Tunnetko jonkun peräkamaripojan? Mieheni veli

Olen kotoisin pienestä kyläpahasesta Pohjois-Karjalasta, tunnen useita peräkamariin jääneitä. Naisia tiedän vain pari iäkkään äitinsä kanssa kahdestaan jääneitä. Nämä naiset ovat sellaisia, joista voi kauniisti sanoa: "kaikki ei ole kotona". Se on kumma, yleensä naiset hankkivat oman asunnon, vaikka olisivat yksineläjiä, jopa peräkylillä.

Kun aika jättää vanhemmista, usein silloin miehille alkoholi ja ryyppyremmit astuvat kuvioon. Naiset taas ovat jo siihen mennessä tottuneet itsenäiseen eloon.

Miehiä kohdellaan Suomessa rajummin ja heillä ei ole yhtä helppoa kuin naisilla on. Tämä ei ole miehille suunnattu yhteiskunta. Naisille on kaikki tehty helpommaksi. Ainoa helpotus miehelle on alkoholi.

Vierailija kirjoitti:

Miehiä kohdellaan Suomessa rajummin ja heillä ei ole yhtä helppoa kuin naisilla on. Tämä ei ole miehille suunnattu yhteiskunta. Naisille on kaikki tehty helpommaksi. Ainoa helpotus miehelle on alkoholi.

Juuri näin. Naiselta tulee mies kysymään lähdetkö matkaan ja samalla tarjoutuu maksamaan esim. yhteisen auton kulut yms., vaikka muu pantaisiinkiin tasajakoon. Naisia, jotka ei kenekkekään kelpaa on todella pieni vähemmistö työ/opiskeluikäisissä. No tokihan mieskin usein löytää jonkun; mutta kustannukset on usein kovat ja hakuun voi mennä 20 vuotta. Sick. :)

Hävettää myöntää mutta seurustelin hetkisen tuollaisen kanssa.. tai no, ei ehkä noin paha mutta kuitenkin. Molemmat oltiin aika nuoria, että jos vaikka sen piikkiin. Mies asuu edelleen vanhempiensa kanssa, ikää jo ihan reilusti.. silloin kun erottiin ja sai etäisyyttä tilanteeseen tajusin vasta kuinka sairas tuollainen suhde on. Tässä muutama hauska tilanne vuoden ajalta:

- jos meillä oli riitaa, miehen äiti oli minua kohtaan hyvin kylmä. Ilmeisesti puivat meidän riitoja kahdelleen.

- miehen äiti osasi kommentoida tiettyjä asioita tietyllä tavalla. Aluksi ihmettelin että miten osasikin ottaa sattumalta puheeksi, mutta myöhemmin tajusin että ruotivat keskenään mm. Seksielämämäämme. 

- miehen piti olla kotona AINA klo 18 syömässä. Mitään ei voinut sopia, tai tehdä ennen kuin äitin ruoka oli syöty. 

- Jos mies teki jotain mistä äiti ei pitänyt, äiti saattoi 2vkoa puhumatta mitään. 

- kun lähdettiin illalla leffaan, miehen piti antaa lähtösuukko äidille..... yök

- muutenkin yli 20v mies mieluummin asui ja nukkui porukoillaan, kuin tuli tyttöystävänsä luokse nukkumaan tai edes iltaa viettämään. Jotenkin tosi kieroutunutta.

Vierailija kirjoitti:

Hävettää myöntää mutta seurustelin hetkisen tuollaisen kanssa.. tai no, ei ehkä noin paha mutta kuitenkin. Molemmat oltiin aika nuoria, että jos vaikka sen piikkiin. Mies asuu edelleen vanhempiensa kanssa, ikää jo ihan reilusti.. silloin kun erottiin ja sai etäisyyttä tilanteeseen tajusin vasta kuinka sairas tuollainen suhde on. Tässä muutama hauska tilanne vuoden ajalta:

- jos meillä oli riitaa, miehen äiti oli minua kohtaan hyvin kylmä. Ilmeisesti puivat meidän riitoja kahdelleen.

