vauva joutuu joskus itkemään 5min enkä ehdi heti luokse

niin kyllä sinne suihkkunkin kuuluu itku. Ja ei siinä itsensä huuhteluun mene 5 minuuttia.



Jos itselläni olisi shampoot päässä kun vauva alkaa huutaa, kuivaisin kroppani ja menisin hakemaan vauvan vaikka sitteriin sinne suihkuhuoneeseen. sitten huuhtelisin hiukset ja jos huuto jatkuisi sinä aikana, juttelisin lapselle kuitenkin välillä. Ei varmasti joutuisi montaa hetkeä huutamaan ja äidin ääni kuitenkin rauhoittaa.

Minäkin hoidin lasta yksin ekat 7 kk, mut ei hän silti joutunut koskaan itkemään edes minuuttia. Viisi minuuttia on lapselle ikuisuus, enkä edes kestäisi kuunnella sitä. Meillä ainakin on sen verran pieni asunto, että lapsen ääntelyn kyllä kuulee heti, kun pitää ovet auki.



Kaikkeen olen ottanut lapsen mukaan, ja onhan siitä vaivaa, mut lapsi on niin pieni vain hetken, kohta sitten helpottaa.



Kysymys onkin, että miksi susta tuntuu, että et "voi" lähteä sieltä suihkusta heti kun lapsi itkee? Tuntuuko, ettei sulla ole riittävästi omaa tilaa ja aikaa, ja se täytyy ottaa sitten väkisin, vaikka lapsi itkisikin?

Olisiko sinulla jotain viitettä noihin mikä vaikuttaa käytökseemme vanhempina (hellijöitä vai karaisijoita). Kiinnostaisi lukea aiheesta.



Ja muuten aiheesta: Minua ahdistaa pienen vauvani itkun kuuntelu. Oletan, että evoluutio on suunnitellut sen näin, jotta en antaisi vauvan itkeä vaan menisin välittömästi hänen luokseen ja hoitaisin. Teen siis näin, ainakin ensimmäisen kanssa se on onnistunut. Ei ole vielä tainnut tulla tilannetta sairaalahoitoa lukuunottamatta (en saanut olla vauvan luona muutamaan hetkeen), etten joko minä tai joku muu olisi päässyt vauvan luokse alle minuutissa. Lähes aina se olen ollut minä. Ainoat kerrat kun en ole reagoinut ynähdyksiin heti, on kun vauva on ollut toisessa huoneessa isänsä kanssa ja tiedän, että isä reagoi. En ole kokenut tätä edes kovin hankalaksi.



Nyt kun vauva on pian puoli vuotias, hän malttaa jo ihan eri tavalla odottaa. Viihtyy paremmin vaikken olisi näkyvissä eikä hädän tultuakaan ensimmäisenä tule huuto. On ilmeisesti oppinut, että äiti kyllä tulee, kun tarvitsee.

ei kyllä enää nykytietämyksen valossa suositella juurikin siksi että vauva ei suinkaan opi että "hei nyt onkin nukkumisen aika" vaan yksinkertaisesti luovuttaa kun hätään ei vastata. Ja itku=hätä vaikka aikuisen mielestä kuinka mitätön oisikin.



Ainahan voi tulla tilanne (tyyliin kaksosten äidillä) ettei itkuun millään pysty heti vastaamaan mutta aika vähissä ne kerrat kyllä normaalioloissa pitäisi olla jos vaan vähän viitsii asioita järjestää. ja ihan onnistuu yhdenkin vanhemman voimin tällaiset järjestelyt.



Ja kun vauva seuraavan kerran itkee ottakaahan kello käteen ja yrittäkää seisoa nurkan takana 5min odottamassa ennenkuin menette lohduttamaan - jos siihen pystytte niin hakekaa apua! On todellakin pitkä aika!

Et aina heti pääse vauvan luokse, mutta yleensä pääset. Voihan siitä olla jotain haittaa, että joutuu hetken yksin huutamaan, mutta aina voi huudella, että äiti on tulossa. Siis ihan oikeasti, jos lapsia olisi useampi niin välillä se vauvakin joutuu odottamaan vuoroaan.



Itsekin kävin suihkussa kun vauva nukkui, mutta joskus hän vain heräsi kesken kaiken. Pikainen huuhtelu ja pyyhe päällä katsomaan, mikä hätänä. Kiva, jos menee shampoota silmään kun menet huuhtomatta sitä lasta katsomaan ja sitten yrität puolisokeana saada sen lapsen turvallisesti takaisin sänkyyn, että pääset huuhtomaan. Huutoa tulee varmasti enemmän ja voi voi, mitkä traumat.

Jos tuo traumatisoitumisteoria pitää paikkansa, silloin monikkovauvoilla pitäisi olla suurempi riski psyykkisiin ongelmiin. Jotenkin en usko. Itsellä ei ole kaksosia, mutta lapset pienellä ikäerolla, joten vähän vastaavia ongelmia on ollut.Pitäisi varmaan aina hoitaa pienempi ensin, mutta en ole aina niin tehnyt, eli jonkun verran on saanut huutaa.

voisiko joku kaksosten äiti kertoa kuinka on hoitanut seuraavan tilanteen: molemmat vauvat huutaa samaan aikaan nälkää, vaipanvaihtoa... ihan mitä vain. jos molempia ei imetä samaan aikaan niin pitäiskö sit 10 sekunnin pätkissä imettää ettei vaan ylity se 20 sekunttia?

