenoja. Tuntuisi niin kohtuuttomalta kokea km, kun on tehnyt lasta todella suurella työllä. Enkä väheksy siis luomuraskauksien keskenmenoja tällä. Jokainen menetys on valtavan suri.

Olen siis osannut olla todella kiitollinen siitä, että ole tullut helposti raskaaksi. Siitä en koskaan ole kenellekän kehuskellut. Minulla myös ystäväpiirissä paljon ikäviä kokemuksia.



Parin ystävän vaikeasta lapsettomuudesta rohkaistuneena ja omista raskauksista kiitollisena olen luovuttanut munasoluja komle kertaa. Sen enempää niitä ei voi luovuttaakaan. Vaikka en sitä varsinaiseksi velvollisuudeksi kokenut, mutta se oli minusta vähäisintä, mitä pystyin tekemään lapsettomuuden kanssa painivien hyväksi.

2 normaalia raskautta ja synnytystä.



Harvoinpa sitä tulee vertaistukea ja muiden kokemuksia haettua jos kaikki on mennyt hyvin. Viitaten ap,n kommenttiin että kaikilla on jotain vikaa ollut. Eikös tällainen palsta ole just oiva paikka jakaa kokemuksia kuulla muiden vastaavia tarinoita?

Kerran raskaana (tärppäsi heti kun tilaisuus annettiin), tuloksena yksi erittäin terve ja helppo lapsi.

Lapsia on vain yksi, sai alkunsa helposti, raskaus oli helppo, synnytys helppo ja lapsi ihana, terve, rauhallinen, fiksu ja kaikinpuolin helppo ;-D. Ja ikääkin mulla oli jo yli 30, kun lasta päätettiin yrittää. Mutta ei kokemusta keskenmenoista, lapsettomuudesta tai muista vaikeuksista. Koen kyllä olevani onnekas molella tapaa!

ja ei yhtään keskenmeona, tuulimunaa tai kuollutta lasta.



Silti:

- yhdessä raskaudessa oli alkuraskauden verenvuotoa 3 kk ajan

- kahdessa raskaudessa oli poikkeavia ultralöydöksiä, jotka osoittautuivat myöhemmin lapsen synnyttyä merkityksettömiksi



Ts. stressiä on omissakin raskauksissa ollut, vaikka kakki hyvin aina on mennytkin.



Tuttavapiirissä on kuollut kaksi vastasyntynyttä vauvaa ja yksi kuollut kohtuun loppuraskaudesta. + keskenmenot ja lapsettomuudesta kärsimiset, jotka ovat onneksi päättyneet elävien lasten saamiseen.

Mulla ei mitää noista. Silti molemmat raskaudet todella ongelmalliset, molemmista sairaslomalla varmaan 2kk.

Ei raskauksia, ei lapsia, ei ongelmia.

eikä mitään noista. Lapset saaneet alkunsa muutaman kuukauden yrittämisellä.



Ja en sitä ennen lapsia vielä tajunnut, kun en ollut näihin aiheisiin mitenkään tutustunut, kuinka onnekas olen. Mutta kyllä se asia on tullut sitten ajan kanssa hyvin selväksi, kun lähipiiristä kuoli kolmen vuoden sisällä kolme syntynyttä vauvaa. Ja tietysti myös niitä keskenmenoja ja tuulimunia on ollut kavereilla, ja ovat niistä myöhemmin kertoneet.

Ei mitään mainitsemistasi ongelmista.



Syntymän jälkeisiä ongelmia ja sairauksia sitten on kyllä ollut senkin edestä.

Raskaudet alkaneet välittömästi ekasta kierrosta, ei keskenmenoja, kaikki lapset syntyneet 9 pisteen vauvoina helpoilla alatiesynnytyksillä ilman tikkejä äidille.

luomuna raskautuneena.

Olen saanut lapset 19-34 vuotiaana.



Toiveissa vielä lisää.. :)





IHANA ketju! Kieltämättä tulee aina mieleen, mitä kaikkea voi tapahtua, etenkin kun on jo näin monta saanut. Mutta eiköhän se ole tosiaan yleisempää että kaikki menee hyvin, kuin että jotain sattuu.

