Lapsi saa rahapalkinnon hyvistä koulunumeroista - mitä mieltä olette?

Tavallaan se on työpalkkaa lapselle.

Toki pitää vähän katsoa perhetilannetta. Jos toinen lapsi saa helposti kymppejä ja toinen yltää vain seiskoihin vaikka yrittäisi, niin on väärin palkita sitä parempaa...

Tavallaan se on työpalkkaa lapselle.

Toki pitää vähän katsoa perhetilannetta. Jos toinen lapsi saa helposti kymppejä ja toinen yltää vain seiskoihin vaikka yrittäisi, niin on väärin palkita sitä parempaa...

Miksei lasta saa palkita siitä, missä hän on hyvä ja ahkera, jos hän sattuu siinä olemaan sisarustaan parempi?

Pitää katsoa perhetilanne kokonaisuutena. Jos toinen lapsi saa aina vähintään kaseja ja toinen vaan seiskoja, vaikka mitä tekisi ja vasta kasista saa rahaa, niin eihän se ole reilua. Se on reilua, että se toinen saa siitä seiskasta palkinnon, jos se on hänelle hyvä suoritus.

Tavallaan se on työpalkkaa lapselle.

Toki pitää vähän katsoa perhetilannetta. Jos toinen lapsi saa helposti kymppejä ja toinen yltää vain seiskoihin vaikka yrittäisi, niin on väärin palkita sitä parempaa...

Miksei lasta saa palkita siitä, missä hän on hyvä ja ahkera, jos hän sattuu siinä olemaan sisarustaan parempi?

Meillä saisi olla joka kokeen jälkeen rahaa jakamasassa ja lapsia on kaksi. Olen pienituloinen niin konkurssi tuosta tulisi.



En muutenkaan hyväksy lahjontaa.

Jäi oikein hyvät muistot. : ) Olisin kyllä muutenkin niitä kymppejä vedellyt ihan omaksi ilokseni, mutta raha oli tosi mukava pikku piristys. Muistan myös, kun sitä rahaa sain, kuinka ylpeiltä vanhempani ja mummini näyttivät, kun toin hyviä numeroita kotiin. Eli se raha yksin ei ollut niin kiva, vaan se vanhempien ylpeys teki mahtavan fiiliksen.

kokeiden arvosanaan. Lapset tekee ne niin hyvin kuin kykenevät joka tapauksessa. Jos hyviä numeroita haluaa, niin tehokkaampiakin keinoja on.



Ja kuten tuossa edellä oli, niin se vanhempien ilo ja ylpeys lapsesta ovat sille lapsellekin tärkeämpiä kuin raha.

Esimerkiksi tuttavaperhe paini viime lukuvuonna sellaisen ongelman kanssa, että perheen itsepäinen ja erittäin murrosikäinen seiskaluokkalainen ei viitsinyt tehdä kokeissa kaikkia tehtäviä. Usein teki juuri sen verran, että tiesi pääsevänsä läpi ja toi sitten kotiin vitosia ja kutosia, vaikka kuudennen luokan kevättodistuksen keskiarvo lähenteli yhdeksää.

Murrosikäiselle esimerkiksi jatko-opiskelupaikat tuntuvat niin kaukaisilta, että ne eivät motivoi kuin kaikista järkevimpiä ja harkitsevaisempia teinejä. Ei myöskään ole heidän mielestään coolia pärjätä koulussa liian hyvin. Työn- ja oppimisenilokin voi olla aika kateissa. Silti jollain keinoilla lapsi pitäisi saada luotsattua vaikeiden vuosien yli, mielellään oppimaan yläkoulun oppimäärä ja saamaan sellainen päättötodistus, että se ei turhaan kavenna lapsen mahdollisuuksia.

Raha ei ehkä ole ihanteellinen motivaattori, mutta joskus se toimii ja tärkeissä asioissa kaikki lailliset keinot ovat sallittuja, niin myös lasten lahjominen yrittämään parhaansa koulussa. Meillä raha toimi ahneelle lainalapsellemme hyvin motivaattorina, kun lapsen täysin retuperällä ollutta koulunkäyntiä alettiin parantamaan. Koulu oli kärsinyt, koska kotona oli ongelmia ja lapsi uhmasi myös koulussa rajusti. Meillä tilannetta alettiin korjata ensin pakottamalla, sitten lahjomalla ja nyt neljä vuotta meillä asuttuaan on keskiarvo noussut kolmella numerolla. Toki paljon on tekemistä sillä, että lapsen tilanne on kaikkiaan saatu stabiilimmaksi, mutta helppo olisi lapsen ollut jatkaa sitä kutoslinjaansa koulussa, jos parantamiseen ei olisi sekä pakotettu että kannustettu, myös rahan avulla.

kokeiden arvosanaan. Lapset tekee ne niin hyvin kuin kykenevät joka tapauksessa. Jos hyviä numeroita haluaa, niin tehokkaampiakin keinoja on.

