Vanhempi, Mitä tekisit jos lapsesi kertoisi olevansa transsukupuolinen?

Kertoisin, että hän on edeleen tyttö vaikka muokkaisi kehonsa pojan näköiseksi. 

Somekielto ja uusi harrastus lapselle

Pistäisin eheytysleirille että oppisi olemaan. Leirin jälkeen voi kokeilla onnistuiko eheytys, ihan helpolla vastakkaisen sukupuolen nuszimistestillä.

Suhtautuisin tyynesti. Todennäköisesti ohimenevä kriisi, joka kuitenkin otettava vakavasti. Katsottaisiin muutaman vuoden päästä uudestaan.

En kutsuisi häntä pojakseni, lapsekseni voisin kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2015 tässä ketjussa tuettiin lasta ja vuonna 2024 hänet heitetään pellolle. Mietin, ovatko asenteet muuttuneet vai palstan lukijakunta? Ehkä 2015 palstalla tosiaan oli enempi meitä äiti-ihmisiä ja nykyään tämä on persutrollien valtaama?

Siltä minustakin tuntuu. Sen huomaa aivan selvästi maahan tulevia käsittelevissä ketjuissa. Niissä kirjoitetaan ja kannatetaan tekstiä jota mikään asennemuutos ei selitä.

Sanoisin että tarvitse lähteä setan sekoiluihin mukaan. Että olet tyttö ja sillä selvä. 

Nauraisin 🤣🤣🤣

Näyttäisin ovea. Kotiin ei ole tulemista ennen kuin tuollaiset höpöhöpö jutut on ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2015 tässä ketjussa tuettiin lasta ja vuonna 2024 hänet heitetään pellolle. Mietin, ovatko asenteet muuttuneet vai palstan lukijakunta? Ehkä 2015 palstalla tosiaan oli enempi meitä äiti-ihmisiä ja nykyään tämä on persutrollien valtaama? 

Itse kysymykseen. Oma lapseni joskus 5 vuotta sitten sanoi, ettei ole tyttö. Vastasin, että olethan, ja asia jäi. Parin vuoden kuluttua asia tuli taas esille, ei tuntenut oloaan naiseksi mutta ei mieheksikään. En tehnyt asiasta isompaa numeroa, mutta kyselin ja kuuntelin.

Pikkuhiljaa asia alkoi ahdistaa, ja ehdotin koulupsykologia. Siellä kävi vuoden verran säännöllisesti. Samalla varasin ajan lääkärille, ja pääsimme nuorisopsykiatrialle. Sieltä tehtiin lähete transpolille, mutta lähete palautui. Nuori jatkoi psykiatrialla keskusteluja, mutta mitään psyykkistä sairautta ei löytynyt, joten käynnit loppuivat. Nyt nuori voi varsin hyvin, käy lukiota ja pukeutuu enemmän miehekkäästi

Ei ole olemassa sukupuoletonta tai 50/50 ihmistä. Se on joko tyttö tai poika. Jos välittäisi lapsestasi sinun tehtävä on pyrkiä korjaamaan harhakäsitys että on syntynyt väärään kehoon. Sanot seta aivopesee vain nuoria ja että hän on uhri. Et lähde tuohon muotivillitykseen mukaan.

Riippuu, olisiko siitä ollut mitä merkkejä aiemmin ja kuinka pitkään. Jos vaikuttaisi siltä, että on tosissaan, niin tukisin, mutta koska tämä transilmiö on nykyään niin muotia, voisi olla aihetta myös epäillä, että se on vain jotakin kaveripiiriltä matkittua tai somesta opittua. Olemalla "trans" tms. saa nykyään tiktokeissa ja twittereissä hurjasti vähemmistöpisteitä. Vaikka suurimmalla osalla on siellä jotkut pronominit ja translippu esillä vain siksi, kun se on niin cool.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toteaisin, että koulujen sateenkaarityöpaja on tehnyt tehtävänsä ja saanut lapsen pään sekaisin.

Taastusti eikä kukaan tästä  vastaa, aivan järkyttävä suuntaus.

Ja näitä tuhonjälkiä sitten yritetään korjata vielä vuosikymmenien päästä. Tiesin jo alussa mitä tuleman piti kun seta alkoi saamaan enemmän  ja enemmän päätösvaltaa,ja niinhän siinä kävi että tuo sekoseta levisi joka puolelle kouluun,päiväkotiin yms...

Vierailija kirjoitti:

Ovat sen verran vanhoja, että dysforia olisi tullut jo aikoja sitten esiin. Eivät myöskään kulje muotivirtauksien mukana, joten sanoisin, että molemmat ovat tylsän heteronormatiivisia.

Heteronormatiivisessa ei ole mitään tylsää. Vähän outo kommentti tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistäisin pihalle ja ottaisin takaisin kunhan on järki palannut päähän.

Koska sinulla ei ole lapsia eikä toivottavasti tule olemaankaan. Empatiakyvyttömillä ei pitäisi olla, koska ne kasvattavat lapsensa vihalla ja kylmyydellä narsisteiksi. Katsokaa nyt persuja: jokaisella tuollainen tausta.

