Ulkonäöstään ja kunnostaan huolehtimattomat

ja masentuneita, että tarmoa ei riitä.

yksinkertaisesti tykkäävät niin paljon syömisestä (ja usein myös juomisesta). He ovat myös ehkä armollisempia itselleen kuin entisiin mittoihin tosissaan pyrkivät.



Minä ajattelen niin, että äidin omasta ulkonäöstä ja etenkin peruskunnosta huolehtiminen on juuri lasten parhaaksi tärkeää. Ettei lasten ainakaan tartte hävetä lösöä (ja rumaa) äiskää!



Nyt 4 kk synnytyksestä, enkä enää "kestä" näitä muutamaa ylimääräistä kiloa, jotka kertyivät raskausaikana ja sen jälkeenkin mässäilystä. Nyt loppui jatkuva herkuttelu. Ensin on saatava kevyempi olo, sitten vasta jaksan panostaa laittautumiseenkin...

Jos on tottunut mässyttämään sipsejä, suklaata tms iltaisin ja venymään sohvalla salkkareita katsellen tuntuu työläältä ja vastenmieliseltä ajatus kaivaa lenkkarit kaapista ja lähteä lyllertämään lenkkipolulle. Viineri tai lihapiirakka houkuttelee enemmän kuin puuro tai salaatti ja ruoka antaa mielihyvää.

Kun on tottunut terveelliseen syömiseen on helppo kerran mässäiltyään palata normaaliruokavalioon tai lenkkiä ei voi jättää väliin, kun se antaa energiaa ja mielihyvää. Kyse on pitkälti tottumuksista, viitsimisestä ja itsekurista.

Minä ainakin olen ihan nätti ja hoikka, mutta en vaan viitsi tällätä pärstääni enkä niuhottaa jonkun varpaankynsien kanssa. Ne asiat vain eivät kiinnosta minua, eivätkä ole koskaan kiinnostaneetkaan, eli äitiydellä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa.



En kyllä tykkää syömisestäkään enkä ruuan laittamisesta, ehkä se on säästänyt minut läskiltä.

en varmaan kuulu ihan tämän kyselyn kohderyhmään, mutta kuitenkin.



Minä en viitsi huolehtia sen kummemmin ulkonäöstäni. Puhtaat vaatteet minulla on ja itsekin olen puhdas. Joskus meikkaan (ehkä kerran kolmessa kuukaudessa) ja hiuksia pidän aina kiinni, jos vaikka en ole ehtinyt harjata aamulla. Ja koska se on kaikista helpoin tapa.



Syön sitä, mikä minusta on hyvää ja harrastan ainoastaan hyötyliikuntaa. Silti en jostain syystä liho, painoindeksi on 20.



Minun elämässäni kunnosta ja ulkonäöstä huolehtiminen vain on niin vähäarvoinen asia, että useinkaan en ehdi, jaksa tai halua panostaa siihen niin paljon.



Sitten kun palaan työhön, niin pitää asiakaspalveluun edes vähän meikata...

Poikkeuksia toki mahtuu joukkoon, ja huonokuntoisia ja ulkonäöstään huolehtimattomia "syntymälaihojakin".

ja sitten ruikutetaan ja syytetään kolmansia osapuolia vaikka itse on lopetettu se välittäminen jo aikaa sitten.... Ja ennenkuin kukaan ehtii taas alkaa kirkua että mies saa painua jos se siitä on kiinni, onhan se itsestään huolehtiminen myös toisen huomioonottamista, etkö sinäkin halua että miehesi käy suihkussa, laittaa dödöä ja kampaa tukkansa ja on siisteissä vaatteissa hyvännäköisenä? Mitä jos hänkin tuumaa että enpä viitsi kotona vaivautua? Tuntisit itsesi varmaan todella arvostetuksi.

Huvittavin on tämä tekosyy, että laitan lapset ja kodinhoidon itseni edelle. Joopa joo, ikäänkuin joku satakiloinen oikeasti arpoisi että tekisinkö suursiivouksen vai lähtisinkö lenkille, ehei. Silloin kun paksukaisilla on omaa aikaa he käyttävät sen mieluummin tv:n katseluun ja syömiseen. Ja sitäpaitsi, jos he oikeasti uurastaisivat koko ajan esim. siivoten ja pihaa hoitaen, polttaisi sekin kaloreita melko paljon.

