Lue keskustelun säännöt.
Koliikkivauva ja synnytyksenjälkeinen masennus
06.07.2009 |
Minulla on 2 kk ikäinen vauva, joka kärsii koliikista, ja lisäksi on luonteeltaan tyytymätön ja kärsimätön. Eli jos ei itke koliikki-itkua, itkee muuten vaan, enemmän tai vähemmän koko valveilla olonsa ajan. Joskus saattaa itkeä, huutaa ja kitistä 8 tuntia putkeen ennenkuin nukahtaa pariksi-kolmeksi tunniksi, ja sitten taas itkua, ilman että mitkään lohdutusyritykset auttavat. Korkeintaan 10-15 min. saattaa olla itkemättä hereillä ollessaan, silloin katselee esim. leikkimatolla leluja, mutta kyllästyy hyvin pian, ja alkaa itkeä.
Kun olen kaksin hänen kanssaan, minun on vaikeaa saada edes laitettua itselleni ruokaa tai käytyä vessassa, kun se tuntuisi niin pahalta jättää hänet yksin huutamaan lattialle tai sitteriin. Tuntuu jotenkin paremmalta pitää häntä sylissä mahdollisimman paljon. Kantoliinassa tai -repussa hän ei viihdy ollenkaan. Häntä on erittäin vaikea saada nukahtamaan, siihen saattaa mennä tuntikausia.
Vauva on käytetty lääkärissä ja todettu täysin terveeksi, ja itkuisuuden lääkäri kertoi johtuvan koliikista sekä luonteesta. Koliikkia olen yrittänyt helpottaa kaikilla niillä konsteilla joita siihen yleensä voi käyttää, eli Cuplaton, Disflatyl, maitohappobakteerit, itse maidotta olo, vauvahieronta, vyöhyketerapia, vaunuilu, autoilu, heijaus yms., enempää en osaa tehdä.
Ongelmana on nyt vain oma jaksamiseni. Olen tässä viimeisen viikon kuluessa huomannut masennusoireita, ja tällä hetkellä aika pahojakin, itkettää ja väsyttää koko ajan. Jaksamiseni on ihan äärirajoilla. Minun on vaikea vauvan vaativuuden takia tehdä yhtään mitään, vaikka tykkäisin että koti on siisti ja ruoka itsetehtyä, kun kerran kotona olen. Aiemmin tein kotityöt nopeasti vauvan nukkuessa, mutta alan olla niin loppu, etten meinaa jaksaa kuin maata.
En aina pääse vauvan kanssa mihinkään, edes kauppaan, kirjastoon, kävelylle tai muutenkaan ihmisten ilmoille, koska hän saattaa huutaa koko ajan, huolimatta vaikka sylissä kantaisi, ja ihmiset katsovat.Kärsin yksinäisyydestä.
Tunnen itseni huonoksi äidiksi, ja riittämättömäksi. En tunne ansainneeni lastani, varsinkaan kun lapseni on saanut alkunsa lapsettomuushoidoilla. Olen alkanut ajatella, että ehkä minun olisi ollut parasta pysytellä lapsettomana, koska luontokin määräsi niin.
Lapselleni en tietenkään uupumustani näytä millään tavalla, vaan kohtelen häntä aina hellästi ja rakastavasti. Kun hän itkee, pidän aina sylissä niin kauan kunnes hän rauhoittuu tai nukahtaa. Monesti itken itsekin kun hän itkee.
Olen ajatellut että menisin lääkäriin ja hakisin jotain mietoa masennuslääkitystä, mutta epäröin, koska joutuisin tällöin käsittääkseni lopettamaan imetyksen.
En odota, että tätä kautta saisin mitään konkreettista apua, mutta vertaistukea toivon ja odotan. Ehkä saan siitä voimia, kun luen muiden kokemuksia, ja tiedän etten ole yksin. Haluaisin myös vinkkejä, miten minun kannattaisi alkaa itseäni hoitaa, esim. menenkö vaan lääkäriin hakemaan masennuslääkityksen huolimatta siitä että imetys loppuisi siihen, vai mitä.
Tukiverkosto minulla on aika heikko, tai oikeastaan olematon, suku on todella pieni ja välit ovat etäiset, ystäviä on vain pari, ja he ovat kaukana. Mies osallistuu vauvan hoitoon aina silloin kun on kotona, mutta hän on paljon poissa.