- miehen äiti osasi kommentoida tiettyjä asioita tietyllä tavalla. Aluksi ihmettelin että miten osasikin ottaa sattumalta puheeksi, mutta myöhemmin tajusin että ruotivat keskenään mm. Seksielämämäämme. 

- miehen piti olla kotona AINA klo 18 syömässä. Mitään ei voinut sopia, tai tehdä ennen kuin äitin ruoka oli syöty. 

- Jos mies teki jotain mistä äiti ei pitänyt, äiti saattoi 2vkoa puhumatta mitään. 

- kun lähdettiin illalla leffaan, miehen piti antaa lähtösuukko äidille..... yök

- muutenkin yli 20v mies mieluummin asui ja nukkui porukoillaan, kuin tuli tyttöystävänsä luokse nukkumaan tai edes iltaa viettämään. Jotenkin tosi kieroutunutta.

Voisin melkein lyödä vetoa että tuo äiti on narsisti. En ihmettele jos poikansa on sekaisin. Vittu vähemmästäkin.

Näitähän riittää. Peräkammarinpoika on myös sellainen, joka yrittää omaa elämää, mutta palaa äitinsä ja isänsä helmoihin pienenkin vaikeuden tullessa. Parisuhteet eivät onnistu. Toisaalta miksi pitäisikään onnistua, kun poika vaan havittelee vanhempiensa taloa ja perintöä. Akka siinä riesana vain vaikeuttaisi perinnönjakoa. Akkaa kyllä tarvitaan panopuuhiin, mutta ei muuhun. Jos akka haluaisin oman kodin, ei sitä anoppilaa, niin menee sukset ristiin heti tällä peräkammarin pojalla. Vaatimus kasvaa naisten suhteen, jos ei nainen suostu hänen vangikseen vanhempien luo tai vuokraläävään, niin jo nousee jalat ja peräkammarin poika asustaa pysyvästi äidillään. Akka saa jäädä. Äidin helmoissa on turva. Samanmoista akkaa ei löydykään kuin oma äiti. Kylä raikaa kun molemmat on äänessä. Korviin tulee tinnitus peräkammarinpojan seurassa.

Beaver kirjoitti:

Mitenköhän poikaparka pärjäilee kun vanhemmat kuolivat keväällä?

"Pojalla" ikää vasta 40v ja aina asunut äipän (ja isin) helmoissa.

Äiti teki ruuat ja töihin eväät, kävi kaupassa, osti kalsarit, pesi pyykit...

Kun poika käytti äippää kaupoilla tai leikkasi nurtsin, niin sai aina taskurahaa niistä.

Ja on siis kokoaikatyötä tekevä hyypiö.

Aina samaa kitinää, mutta jos joku sponssaa köyhää palstamammaa ruokakorilla, opiskellessa tai antaa ennakkoperintöä, niin sehän järkevää ja aivan oikein.

Jos vanhemmat antavat rahaa miehelle, niin kyseessä on saamaton luuseri ja mammanpoika. Melkoiset kaksoisstandardit.

Tunnen, blogisti Sakari Timonen aka uuninpankkopoika. Pahemman luokan narsisti ja kommunisti. Juukalainen kunnallispoliitikko SDP leiristä. 

Minä olen ap:n kuvauksen vastakohta, eli hyvin itsenäinen mies, jolla on elämä kunnossa kaiken muun paitsi töiden suhteen. En ole koskaan ollut töissä. :D