Kun mua niin huvittaa ihmiset, jotka kattoo pitkään kun liikun meikkaamattomana lasten kanssa, enkä käytä ikinä farkkuja enkä käy kampaajalla. Siis näiden ihmisten kommentit saa mut oikeasti nauramaan.

Dödöt laitan, ja hiukset harjaan, siinä päivän toimet. Ei mun mielestä ihmisen tarvi näyttää arkisin milleen tällätylle vahanukelle. Ja en todellakaan viitti vaivautua varsinkaan meikkaamaan arkisin. Kysymys on lähinnä siitä, että miten muut ihmiset näkee.. Mitä ihmeen väliä? Nykyään äitys ja kaikki muukin elämä on niin rasittavan pinnallista. Mitähän on seuraava sukupolvi, oiken säälittää ajatella.

"lenkkipolulla lyllertäminen" ei kyllä innostakaan ketään lähtemään lenkille. Tosi kannustavasti ja kivasti muotoiltu.

tekisi mieli vain nukkua pois!



ja tiedän kyllä, että pitäis lähteä lenkille (en ole ylipainoinen), mutta ei vaan jaksa! Ja se masentaa vielä enemmän.

Huvittavin on tämä tekosyy, että laitan lapset ja kodinhoidon itseni edelle. Joopa joo, ikäänkuin joku satakiloinen oikeasti arpoisi että tekisinkö suursiivouksen vai lähtisinkö lenkille, ehei. Silloin kun paksukaisilla on omaa aikaa he käyttävät sen mieluummin tv:n katseluun ja syömiseen. Ja sitäpaitsi, jos he oikeasti uurastaisivat koko ajan esim. siivoten ja pihaa hoitaen, polttaisi sekin kaloreita melko paljon.

Miksihän kummassa aina ulkonäkö keskusteluissa oletetaan että nämä itsestää huolehtimattomat on 100 kilosia? itte kyllä tunnen enemmän hoikkia ihmisiä, joilla tukka roikkuu rasvasena, ja naama kiiltää kun verkkarit jalassa kiidetään pitkin kyliä. Sulla taitaa olla vaan joku suvaitsemattomuus ongelma tanakoita ihmisiä kohtaan, vai kuinka.?Siinä se on sairaus, vakavampi kuin lihavuus. t: Itsestään huolehtivan lihavan ihmisen hoikka ystävä, jota ei oma ulkonäkö jaksa kiinostaa.

mitä tekee joka päivä ulkonäkönsä eteen? Ja miksi joku pitää hirveän tärkeänä että joka päivä täydessä tällingissä meikkeineen ja laiteltuine hiuksineen?



Itse käyn joka päivä suihkussa, laitan dödön ja pesen hampaat. Mutta jos tiedän että tänään en näytä naamaani kotipihan ulkopuolella, en monestikaan vaivaudu meikkaamaan ja laittamaan hiuksia. Jos lähdetään jonnekin, sitten laittaudun jonkin verran mutta en todellakaan vedä mitään viimeisen päälle meikkiä sen takia että käyn kaupassa ostamassa maitoa. Juhliin ja kyläilyihin tietenkin laittaudun.

laitan tukkani ja meikkaan kevyesti vaikka en varsinaisesti ole suunnitellut lähteväni mihinkään. Aina voi tulla äkkilähtöjä tai yllästysvieraita, lisäksi haluan meikata koska se saa oloni tuntemaan hyväksi ja mielestäni lisää viehättävyyttäni, myös oman mieheni silmissä.