Kiitos jos joku jaksoi lukea, tämä kirjoittaminen helpotti paljon.
Kommentit (29)
Kirjoituksesi oli tosi "hieno" ja asiallinen, vaikka tilanteesi on varmasti tukala. Osaan samaistua tilanteeseesi. Minulla ei ole koliikkivauvaa, mutta vaativa toinen lapsi. Vanhempi oli vauvana paljon helpompi. Nyt on aika rankkaa kahden kanssa, kun vanhempikin on alkanut tosi vaikeaksi.
Ymmärrän sinua, että tunnet olosi ja tilanteesi toivottamaksi välillä. Tunnen usein samoin. Minäkin haluaisin, että koti olisi suht tiptop ja itsekin olisi tiptop näköinen. Minullakaan ei ole mitään "tukiverkkoa" missään!! Missä asut? Voisitko tilata joskus lapsenhoitoapua esim. Väestöliitolta?
Luulen, että jokainen äiti tuntee joskus jonkinlaisia masennusoireita. Tilannehan on vaativa, uusi ja erilainen entiseen, vaikka lapsi olisi kuinka tyytyväinen ja terve. Vessaan pääseminen, syöminen/kokkaaminen ym. voivat olla ja tuntua mahdottomilta. Niitä kun ei enää voi tehdä silloin, kun on tarve tai silloin, kun haluaa. Minunkin kirjoittamisen on keskeyttänyt jo ainakin viisi kertaa tuo puolitoistavuotias pikkukakkonen... Suihkuun olen suunnitellut meneväni koko päivän...
Voimia sinulle! Ainakin koliikkiin auttaa aika. Tuohon tyytymättömyyten ehkä toisten lasten seura - minä olen ainakin sellaisen pienen avun huomannut tämän toisen kanssa. Hyvä kesän jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. En muista tarkkaan milloin todettaa - ennen vai jälkeen lasten. Mutta, väsymys, uupumus oli järkyttävä! Ja, heti lääkityksen aloituksen jälkeen aloin "virkistyä":)
ECT eli sähköhoito. Lääkärit eivät tarjoa sitä, mutta antavat sitä kyllä, jos sitä osaa pyytää.
Täytyykin tuota Panadol-suppoa kokeilla vauvalle.
Noista hormonijutuista, siellä minulla onkin vajaatoimintaa, jonka tiedän aiheuttavan masentuneisuutta. Mutta korvaushoito lopettaisi maidontuotannon kokonaan, ajattelin sitkutella vielä muutaman kk, ja sitä lääkärikin minulle suositteli ihan muutama pv sitten, kun kävin jälkitarkastuksessa.
En toki ala oman hyvinvointini kustannuksella pelaamaan liikaa, pakkohan se lääkitys on aloittaa jos ei muu auta, joko hormonihoito tai masennuslääkitys, tai molemmat, ennenkuin masennukseni pahenee entisestään.
jättää d-vitamiinitipat pois vaikka viikoksi, ei auta omaan masennukseesi mutta saattaa helpottaa vauvasi itkuisuutta.
itse olin aivan vastaavassa tilanteessa kuin sinäkin kaksi vuotta sitten esikoiseni synnyttä. varsinkin vesiliukoiset d-vitamiinit joita neuvolasta suositeltiin aiheuttivat vauvalle vatsakipua.. myöhemmin sopi sitten d-vitol, jota nuoremmalle lapselleni olen syöttänyt alusta asti.
kannattaa kokeilla, helppoa jos toimii.
Jaksamisia, ja koita saada joku hoitamaan vauvaasi välillä. itse olin arka omaani jättämään hoitoon, mutta selvittyäni oman esikoiseni vauva-ajasta olen hoitanut ystävieni koliikkitapauksia joitakin öitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenkuin alat diagnosoida itsessäsi masennusta ja hakea sille hoitoa sinun täytyy saada levätä. Jos oireet vielä jatkuvat, niin sitten masennushoitoon.
Eikö tämä nyt ole se kohta jolloin pitäisi saada apua niiltä paljon parjatuilta perhetyöntekijöiltä? Hän menisi vauvan kanssa ulos ja sinä nukkuisit sillä välin. Miehesi voisi myös muuttaa rutiinejaan kun tilanteenne on noin vaikea, eli että olisi enemmän kotona ja nimenomaan lapsen kanssa, että sinä saisit nukkua. Lapsi on myös hänen.