Tiedän. Naapurissa asui reilusti yli 30v. mies äitinsä kanssa, ilmeisesti kaksiossa. Poika oli reilusti ylipainoinen ja sellainen kiltti nallekarhu. Töissä hän ei käynyt, tuskin opiskeli mitään. Kesällä hän istuskeli pihalla talon mummojen joukossa. Kerran näin hänen ostokset; hampurilaisia, pizzaa, sipsejä, suklaata ja limpparia. Voin vaan kuvitella hänen ajanvieton kotona tietokoneen ja roskaruoan parissa... Äiti passasi, pesi varmaan alkkaritkin. Naista tämä mies tuskin koskaan löytää. Mahtaa hän olla pulassa sitten kun äiti kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Naapurissa asui reilusti yli 30v. mies äitinsä kanssa, ilmeisesti kaksiossa. Poika oli reilusti ylipainoinen ja sellainen kiltti nallekarhu. Töissä hän ei käynyt, tuskin opiskeli mitään. Kesällä hän istuskeli pihalla talon mummojen joukossa. Kerran näin hänen ostokset; hampurilaisia, pizzaa, sipsejä, suklaata ja limpparia. Voin vaan kuvitella hänen ajanvieton kotona tietokoneen ja roskaruoan parissa... Äiti passasi, pesi varmaan alkkaritkin. Naista tämä mies tuskin koskaan löytää. Mahtaa hän olla pulassa sitten kun äiti kuolee.

Kuulostaa aivan kuin lähitalossani asuvalta pojalta. Poika kävelee ulkona todella lihavan, huonosti kävelevän äitinsä kanssa. Lähikaupasta ostavat kassikaupalla roskaruokaa. Kerran olivat menossa bussiin samaan aikaan kanssani ja kuski avasi vain yhden etuovista, tämä mamma ei mahtunut sisälle, vaan joutui tunkemaan sivuittain.

Melkosta nimittelyä ja nettikiusaamista taas tässäkin ketjussa. Pistäkääs horot omat kuvanne ja cv:nne jakoon niin katsotaan millaisia huippumalli-nobelisteja itse olette.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tapauksessa poika on korvannut aviomiehen (ei seksuaalisesti mutta emotionaalisesti) vaikka aviomies asuukin samassa talossa. Mutta pariskunta ei ole ollut puheväleissä kymmeneen vuoteen... kolmevitonen poika on aina äitinsä kanssa kävelyllä, ulkomaanreissuilla, kaupassa... elävät siis kuin pariskunnan arkea. Tekevät talon jutut kahdestaan ilman isää. Päättävät asioista välittämättä isästä.

Jotenkin puistattaa.

no huh huh :D

Tunsin, tai tunnen vieläkin. Minun mieheni oli sellainen ennen kuin minä tulin tähän.

Aika moni ominaisuus sopii, mutta riippuvuus äidistä ei muuten kuin kotipalvelun osalta. Minusta oli hassua, kun hänen sisaruksensa ottivat sitten äitinsä huoltajan roolin, kun äitivanhasta itsestään ei enää siihen ollut tai ainakin olettivan minun silittävän miehen paidat (no, sen teen kuten muunkin vaatehuollon), puhdistavan hänen autonsa ym.

En vielä ole peräkammarinpoika, mutta olen tässä miettinyt pitkäaikaistyöttömänä, että mikäli rahahanat katkeavat, niin muutan äidin luokse takaisin.

Vierailija kirjoitti:

En vielä ole peräkammarinpoika, mutta olen tässä miettinyt pitkäaikaistyöttömänä, että mikäli rahahanat katkeavat, niin muutan äidin luokse takaisin.

Niin ja mitään naista en kuitenkaan saa ja ketään ystäviä ei ole, joten samapa se missä sitä elämänsä tuhlaa.

Nykyaikainen peräkamarin poika asuu nimellisesti vanhempiensa / vanhempansa luona. Hänellä on suhde naiseen, asuu epävirallisesti hänen luonaan ja hankkii naisen kanssa lapsia.  Yhteisymmärryksen vallitessa ei tarvitse elatusmaksuja maksaa. Oletetaan pojun tuloiksi esim. 2600 euroa/kk.

Päivähoitomaksuja määrättäessä on tarkasteltavana ainoastaan äidin tulot. Esim. kahden lapsen hoitomaksuissa tulee säästöä 5 vuoden ja 6 vuoden hoitotaipaleella nykymaksuilla yli 21 000 euroa. Äidillä on 2400 e/ kk tulot, 466 euron kuukausimaksun ( 5000 e bruttotuloista) sijaan tulee 92 euroa kuukaudessa hoitomaksuja.

Tämän lisäksi tulee yksinhuoltajalisää lapsilisään 17 vuodelta 88*12*17*2= 17952 euroa.