Sitten on näitä vauvoja, jotka ihan oikeesti on tyytyväisiä. Esim. loikoilee matolla, sängyssään, sitterissä... Kyllä kai äiti nyt osaa lukea lastaan sen verran, että tietää, milloin vauva pärjää hetken itsekseen (esim. pissakäynnin ajan). Meidän vauva köllöttelee ihan tyytyväisenä pitkiäkin aikoja, en ole tällaisia aikaisemmin edes pohtinut. Ymmärrän kyllä, että temperamentit ovat erilaisia vauvoilla (niinku äideilläkin... hahahahha).

ja vauvat hyvin tyytyväisiä. Uskokaa tai älkää, vauvat oppivat ainakin meillä kovin nopeasti, että vuorotellen mennään. Tietty jos isä on kotona tai muu apuhenkilö, niin ei tarvi venata. Ihan pari kertaa on tullut tuskan hiki, kun en ole pystynyt molempien kiljuntaan vastaamaan yhtäaikaa. Mutta se on paljon harvinaisempaa kuin täällä ilmeisesti luullaan.

Varsinkin kun vauva ei saa mitään kontaktia äitiin, ei näe eikä kuule tämän ääntä.

Voin lyödä vetoa, että tuon ajan itkettyään vauva on aivan hysteerinen ja uuvuksissa.



Itsellänikin on pieniä lapsia ja valitettavasti jokainen on joskus joutunut hieman odottamaan vuoroaan vaikka itkisikin. Puhun nyt kuitenkin ehkä noin minuutista tai max. kahdesta ja useimmiten tilanne on ollut sellainen, että minä olen ollut kuitenkin läsnä ja voinut puheella yrittää rauhoittaa vauvaa.



Suihkussa olen käynyt siten, että vauva on ollut sitterissä mukana kylpyhuoneessa. Kuopuksen ollessa ihan pieni, saatoin joskus käydä suihkussa hänen nukkuessaan. Silloin valjastin 4-vuotiaan kuulostelemaan vauvan ääniä ja ilmoittamaan minulle heti, jos vauva herää.



Mikä pakko siellä suihkussa on käydä silloin kun vauva nukkuu? Mitä muita tällaisia tilanteita sinulla tulee jos tuo on vain yksi tilanne? Itse en osaa kuvitella yhtäkään sellaista tilannetta, että joutuisin jättämään vauvan yksin huutamaan useiksi minuuteiksi.

Ei monikkolapset traumatisoidu siitä, että äiti hoitaa toista lasta ensin. hänellähän on kuitenkin äiti näkö- ja kuuloetäisyydellä ja tämä voi puheella rauhoittaa toista. Eri asia on jättää yksin itkemään kun on eri huoneessa.

äiti istuu ripuloimassa vessassa eikä heti pääse...



Perheen toinen lapsi on loukannut jossain itsensä ja tarvitsee äitiä...



Äiti vatkaa valkokastiketta hellalla ja ei halua jättää sitä kesken...



Hmm, enpä keksi oikein tilanteita. Enkä ole kuitenkaan äiti, joka heti vauvan pienestä huudosta syöksyy katsomaan. Mutta itkusta kyllä erottaa, mikä on hätä, mikä jotain muuta vaikka seuran kaipuuta. Ja vessassa käyn kun on hätä, enkä raahaa sitteriä mukana. Suihkussa käyn aina iltaisin, joten ei ole suihkun tarvetta aamulla / päivällä / iltapäivällä yms...



Ja muistakaahan, ei kaikki kirjoitettu sana ole mikään laki ja oikea tieto. Maalaisjärjen käyttökin on sallittua.

Siis on tosiaan ihan eri asia ettei äiti vastaa mitenkään vauvan hätähuutoon 5 min, kuin että äiti reagoi asiaan juttelullaan, vaikka hoitaakin pääasiallisesti sillä hetkellä toisen lapsen hätää ja vauva odottaa.

onko jossainpäin maailmaa oikeasti tutkittu niin pitkällä aikavälillä kun vauvasta aikuseksi ihmiseksi ja etenkin niin että yli 5min. "huudattaminen" olisi tutkitusti aiheuttanut jonkinmoisia häiriöitä ihmisen psyykkeeseen?

Miten vauvat pärjää, silloin kun mies hoitaa, ja äiti on vaikka töissä tai asioilla? Puhumattakaan eroperheissä, kun vauva on isällään? Ainakin meillä miehen herääminen vauvan itkuun yöllä kestää varmaan 20 min, tai päivällä voi somettaa vaikka kuinka kauan hievahtamatta, kun vauva itkee. Tai laittaa jopa korvatulpat, ja antaa vauvan vaan itkeä... (Huomauteltu ja maariteltu vastaamaan itkuun on, suuttuu vaan ja sanoo, ettei sitten hoida ikinä). Luistaa kyllä vauvanhoidosta sen verran tehokkaasti, että aika vähän kyllä hoitaa. En usko, että on mitenkään yksittäistapaus.