Olipa hienoa kuulla, mitä mieltä mieheni on minusta.

Ikävästi sanottu mieheltäsi, mutta jokaisella menee joskus pinna aivan täysin ja tulee sanottua asioita mitä ei tarkoita ja millä tarpeettomasti loukkaa toista ihmistä. Jostain syystä miehelläsi oli jo pinna kireällä tai hän oli väsynyt, stressaantunut tms. kun noin pienestä asiasta noin pahasti tiuskaisi. Sen verran fiksu mies kuitenkin, että jätti sanomisensa siihen ja ilmeisesti on kuitenkin sen 10 vuotta käyttäytynyt asiallisesti.



Tiedän paremmin kuin hyvin tunteesi, mutta kyllä loukkaantuminen menee hetken päästä ohi. Itse kuuntelin 3 vuotta suunnilleen jatkuvaa tiuskimista ja niissä ei ollut kyse läheskään aina minun huonoista luonteenpiirteistäni vaan muös ulkonäöstä, perheestäni, lemmikeistäni, työni suorittamisesta, kotitöiden tekemisen laadusta, minun kyvyistäni seksin suhteen ja siitä että minulle oli aivan oikein kun edellinen mieheni hakkasi minua ja minä ansaitsisin kuolla.

Tilanne ei ole lauennut vieläkään. Emme puhu toisillemme. Naurettavaa, typerää ja lapsellista varmasti monien mielestä, mutta olen oikeasti loukkaantunut miehen kommentista.



En ole vihainen, mutta surullinen. Toisaalta on hyvä että asia ja hänen mielipiteensä tuli nyt sitten vihdoin julki. Kärjistetysti olen siis itsekäs paskiainen, joka ei välitä muista yhtään. Pisti miettimään. Omasta mielestäni perhe on aina ollut etusijalla ja omista menoista ja hankinnoista olen karsinut 90% ja ihan ilman marttyyrin kruunua.



En ole virallisesti kotiäiti, olen tosin nyt kotona kun nuorin on vielä niin pieni. Minä tienaan meistä enemmän ja olenkin laittanut työssäoloaikana rahaa säästöön, jotta voin maksaa kaiken minkä työssäoloaikanakin. Eli mies maksaa asuntolainan ja minä kaiken muun (autolainan, sähkölaskut, vakuutukset, ruuat, lasten tarvikkeet, ihan kaiken). En todellakaan elä kenenkään siivellä. Maksan perheen yhteisiä kuluja noin 1800 e kuukaudessa.



Mutta rahasta tässä ei ole pohjimmiltaan kyse. Vaan kiinnostuksesta ja vastuuntunnosta. Jos minä en osta lapselle turvaistuinta, niin sitä ei sitten ole eikä tule. Jos en osta ruokaa, niin sitä ei sitten ole. Olen vastannut kaikesta aina.



Mies ei ole pyytänyt anteeksi eikä kai tarvitsekaan. Onhan hänellä oikeus mielipiteisiinsä. Pienen asian kautta tuli asiat julki.



ap

Toki vanhempien pitää vetää yhtä linjaa, mutta onko lelun ostaminen todella NIIN merkityksellinen asia, että jos mies poikkeaa yhteisistä säännöistä, niin siitä pitää nostaa moinen sota?



Mitä se mies nyt oikein osti?

Vaan miehen asenne ja fiilikset mua kohtaan. Eli se, että en koskaan ajattele muita ja että minua kiinnostaa vain omaan itseeni kohdistuvat asiat. Että en välitä muista ollenkaan.



Lelut hiiteen, tuli tai ei, mutta tuli tuo kommentti aika puun takaa. Eikä puhu mulle mitään. Ei vieläkään.



ap

sitten mahtaa olla? Esimerkkinä olisin halunnut kuulla tuon lelutapauksen.



En kiellä millään tapaa, etteikö miehesi olisi puhunut loukkaavasti ja ymmärrän hyvin ärtymyksesi.

voisitko kommentoida Fletcherin kirjoitusta. Se osui minusta täsmälleen oikeaan.

iso hali, toivoottavasti kaikki järjestyy.