Olenko turhamainen, ehkä joidenkin mielestä, mutta ainakin mulla on hyvä olla eikä koskaan ole "resupekka- olo" tai tarvitse hävetä olemustani. Itsensä laittaminen on tapa, jossa ainakin itse olen kehittynyt niin nopeaksi ettei se vie minulta kuin noin vartin joka aamu, mitä sinä teet siinä ajassa?



ap

En tavallisesti välitä siitä miltä toiset näyttävät. En ole itsekkään mikään missi. Mutta eräs tapaus on ihmetyttänyt minua. Mistä voi johtua, että ihminen, joka on valittu luottamustoimeen, on siis ilmeisesti aktiivinen ja osallistuva, esiintyy julkisissa tilaisuuksissa kauheassa kunnossa? Sama virttynyt neulehame, vielä kuluneempi paita, linttaan astutut kengät, sukat makkaralla. Vaatteet roikkuvat kummallisesti, kuin ne olisi vaan hätäisesti kiskaistu päälle. Mutta pahin on tukka. Pitkä sinänsä kaunis tukka. Mutta hiukset ovat kamalassa takussa, niitä ei selvästikään ole kammattu viikkoihin.

Oletteko yhden lapsen 20-vuotiaita äitejä? Oma äitinne tulee hoitamaan yhtä ainoaa pikkuistanne aamuisin, että saatte valaa massat naamaanne rauhassa? Vai oikeastiko joku 3 lapsen työäiti tällää aamuisin, herää puoli viideltä ehtiäkseen suihkuun, fööniin, meikille, lasten aamutoimiin..?

Aamulla käyn suihkussa, pesen hampaat, föönaan hiukset, meikkaan, laitan dödöt ja hajuvedet ja pukeudun kivasti (välillä kangashousut ja huppari, välillä farkut ja paita jne. riippuen fiiliksestä). Sitten herätän lapset, syödään aamiainen ja lapset hoitavat aamutoimensa ja pukevat siistit vaatteet. Heitän heidät kouluun ja menen itse salille, osapäivätöihin, kavereille kahville tai kaupungille muuten vaan shoppailemaan. En voisi kuvitellakkaan että jäisin sänkyyn makailemaan, kun lapset lähtevät kouluun, kuten naapurin rouva tekee. Hän tursuaakin kohta ovista ja ikkunoista, kun ei koskaan touhua yhtikäs mitään. Ainoat yhteydenotot ovat joko "tuutko kahville, ostin pullaakin?" tai "Lähdetkö yhdille paikalliseen?" (edellinen pe- tai la-iltana). En kestäisi olla himassa rasvaisessa tukassa pyörivä verkkari mamma. Itsekkin masentuu, jos ei itsensä eteen ole valmis tekemään yhtään mitään. Jos joka päivä vähän jaksaa nähdä vaivaa, niin pysyy mielikin kirkkaana, ja elämä maistuu..

herää aamuisin 5.45 ja ehtii silti laittaa itsensä kuntoon ennen lasten aamutoimia - ihan ilman oman äitinsä apua.

luen sen ajan Hesaria.



Jos en lähde ihmisten ilmoille (muualle kuin kauppaan ja leikkipuistoon), en meikkaa ja hiukset sutaisen puolessa minuutissa ponnarille.

käyn illalla ennen nukkumaan menoa suihkussa. Aamulla herätessä harjaan hiukset, laitan ponnarin , pesen hampaat, laitan dödöä ja vaatteet tilanteesta riippuen. Jos olen kotona, omassa pihassa puen lempiverkkarit ja hupparin tai t-paidan. Jos lähden jonnekkin leikkipuisoon lasten kanssa, vaihdan housu esim. siistimpiin kangashousuihin. Meikkaan ainoastaan silloin kun olemme menossa juhliin.

Ja mitä sitten jos yllätysvieraita tulee, kun olen verkkareissa pihalla. Tietävät kaikki tuttavani, että olen puutarhahommissa jne, eli ei edes tarvitse olla tällingissä. Itsestään huolehtiminen on mielestäni sitä, että tuntee olonsa mukavaksi ja kotona kotoisaksi. Itse ainakin ahdistuisin, jos joutuisin jostain syystä meikkaamaan joka aamu itseni. Enkä missään nimessä halua ainakaan tytölle opettaa, että vain meikkaamalla ihminen on kevollinen. Päinvastoin.