Ja kuten tuossa edellä oli, niin se vanhempien ilo ja ylpeys lapsesta ovat sille lapsellekin tärkeämpiä kuin raha.

poikamme kanssa,varsinkin nyt ylä-asteella,välillä raha tsemppaa ja välillä ei

Mutta oon kyllä kanssa tietoinen siitä, että on olemassa alisuoriutujia, joiden kanssa kaikki oljenkorret haluaa ottaa käyttöön.



Ap:n aloituksessa vaan ei puhuttu mitään mistään ongelmista, vaan siitä sai käsityksen, että kyse on aivan tavallisista lapsista ja vain periaatteiden pohdinnasta - ei mistään varsinaisesta ongelmasta, joka pitäisi ratkaista keinolla millä hyvänsä.

Itselläni oli tuollainen systeemi koenumeroista ja olihan se kivaa saada jotain palkkaa, muutakin kuin vanhempien kehut, hyvistä numeroista. Varmasti olisin muutenkin lukenut kokeisiin, mutta kyllä muistan, että hiukan tuli motivaatiota lisää esim. yo kokeisiin lukiessa kun vanhempani olivat luvanneet 100 mk kaikista yli m:n arvosanoista. Kalliiksi kyllä tulin, se täytyy myöntää. ;)



Minä en näe tälläistä palkitsemissysteemiä ollenkaan epäreiluna sisarusten suhteen. Olen nimittäin sitä mieltä, että jokaisella "normaalilla" lapsella on mahdollisuudet hyvään koulumenestykseen. Toiset vaan joutuvat tekemään sen eteen enemmän töitä kuin toiset. Minusta täysin epäreilua olisi palkita perheen yhtä lasta kympeistä ja toista vaikka seiskoista.

Haluaisin kuitenkin pitää painotuksen niin, että lapsi hoitaa koulun hyvin itsenäs takia, ja siksi ei tokaluokkalaisen kanssa ole alettu noihin taksysteemeihin. Tokalla muutenkin arvosanoja ei samalla tavall ole, olen vaan kehunut, jos on tullut enemmän pisteitä matematiikasta kuin yleensä.



Kuitenkin hyvästä todistuksesta annettiin sitten kehujen kanssa (lapsellekin se oli yllätys) rahapalkinto.



Eli ihan ok jossain tilanteessa.

Minusta on muutenkin hyvä opettaa lapselle rahankäyttöä niin, että lapsella on vähän omaa rahaa jolla voi ostaa joskus jotain. Ja tajuta, että kun raha on käytetty, ollaan ilman ostoksia kunnes taas on rahaa. ELi harkintaa ja malttia rahankäyttöön.

Mutta mistä se lapsi sen rahansa sitten saa? Viikkoraha on meillä niin pieni, että euroaikana sillä ei saa mitään. Siksi lapset saavat sen lisäksi "ylimääräisistä" kotitöistä rahaa, hyvin menneistä esityksistä tms joskus rahaa. Joskus siis myös kouluun liittyvistä hyvistä suorituksista.

jokainen puhuu omasta näkökulmasta käsin ja meillä kaikilla on eri-ikäisiä ja luonteeltaan erilaisia lapsia. On eri asia miettiä eka- tai tokaluokkalaisen motivointia koulunkäyntiin kuin 7- tai 8-luokkalaisen. On myös eri asia, sattuuko oma lapsi olemaan kunnianhimoinen ja akateemisesti suuntautunut vai esimerkiksi kiinnostuneempi kouluelämän sosiaalisesta puolesta.



Silti varmaan jokainen vanhempi haluaisi lapsensa saavan riittävät tiedot ja taidot ja toisaalta jatko-opiskelumahdollisuudet koulusta. Joidenkin lasten kohdalla tätä ei paljonkaan tarvitse vanhemman stressata, joidenkin kanssa vanhemmat ovat sitten taas pulassa. ja keinot tosiaan sitten valikoituvat tilanteen mukaan.

että rahalla palkitseminen ei tosiaan ole välttämättä reilua sisarusten kannalta. Kun asia ei ole noin yksinkertainen, että jokaisella on mahdollisuus hyviin numeroihin.



Koulumaailma on itsekin hyväksynyt sen tosiseikan, että kouluissa oppimista on helpompi seurata sellaisten lasten, jotka ovat auditiivisia oppijoita. Hyvin pärjäävät myös visuaaliset oppijat. Ja heikoimmalle jäävät kinesteettisesti oppivat.



Lisäksi sitäkin on paljon pohdittu millä tavalla koulumaailma kohtelee tyttöjä ja poikia, ja erojahan on.