Meillä välillä mies päästänyt suustaan jotain samanlaista.

Viimeaikoina se on ollut sitä että esim. yhteisen kodin laittaminen, yhteisten lastemme asiat ym. on minun "hösötystäni".

Meille oli tulossa uusi ruokakalusto josta oli ollut puhetta ainakin 6 kertaa, olin sen näyttänyt miehelle netistä ja oltiin yhdessä päätetty se ostaa. Mies ei sitten muistanut 2 päivän päästä että kalusto tulee ja kun sitä ihmettelin niin kimpaantui että "en mä voi muistaa sun kaikkia hössönsössöjäs". Tämmönen loukkasi kyllä todella, että ei vois miestä vähempää kiinnostaa oma koti. Samoin on usein lastenkin asiat.

Samaten kun oltiin monta päivää tapetoitu pojan huonetta sillä aikaa kun lapset oli mummolassa ja kun mies oli lähdössä hakemaan lapsia niin pyysin sitä ennen apua painavan hyllyn siirtämisessä että saan pojan huoneen sillä aikaa valmiiksi. Mies hermostui siitä "mä en nyt ehdi, mun piti olla jo menossa, sulle on aina vaan tärkeitä sun omat asias etkä yhtään välitä muiden asioista".



Jos se miehestä olisi kiinni niin meillä todella oltaisiin nälässä ja koti olisi kalustettu ilmalla. Mutta minä raivostun suoraan aina kun täräyttää jotain typerää suustaan. Kyllä se sitten itsekin on tajunnut kuinka typerää se on ollut ja pyytää anteeksi. Sanoo kyllä olevansa kiinnostunut miltä koti näyttää ym. mutta ei sillä itsellään riitä kiinnostus kuitenkaan suunnitella mitään hankintoja ja kaikki on sen mielestä turhia hankintoja ja maksaa liikaa. Eli vaikka meillä on 7 henkinen perhe ja vaan 5 ehjää ruokapöydän tuolia niin turhaa laittaa rahaa sellaiseen, syödään sittenn vuorotellen tai osa vaikka sohvalla...

Sanot sille äijälles että kuule, eiköhän huuhollaus ja kakaroiden kasvatus ole meidän naisten hommia, joten mitä se oikein rupeaa tunkemaan akkojen tontille ja hankkimaan jotain leluja. Jos meinaa jotain jatkaa, niin sanot että mitäs jos koittais päteä ja edetä urallaan kodin sijaan tai hankkis ittelleen jonkin kehittävän ja miehekkään harrastuksen niin ei tartte sun tontille ja perinteisiin akkojen töihin tulla huseeraamaan. Jos kyseinen lelu ei ole mielestäsi lapselle sopiva, niin otat sen vaan tyynesti pois ja selität lapselle miksei lelu sovi ja jos protestoi ja vetoaa että isi osti ja lupasi, niin sanot että tästä päätät sinä, eikä isä.



Siinä on semmonen homma että niin kauan kuin huushollin pyörityksen vastuu on naisella, niin on myös kaikki huushollin kätännön asioiden valtakin naisella. Valta ja vastuu kun kuuluvat yhteen, eikä niin että toinen kantaa vastun ja toinen käyttäisikin valtaa. Ja kun rehellisiä ollaan, niin ei ne huushollihommat oikein mieheltä edes luonnistu. Varmaan jokainen homma yksittäin, mutta kokonaisuuden hallinta, tehokas organisointi ja lasten kasvattaminen tunnetaso huomioiden on kuitenkin meidän naisten kohdalla paaaljon luontevampaa ja sujuvampaa.



Noista miesten haukkumisista nyt ei kannata niin välittää, ne on kun kakarat että kitisevät millon mistäkin. Ei kannata noteerata, vaan toisesta sisään ja toisesta ulos niin menee ohi nopeiten ja misekin ite tajuaa typeryytensä.