Et suinkaan yhtään yleistä? Miten tuollaisia kommentteja voi ottaa tosissaan? Ja puhut vielä empatiasta.

Kertoisin että katsotaan asiaa uudestaan kun on 18-vuotias. Jos silloin vielä on samaa mieltä, niin terpiaan selvittelemään syitä siihen miksi kokee dysforiaa omaa sukupuoltaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa sukupuoletonta tai 50/50 ihmistä. Se on joko tyttö tai poika. Jos välittäisi lapsestasi sinun tehtävä on pyrkiä korjaamaan harhakäsitys että on syntynyt väärään kehoon. Sanot seta aivopesee vain nuoria ja että hän on uhri. Et lähde tuohon muotivillitykseen mukaan.

Ystäväni vanhemmat olivat suunnilleen tätä mieltä. Hän ei ole pitänyt heihin yhteyttä 15 vuoteen ja muutkin lapset ovat sen takia pysyneet vähäisessä kontaktissa.

Liian nuori päättämään ja tietämään mitään. Jankutin vielä 19-vuotiaana tämmöistä, että olisin poika. Pojalta en kyllä ollenkaan näyttänyt. Muutenkin ihminen on alle 25-vuotiaana keskenkasvuinen. Aivot kehittyvät vielä. 

En tekisi mitään. Sanoisin että ok ja että et ole ensimmäinen tässä suvussa. Sanoisin myös rehellisesti että en välttämättä mitenkään nopeasti opi käyttämään mitään toista nimeä ja että mitään hormonihoitoja en halua että aloitetaan alaikäiselle. Mutta saa olla mitä tykkää ja esim. pukeutuminen minulle ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2015 tässä ketjussa tuettiin lasta ja vuonna 2024 hänet heitetään pellolle. Mietin, ovatko asenteet muuttuneet vai palstan lukijakunta? Ehkä 2015 palstalla tosiaan oli enempi meitä äiti-ihmisiä ja nykyään tämä on persutrollien valtaama? 

Itse kysymykseen. Oma lapseni joskus 5 vuotta sitten sanoi, ettei ole tyttö. Vastasin, että olethan, ja asia jäi. Parin vuoden kuluttua asia tuli taas esille, ei tuntenut oloaan naiseksi mutta ei mieheksikään. En tehnyt asiasta isompaa numeroa, mutta kyselin ja kuuntelin.

Pikkuhiljaa asia alkoi ahdistaa, ja ehdotin koulupsykologia. Siellä kävi vuoden verran säännöllisesti. Samalla varasin ajan lääkärille, ja pääsimme nuorisopsykiatrialle. Sieltä tehtiin lähete transpolille, mutta lähete palautui. Nuori jatkoi psykiatrialla keskusteluja, mutta mitään psyykkistä sairautta ei löytynyt, joten käynnit loppuivat. Nyt nuori voi varsin hyvin, käy lukiota ja pukeutuu enemmän miehekkäästi

Sisarukseni on samanlainen. Jotain siltä väliltä, ehkä enemmän poika kuin tyttö, joka siis on biologisesti. Minusta vaikeinta tässä on ollut pelko ja huoli hänen puolestaan, siitä millaisia ihmisiä hän joutuu kohtaamaan, miten muut häneen suhtautuvat. Syrjitäänkö, kiusataanko, pilkataanko. Sitä toivoo läheisilleen mahdollisimman helppoa elämää, ja tuo polku nyt vaan ei ole helppo. Se millainen hän on, ei ole koskaan ollut se ongelma. Onneksi kaikki suuret asiat on menneet hyvin. Hänellä on hyvä ura ja parisuhde. Mutta sitä en tiedä mitä kaikkea on joutunut kohtaamaan. Ihmiset on tyhmiä ja ilkeitä.

Sanoisin vaan, että vai niin. Multa on ihan turha hakea huomiota jollain muoti-ilmiöillä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tuskin kertoisi vanhemmalleen olevansa transsukupuolinen vaan se ilmenisi kyllä  jotenkin muuten ja paljon ennen kuin hän mitään tuollaisia (lähinnä lääketieteellisessä käytössä olevia) sanoja tuntisikaan.

Se voisi ilmetä esim. (pojan) ahdistuksena tilanteissa ,joissa hänen oletettaisiin ja odotettaisiin toimivan kuten poikien oletetaan toimivan ja kiinnostuvan asioista joista pojan oletetaan ilman muuta kiinnostuvan.

Radikaalimmin se voisi esim.ilmetä vihana ja itseinhona omia sukupuolielimiä kohtaan jne. jopa yrityksenä esim. leikata ne vaikkapa saksilla irti, kysymyksinä joltain aikuisilta "Olenko kaunis?" haluna leikkiä tyttöjen kanssa tyttöjen leikkejä ja kykynä iloita vain niistä.

Vaikea sanoa mistä tämä tällainen käytös johtuu ,mutta jos sitä ilmenee jatkuvasti niin silloin paras ratkaisu olisi  ottaa yhteyttä johonkin lastenpsykiatriin.

Nykyaikana asialle voidaan tehdä jo paljon enemmän kuin enne

Välilyönti tulee pilkun jälkeen, ei ennen sitä.