Sinussa ei ole äitinä mitään vikaa. Olisi luonnotonta jos olisit tuossa tilanteessa mitään muuta kuin uupunut ja alakuloinen.
Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti saat apua!
Sehän voi jopa parantaa tuotantoa!
Noista hormonijutuista, siellä minulla onkin vajaatoimintaa, jonka tiedän aiheuttavan masentuneisuutta. Mutta korvaushoito lopettaisi maidontuotannon kokonaan, ajattelin sitkutella vielä muutaman kk, ja sitä lääkärikin minulle suositteli ihan muutama pv sitten, kun kävin jälkitarkastuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kilpirauhashormonia nyt ja jäädä vajaaälyiseksi kuten näköjään lääkärisi...
Ei tyroksiinikorvaushoito mitään maidontuotantoa lopeta!Sehän voi jopa parantaa tuotantoa!
Totta puhut, lepoa kaipaisin kovasti. Onneksi sitä on tulossakin, kun olemme miehen ja vauvan kanssa lähdössä loppuviikosta kesäpaikkaamme kolmeksi viikoksi.
Mies onkin vauvan kanssa vapaa-aikanaan niin että minä saan levätä, mutta sitä aikaa on se verran vähän, ettei se oikein tunnu minulle riittävän. Olen ajatellutkin, että keskustelisin miehen kanssa siitä mahdollisuudesta että hän voisi olla hiukan enemmän kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän voi jopa parantaa tuotantoa!
Kyse ei ole tyroksiinikorvaushoidosta, vaan estrogeenikorvaushoidosta. Tosiaan, hoidoilla on vaavini alkunsa saanut, tuon takia..
Estrogeenikorvaushoito kuulemma lääkärin mukaan voi lopettaa maidontuotannon.
Lainaukseni ei näköjään onnistunut, tuo äskeinen viestini oli siis vastaajalle nro 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sitä paitsi vauvasi saattaa saada maidostasi liian vähän
kilpirauhashormonia nyt ja jäädä vajaaälyiseksi kuten näköjään lääkärisi"
Ihan fiksu lääkäri oli minusta, mutta tarkoitit varmaan tuota hormonijuttua.
vajauksesta, hän onkin puhunut ihan järkeviä. Estrogeenin määrä voi tosiaan vaikuttaa maidontuotantoon. Mutta tyroksiinilla ei ole paljon mitään tekemistä maidontuotannon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tismalleen samanlaista oli minulla esikoiseni kanssa.
Unenpuute voi joskus olla karmeaa. Muistan sen vielä hyvin. Näin jälkiviisaana on helppo ajatella, että aikansa se vain kestää. Tiedän, ettei se tunnu sinusta nyt siltä, mutta totta se on. Koliikki helpottaa ihan varmasti pian, usko siihen.
Vauvan temperamentti on sitten asia erikseen. Omakin esikoiseni on tulta ja tappuraa sille päälle sattuessaan, mutta myös erittäin älykäs, empaattinen ja hauska lapsi, joka elää suuria tunteita joka päivä. Se vaatii vanhemmilta paljon, mutta tekee myös elämästä sangen mielenkiintoista ;)
Vauvasi on vielä ihan pieni. Minusta oli mukava lukea, kun kirjoitit, että sinusta tuntuu, että paras paikka vauvalle on sylissäsi. Niin varmasti onkin. Älä silti unohda itseäsi. Syömättä et jaksa ja välillä on vain pakko saada se uni jostain. Terve itsekkyys on hyväksi teille molemmille. Jos mahdollista, pistä mies vaikka iltalenkille vauvan kanssa ja mene itse unille.
Voimia!
Monia todella toimivia apuja tuossa aiemmin kirjoittaneet sinulle jo tarjoavat. Meillä aiheuttaneet vatsavaivoja d-tipat ja maidohappobakteerit. Voisiko olla että ruokaa on liian vähän eli maitosi ei riitä vauvalle (meillä oli juuri näin) ongelmat loppuivat kun lopetimme d-tipat kokeeksi sekä maitohappobakteerit ja rupeimme antamaan nan- korviketta.