Et kai sinä nyt sen takia lapsista huolehdi että saisit mieheltäsi kiitosta. Ei ne miehet todellakaan tajua kuinka paljon naiset panostavat kotiin. Sitä on turha edes odottaa.



Nyt nouset koko tilanteen yläpuolelle ja unohdat koko asian ja olet ihan normaalisti. Mies mököttäköön vaikka maailman tappiin jos sille sitä tulee hyvä mieli. Sinä et ala anteeksi anelemaan tai sovintoa hieromaan kun et ole mitään väärääkään tehnyt. Tietysti lisäksi voisi olla valaisevaa, vaikkakin vähän ehkä kuittailevaa, jos nyt illaksi tai seuraavaksi järjestät itsellesi menoa ja jätä koko kodin ruoanlaittoineen ja kauppareissuineen miehen hoteisiin. Selvästi ilmoitat että sinulla on meno jo hyvissä ajoin ja kun miehesi ei puhu, niin ei voi sanoa vastaankaan vaan joutuu lapsenlikaksi :-)

Annan kärjistävän esimerkin (omasta lapsuudesta): työssäkäyvä äitini teki kaikki kotityöt ja "uhrasi oman elämänsä" perheen eteen saadakseen olla marttyyri ja alistaakseen omalla erinomaisuudellaan meitä muita ja varsinkin isää. Tämä tuli mieleen, kun olette sentään olleet niin kauan yhdessä, että voi olettaa että tunnette toisenne aika hyvin. Mikään riita ei koskaan mene niin, että toinen on oikeassa ja hyvä ja toinen väärässä ja paha. It takes two to tango.

Toivottavasti tilanteenne selviää.

Mutta kun mies on ostanut lapsille jotain niin AP suuttuu ikihyviksi...



Jos mies kerran maksaa teille asuntoa pään päälle ja osallistutte molemmat kuluihin niin ei taida olla ihan totta tuo, että mies ei osallistu hyvän elämän hankkimiseen.



Ja mulla on kauhea dejavu, olen kirjoittanut tämän ihan saman viestin tänne joskus ennenkin...

Meillä mies hoitaa sijoitukset ja seuraa maailman tapahtumia sekä pitää itsensä tilanteen tasalla, siihen kulunee muutamia tunteja työpäivän jälkeen joka päivä, alkaen talousuutisten lukemisesta/kuuntelemisesta.

Noilla sijoitusrahoilla kuitenkin ostetaan meidän perheen autot ja lomamatkat.

kun isä on "poissa". Tärkeysjärjestyksensä kullakin

Vihervasurifemakkomaista ajattelua. Ellei mies hankkis rahaa niin kuolette nälkään männyn alla. Tämäkö kiitos miehille? paras ku aloittaja lähtee töihin ja mies vetelehtii pvät kotona.

Mies epäilemättä vetelehtisikin, näinhän se oli ap:nkin aloituksessa...

Naiset tekee sen 24/7 kotonakin "vetelehtiessä"

Marttyyri on heti jos suuttuu. Ei muka arvosta miehen panosta jos joskus on oikeuskin olla vihainen.

loukkaantua tai varsinkaan ei sitä kannata näyttää. :)

Vai oliko tämä vain legendaarisen äiti-kiljusen uusi typistynyt viritelmä...?



Meillä on vähän samantyylistä, mutta varmaan riidellään ja puhutaan asioista enemmän. Jos mua ei olis, niin mies tekisi kokoajan rasvaruokaa, eniten ranskiksia ja kalapuikkoja, ei siivoaisi, eikä ostaisi lapsille vaatteita eikä takuulla järjestäisi lasten synttäreitä, joulua jne. Kyllä muakin ketuttaa olla vastuussa "kaikesta". Välillä unelmoin salaa yksinhuoltajuudestani...

lapselle lelun, niin olen kyllä miehesi puolella. Anna heidän mennä kesäostoksille lelukauppaan.

Mikä ihanampaa, kun saada uusi lelu ja leikkiä sadepäivinä kotona.

Sano vielä, että menevät syömään hampurilais ateriat.