Mikäli lapset menevät lukioon tai ammattikouluun, ovat oikeutettuja noin 80 e/kk opinotukeen.

Näin nykyaikainen peräkamarin poika toimii ja tulevat perilliset voivat hyvin. On varaa kalliisiin harrastuksiin, aina viimeisimpää älypuhelimeen, mopoautoon ja lomiin . Lisäksi vaaditaan ympäristöltä kohtelua avoparina. Tähän päälle vielä syvästi kristillinen näkemys, painottuen suvaitsevaisuuteen.

Isä jo peräkamarin pojalta kuoli ja äiti muutti palvelutaloon. Osoite ei pojulla vielä vaihtunut ja miksi vaihtuisi? Tavis perheellinen 2600 euron kuukausituloista laittaa säästöön joka ikinen työpäivä ( ei loma-aikana) yhden tunnin palkan säästöön 16 vuoden ja 8 kuukauden ajan saadakseen saman summan lastensa eduksi. Toinen "panee" asiat ja osoitteet järjestykseen ja saa saman tekemättä työtä.

Riippuu mitä tässä tarkoitetaan peräkamarin pojalla? Jos lapsesta asti kotiin jäänyttä elämää elämätöntä  miestä, niin en tunne. Jos vain muuten vanhempien luona vakituisesti asuvaa, niin tunnen: oman eksäni. Täysin lapsen tasolla oleva mies, jonka kanssa asuin aikoinaan vuosia, ja kun vihdoin sain aikaiseksi potkia hänet ulos kämpästäni, takertui ensimmäiseen vastaantulleeseen naiseen ja muutti toiselle paikkakunnalle. Kun siitä tuli ero, palasi maitojunalla kotiin vanhempiensa oven taakse. Siellä asuu edelleenkin, äitin ja isän ilona, työtön narkkari lähemmäs nelikymppinen mies. Onnea kaikille osapuolille.

Tunnen  vaikeasti mt-ongelmainen, ei hoida sairauttaan. Äitinsä eläkeikäinen vanhus, sairas ja vanhuuden höperö on jo kaksikymmentä vuotta passannut kaiken eteen. Muille väittää olevansa äitinsä hoitaja mutta todellisuuessa kuppaa rahaa , ruokaa, asunnon ja palveluja äidiltään. Äiti käy kipeillä jaloillaan kaupassa kantaa ruoan, pesee vaatteet, siivoaa.

 Sai Kelalta asumistukea koska näennäisesti oli vuokralla äitinsä kaksiossa. Käytti sen  järestään juopotteluun tai leluihinsa. Nyt suuttui kun suku ei enää auttanut saamaan lisää Kelan tukia. Sukulaiset ovat nostaneet kädet ilman jo aikoja sitten. Yrittivät vuosia saada tilanteen muuttuman. Äiti ei halua apua ja tukea eikä ota myöskään vastaan kun sitä tarjotaan.

Viimeaikoina alkanut myös kuvittelemaan poikansa tavoin, että hänen poikansa sairaus ei ole todellinen. Ystävät ja kaverit ovat kaikonneet, sukulaiset eivät halua kyläillä jatkuvan riitelyn vuoksi. Pojalla muutamia naisia silloin tällöin käy kokeilemassa. Kukaan ei kestä viikoa kahta kauempaa. 

Mun veli. Lähemmäs 30-v, otti duunista loparit, kusi raha- ja muut asiansa hämärähommiin sekaantuessaan, ei jaksanut etsiä uutta kämppää vuokrasopimuksen päätyttyä ja muutti kaverin tyhjään kämppään ja kun kaveri tarvitsi omistamansa kämpän omaan käyttöönsä niin siirtyi sitten pienituloisen äidin luo yksiöön loisimaan. Äiti nukkuu alkovissa ja veli maatuu päivät pitkät sohvalla siinä vieressä. En usko tilanteen tulevan muuttumaan enää ikinä ja minua vituttaa ja säälittää niin että pidän mahdollisimman etäiset välit molempiin.