Lue keskustelun säännöt.
Montako kummia?
08.07.2009 |
Kysyisin, miksi joku haluaa 4-5-6-7-... -kummia. Ahneuttaan? Tavaraa? Rahaa? Muuta syytä ei meikäläinen löydä. Tällainen vähän varttuneempi ihminen näkee, että tärkeintä on jotkut muut asiat kuin tavara. En kyllä kummiksi suostuisi, jos olisin yksi 7.stä kummista. Useimmat eivät kehtaa kieltäytyä, vaikka haluaisivat. Antaa vähän tyhjäpää-kuvan vanhemmista. Ja avoimesti ahneen.
Kommentit (17)
entäs jos perheeseen loppujen lopuksi tulee vaikka 3 tai 4 lasta, niin se, joka on tuon kuopuksen se 7. kummi, voi olla ihan tasan varma että on hätäpäissään haalittu "whoever"-kummi, kunhan vaan saadaan kaikille saman verran.
Meillä ei ainakaan riittäisi monelle lapselle hyviä, meidän kriteerit täyttäviä kummeja.
Ollaan kolmelle lapsellemme pyydetty ja saatu kummeiksi kullekin suvusta yksi nuori, juuri konfirmoitu kummi sekä meidän hyvä ystäväpariskunta, joihin muutenkin ollaan luontevasti yhteydessä. Tämä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallakin kaks sinkkukummia ja kaks pariskuntaa.
Paljon enemmänkin olisi ollut tarjokkaita.
Ollaan molemmat sosiaalisia ja lapsillamme on paljon läheisiä aikuisia.
Ei todellakaan rahan/lahjojen takia, tärkeää meille on että lapset tuntevat kumminsa ja viihtyvät heidän seurassaan. Ei meidän lasten kummit ainakaan ole rikkaita.
No meillä taas on älyttömän pieni suku ja molemmilla pojilla on 6 kummia, jotta olisi sitten niitä läheisiä ihmisiä. En sitten tiedä, että miten pieleen meni valinta, kun yksi kummi on tänä vuonna noista 12:sta kysynyt, että mitä lapselle kuuluu.
Nimenomaan tavaraa tai rahaa en missään nimessä haluaisi, sitä meillä on jo kattoon asti. Mutta sitä, että joku joskus olis poikien kanssa aidosti elämässä. Mut ei sellaiseen voi ketään pakottaa.
Kysyisinkin onko 4 kummia paljon??? Mielestäni se on aika vähän :) tai oikeastaan aivan sopivasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on kaksi ystäväpariskuntaa ja yksi lapsuuden ystävä. Seuraavalle lapselle (jos sellainen onni kävisi) saattaisi tulla vähenpi kummeja.
Meillä on kyllä niin paljon ystäviä, että kummiehdokkaita olisi enemmänkin. Riittää kyllä seuraavallekin;) Ja ei tod. olla lahjojen perässä;D
vaikka yksi kolmesta?
Jos kummeja on 6 niin eipä siinä kummina ollessaan tunne itseään mitenkään erityiseksi.
t. kokemusta on...
No meillä taas on älyttömän pieni suku ja molemmilla pojilla on 6 kummia, jotta olisi sitten niitä läheisiä ihmisiä. En sitten tiedä, että miten pieleen meni valinta, kun yksi kummi on tänä vuonna noista 12:sta kysynyt, että mitä lapselle kuuluu.
Nimenomaan tavaraa tai rahaa en missään nimessä haluaisi, sitä meillä on jo kattoon asti. Mutta sitä, että joku joskus olis poikien kanssa aidosti elämässä. Mut ei sellaiseen voi ketään pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua miksi tämä kummiasia on niin vaikea? Onko ihmisillä nykyään vähemmän ystäviä kuin ennen, kun on jouduttu muuttamaan työn perässä tämän ison maan päästä päähän; ei siis ole ketä kummiksi pyytää?
Meillä näin: minulla ja sisarillani on kullakin kaksi kummia, he kaikki ovat/ olivat avioparit.
Miehelläni (ainoa lapsi) on kaksi kummia, aviopari.
Meidän kolmella lapsella on kullakin kaksi kummia, joista yksi on pariskunta. Tärkeintä kummien valinnassa meillä on ollut ystävyys ja luottamus - haluamme että meidän lapsemme ovat tekemisissä näiden aikuisten kanssa.
Minulla ja miehelläni on kaksi yhteistä kummilasta, minulla sen lisäkin kaksi, joista toinen ajalta jolloin olin sinkku, toinen myöhemmältä ajalta. Molemmilla on lisäkseni myös toinen kummi.