Yritä muistaa, että et ole yksin vaan samoista asioista ja ongelmista kärsii todella moni. Lepää ja älä huoli kodin siisteydestä. Pian huomaat että tilanne on tasoittunut ja elämä palannut taas tasapainoon. Tämä tilanne ei jatku ainiaan, vaikka siltä saattaa tuntua nyt. Keskustele asiasta rohkeasti neuvolassa!! halaus sinulle ja mukavaa mökkilomaa.
Kirjoituksesi vaikutti asialliselta ja osasit hyvin kuvailla tilannettasi. Vaikutat näin sivusta ihan huippuäidiltä! Itse en tilanteessasi jaksaisi läheskään noin hyvin.
Täällä on tullutkin monta hyvää vinkkiä. Itse en osaa sanoa muuta kuin, että anna ainakin kotitöiden olla. Tee vain kaikkein pakollisimmat ja ota niin rennosti kuin voit. Koliikkia kestää enää kuukaudesta kahteen, sen aikaa koti voi muistuttaa huvikumpua. Mulle tuli mieleen myös allergioiden mahdollisuus, mutta olitkin jo käynyt lääkärillä. En siltikään sulkisi niiden mahdollisuutta kokonaan pois. Juttele myös neuvolassa tuntemuksistasi, itse sain sieltä ymmärtäväistä ja asiallista kohtelua väsymykseeni ja alakuloisuuteni. He ovat myös ammattilaisia masennuksen tunnistamisessa ja osaavat ohjata teille oikeanlaista apua. Voit vaikka soittaa neuvolaa jo huomenna ja pyytää pääsisikö juttelemaan. Voimia vaativan vauvan kasvattamiseen!
Eli vauva kasvaa koko ajan. Minulla ollut kaksi todella vaativaa koliikkivauvaa. Toisen kanssa osasin jo ottaa rennosti koska tiesin ajan helpottavan tilannetta. Kakkonen nyt 6 kk ja iloinen kuin aurinko vaikka vieläkin viettää paljon aikaa sylissä mutta olen oppinu tekemään kaiken jo periaatteessa yhdellä kädellä.
Meillä koliikkioireet vährntyivät huomattavasti 3-4 kk iässä.
Vinkkejä arkeen: 1. Lepää samalla kun imetät (jos et päiväunille pääse). 2. Tee ruokaa useammalle päivälle jonka voit lämmittää aina mikrossa. 3. Kotityöt eivät ole ensisijalla nyt. 4. Kanna vauvaa pystyasennossa pitkin päivää. Ilmaa tulee näin ulos paremmin kummastakin päästä. Muista myös röyhtäyttää kunnolla vaikka tuntuisi ettei tule röyhtäisyä.
Itselläni ainakin pelkästään jo väsymys aiheutti masennusoireita mutta menivät ohi. Muista myös että ei mene kauan kun elämää palaa jo suht normaaliksi ja vauvankin kanssa on jo pian paljon helpompi kulkea.
Minä tiedän kokemuksesta. Tsemppiä, kyllä aika auttaa. Mulla kummatkin lapset puolen vuoden iässä viimeistään iloisia ja koliikittomia.
Joo, täytyypä kokeilla pitää D-tipoissa sekä maitohappobakteereissa tauko ihan kokeilumielessä, josko olisi vaikutusta. D-tippoina meillä on Jekovit.
Nälkäänsä vauva ei neuvolan mukaan itke, koska on koko ajan kasvanut ihan normaalisti äidinmaidolla, on jopa aikamoinen Michelin-ukko, ei selvästikään nälkiintynyt.:-)
Tosiaan, täytyy lohduttautua sillä, että liiat itkut useinmiten loppuvat kuulemma tuossa 3-4 kk iässä.
tekstisi olisi voinut olla suoraan minun suustani kaksi vuotta sitten.
yritä saada omaa aikaa, ole vauvan luota pois, niin saat kerättyä voimia.
minä kävin neuvolapsykologilla juttelemassa. pari kertaa auttoi. selviä oireita oli kyllä mullakin, mutta en kokenut kuitenkaan olevani masentunut, siis niin että olisin sairas.
tsemppiä!
Jos auttaa, kyse on kivusta.
Pyydä lääkäriä ottamaan sinusta labrakokeena TSH ja T4V. Myös T4V täytyy siis ottaa. Jos T4V on alle 12, sinulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka alkaa usein 2-3 kk synnytyksestä ja aieuttaa masentuneisuutta.