Harvoinpa sitä tulee vertaistukea ja muiden kokemuksia haettua jos kaikki on mennyt hyvin. Viitaten ap,n kommenttiin että kaikilla on jotain vikaa ollut. Eikös tällainen palsta ole just oiva paikka jakaa kokemuksia kuulla muiden vastaavia tarinoita?

Kyllä, toki tämä on varmasti oikea paikka jakaa kokemuksia ja saada tukea :). En sitä ole sanonutkaan etteikö niistä saisi ja pitäisikikin puhua. Mutta juuri siksi kun niistä "ongelmattomista" tilanteista ei niinkään puhuta, tekee mieli kuulla niitäkin tarinoita näin kun itse on ensimmäistä yrittämässä. Ettei ihan pelkkiä kauhutarinoita kun muutenkin jännittää ja huolestuttaa :-).

ap

Ensimmäistään yrittävät pelkäävät usein aivan "vääriä" asioita.



Esimerkiksi juuri tuulimunaa. Ei tuulimuna tarkoita mitään pahaa, sillä kerralla kaikki ei vain olisi kuitenkaan mennyt hyvin. Hyvä uutinen on se, että voi raskautua, kaikki välineissä toimii. Asian voi siis katsoa positiiviselta kannalta: ei tullut vammaista lasta maailmaan eikä ole fyysistä vikaa.



Tai vaikkapa synnytysvideoissa ponnistusvaiheen katsominen saa ihmiset kauhistumaan. Tosiasiassa odottelu, avautuminen, on se tuskallisin ja voimia syövin hidas vaihe, ja ponnistusvaiheessa on useimmiten niin adrenaliineissa että huutaa mitä sattuu ja punkeaa lasta ulos kuin olisi aina tehnyt sitä.



En sano, ettei saisi pelätä. Jännittäminen ja miettiminen tietyllä tavalla ehkä valmistavat elämänmuutokseen. Mutta kannattaa ottaa kaikki avoimin mielin. Sekin, että minulla meni raskaudet ja synnytykset hyvin, ja jopa vauvavaihe, ei tarkoita, että oma terveys ei olisi reistannut tai lapsista ei olisi ollut huolta myöhemmin. Kaikille annetaan kestokykynsä mukaan ja jokainen kokee mutkia matkassa, tavalla tai toisella. Sitä ei vain pysty tietämään etukäteen ja kaikkien kokemukset ovat erilaisia.



Se, kun äidit täällä vertailevat jotain tiettyä osa-aluetta, kertoo vain siitä, että he hakevat vertaistukea johonkin tiettyyn yksittäiseen asiaan. Ei vaikkapa keskenmeno määritä sitten enää muuta heidän elämässään, heillä ei sitten ole ongelmaa jostain, mikä muilla on ehkä isona ongelmana. Näiden keskusteluiden lukeminen vaan aikaansaa sellaisen harhan, että kaikki on vaikeaa ja mikään ei onnistu. Näin se ei ole.



Eli rohkeasti vaan elämään ja yrittämään, ja kun vaikeuksia tulee, vertaistukea hakemaan vaikkapa täältä! ;-)

39, joo rohkeasti on lähdetty ja avoimin mielin täytyy mennä. Ja se on toki totta että vastoinkäymisiä sitten voi tulla jossain muissa vaiheissa/tilanteissa, ja jokaisella tuleekin jossain kohdin olettaisin. Piti vaan silti alottaa tämmönen ketju kun ne keskenmenot ja kuolleet lapset tuntuu niin hyppivän silmille monessa kohtaa ;-).

musta tämä oli ihan hyvä aloitus. Itsellä kolme lasta, eikä mitään ap:n mainitsemista ongelmista. Mutta olen itsekin usein miettinyt, että olenko tässä suhteessa jotenkin erityisen onnekas, kun niin paljon saa lukea keskenmenoista ym.



Mutta niinhän se on, että kun kaikki menee hyvin ja ongelmitta, ei sitä tule "jaettua" niin kuin jotain ongelmaa tai surua, johon totta kai kaipaa vertaistukea.

ei keskenmenoja, tuulimunia, kuolleita lapsia.

Toivottu esikoinen tulossa ja parasta toivotaan :)

kaksi lasta. Ensimmäisen sain 32 v, toisen 34 v.

Meillä 5 lasta eikä mitään edellämainituista ole sattunut.