Tämä voi tosiaan olla selitys. Nyt lopputulos on, että kukaan ei oikeastaan pidä yhteyttä paitsi nuoremman yksi kummi. Toisalta olen iloinen, että noita kummeja on paljon, koska varsinkin eron jälkeen on kiva, että kummeja on sekä isän että äidin ystäväpiiristä. Ehkä jonain päivänä välit vaikka lähenee, kun kummit osaavat suhtautua lapsiin paremmin (monella kummeista ei ole omia lapsia tai ei ainakaan niin isoja, kuin meidän esikoinen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-tasapuolisuus molemmilta puolilta
- suku erittäin pieni
-jos vanhemmille tulee jotain, kyllä kummit pitävät lapseen yhteyttä
- ei raha ja lahjat, vaan kanssakäyminen
- kaikki kummit tuli ilolla kummeiksi...
- ei suunnitelmissa muita lapsia
tässä siis muutama syy
yhteensä kummeja esikoisella 5 ja kuopuksella alunperin 3, nyt 4.
Esikoiselle haluttiin kummiksi yksi sisarukseni (+hänen puolisonsa), yksi mieheni ystävä (+puoliso) ja yksi yhteinen ystävämme. Näistä tuli yhteensä tuo viisi kummia kun pitkäaikaiset puolisot haluttiin myös kummeiksi. Lapsella on siis oikeastaan kolme kummi"perhettä" (nykyään tosin neljä, kun noista pariskunnista toinen on eronnut).
Toiselle lapselle kummeja tuli alunperin 3; veljeni, serkkuni ja hyvä ystäväni. Kaikki olivat ristiäisten aikaan joko sinkkuja tai hyvin tuoreessa seurustelusuhteessa, joten puolisoita ei kummeiksi pyydetty. Sittemmin kummitädin mentyä naimisiin hänen miehensä lisättiin kirkonkirjoihin kuopuksen kummiksi.
Meillä on mieheni kanssa myös neljä kummia molemmilla, joten emme pitäneet tuota 4-5 kummia mitenkään erikoisen suurena määränä. Meillä kummallakin on myös niin, että kummeja on kolmesta perheestä. Ja täältä itärajalta olemme, joten ehkä tuo kummien määrä täällä sitten on isompi kuin lännempänä.
Jos meille vielä lisää lapsia joskus tulee, on kummien määrä todennäköisesti silloinkin jotain 4-5 luokkaa. Pari sellaista pariskuntaa on mielessä, joita todennäköisesti pyytäisimme kummeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.on minulla. Se on sopiva määrä. Olen heihin yhteyksissä jatkuvati, vaikka kumpikin ovat jo täysi-ikäisiä. Viimeksi tänään tapasin toisen ja eilen toisen pojan, joka asuu 500 kilometrin päässä. Jos on halua, on myös tekoja.
Ja tuntuu ettei minulla ole väliä koska meitä on niin monta! Jos yksi puuttuu joukosta niin huomaako sitä edes? :(
Minusta lapsen ja kummin välinen suhde on asia johon toivon vanhemmiltakin aktiivisuutta: antaa syliin, pyytää viemään puistoon jne.
Mutta nähtävästi tämä ei ole tärkeä vanhemmille.
Tuntuu että olen vaan lahjanostaja. Koitankin valita lahjaksi ajatusta, en hintaa.. Mutta luulen että sitä ei ole ymmärretty vanhempien puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.on minulla. Se on sopiva määrä. Olen heihin yhteyksissä jatkuvati, vaikka kumpikin ovat jo täysi-ikäisiä. Viimeksi tänään tapasin toisen ja eilen toisen pojan, joka asuu 500 kilometrin päässä. Jos on halua, on myös tekoja.
suomessa mun sisko miehensa kanssa. taalla parhaat kaverit (pariskunta) ja miehen veli. miehen velin oisin pudottanu jos jonkun.
joista valitettavati kaksi jo kuolleita. Kaikkiin olen ollut yhteydessä ja toisin päin. Lapsistamme kahdella on 5 kummia ja yhdellä 4. Kyse ei ole rahoista tai lahjosta. Kummeista osa on meidän vanhempien sisaruksia joten tekemisissä olisimme joka tapauksessa. Joka lapsella on siis kaksi pariskuntaa kummeina, itse en ajatuksena pitäisi että toinen pyydetään kummiksi toista ei. Ja kaikkien kanssa ollaan tekemisissä. Ja syntymäpäiviäkin vietämme niin että mielellään kutsumme kummit kukin kerrallaan että jää jokaisen kanssa aikaa jutella. Lapset itse soittelevat kummeilleen ja kertovat kuulumisia. Eli ainakaan meillä ei kummeja ole valittu vain lahja-automaateiksi vaan lapsille turvaksi ja tueksi.
Mä olen ollut siinä käsityksessä, että nämä on enemmän paikallisiin perinteisiin ja tapoihin liittyviä juttuja. Omasta ja tuttavapiirin kokemuksesta vaikuttais, että itärajan tuntumassa on tapana nimetä lapselle kymmenenkin kummia, eikä sitä pidetä mitenkään outona juttuna. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä.
Itselläni (70-luvulla syntynyt) on vain yksi kummi ja olin vähän yllättynyt, kun huomasin seurakunnan nettisivulta, että kummeja pitää olla vähintään kaksi.