Eli ei ole todellakaan lainkaan reilua, jos auditiivisesti oppiva tyttö ja kinesteettisesti oppiva poika saavat samoista numeroista saman summan. Kuitenkin se kinesteettinen poika joutuu todennäköisesti työskentelemään paljon lujemmin arvosanan saavuttamiseksi, kun auditiivinen tyttö saa numeron (=ja rahat) lähes ilman vaivannäköä.



Eli vaikka numeroista on varmasti ihan kiva saada palkaksi rahaa, niin tuossa on suuri riski siihen, että sisaruskateus nousee ajan kanssa suureksi kysymykseksi.

voi antaa lapselle kuvan ettei mitään tarvitse tehdä ilman rahaa ts. lapsi petaa sängyn, vie roskat, lukee läksyt ym. vain rahan takia.

todistusarvosanoista kyllä. Olen ottanut esikoisen kohdalla käyttöön systeemin, että todistusysistä saa 5e ja kympistä 10e. Samaa toteutetaan muille lapsille samalla logiikalla heti, kun todistukseen tulee numerot. Minusta se on erinomainen kannustuskeino, mutta silloin olisi ehkä epäreilu, jos perheessä olisi esim. oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi.

opiskelupaikkoja jaettaessa juuri samoilla kriteereillä kuin ne auditiiviset tytöt. Toki olisi hienoa, jos koulujärjestelmä tukisi paremmin erilaisia oppimistyylejä ja ei olisi niin valtavan epätasa-arvoinen ja tyttöjä suosiva, mutta sitä muutosta tuskin tulee esimerkiksi vielä sinä aikana, kun minun todennäköisesti vahvimmin juuri kinestisesti oppivat poikani sitä kahlaavat.

Silti niin peruskoulun päättyessä kuin aikanaan lukionkin jälkeen heitä arvioidaan ja lajitellaan juuri niiden koulutodistusten mukaan. En pysty muuttamaan maailmaa heille sopivammaksi, mutta ainakin yritän parhaani mukaan varustaa heidät pärjäämään siinä.

Meillä tuo lainalapsi on onneksi lahjakas ja kykenevä monipuolisiin opiskelumenetelmiin, vaikka hänelläkin kinestinen oppiminen olisi ensisijaista. Hän siis kykenee hyviin suorituksiin, vaikka hän ei luontaisilta ominaisuuksiltaan kouluun sopivin olekaan. Meidän pienemmät poikamme, jotka ovat minun ja mieheni biologisia lapsia, omaavat todennäköisesti heikommat lähtökohdat ja on vaikea kuvitella, että ensi syksynä eskarin aloittava poikamme ainakaan alkuvuosina pahemmin koulussa loistaisi, vaikka lukee ja laskee jo hyvinkin toisen tai kolmannen luokan tason mukaan. Mutta onkin saannut oppia omaan tahtiin ja omalla tavallaan, joka ei käy yksiin koulussa vaadittavan kanssa. Onneksi osaa lukea ja laskea, jotta voi suurimman osan alakoulusta keskittyä sen oppimiseen, miten olla koulun mieleinen oppilas. Englanti täytynee opettaa kotona sitten aikanaan.

Itsekin olen vahvasti kinestinen oppija ja lapsena olin sitä vielä enemmän. Nykyään opin ihan ok myös visuaalisesti, mutta peruskoulutodistukseni olivat karmeita (keskiarvo parikin kertaa lähempänä 5 kuin 6.) Oma onneni oli käydä koulua, jossa oli aikaa kehittyä ja yo-kirjoituksiin mennessä olinkin kehittynyt oppijana niin paljon, että kirjoitin lopulta hyvät paperit, vaikka lukion päättötodistuksenikin oli vielä äärettömän keskinkertainen. Aikanaan amk:ssa ja myöhemmin yliopistossa menestyinkin sitten jo loistavasti. Nykyisillä kurssisysteemeillä ei kaltaisillani ole mitään mahdollisuuksia peruskoulussa tai lukiossa, kun ei riitä, että lopulta osaa, vaan loppuarviointeihin jo yläkoulussa vaikuttaa heti ensimmäisetkin kurssinumerot.

Juuri tämän koululaitoksen epätasa-arvoisuuden vuoksi on niin tärkeää käyttää kaikki mahdolliset keinot niiden lasten motivointiin, joille se koulu ei kovin hyvin sovi. Itse opetettavat asiat eivät peruskoulussa ole vaikeita, mutta ei nii8täkään opi, kun opetustyyli ei sovi ja motivaatiota ei senkään takia ole. Jos lapsilleen parasta haluaa, täytyy hyväksyä se, että maailma on epäoikeudenmukainen ja lastaan saattaa joutua auttamaan ja motivoimaan enemmän kuin naapuri omaansa.

Mitä sisaruskateuteen tulee, niin esimerkiksi ne rahamotivaattorithan voi määritellä sellaisiksi, mitä parhaiksi katsoo. Voi esimerkiksi antaa rahaa aiempaa paremmista numeroista tai erilaisten tavoitteiden saavuttamisista. Ei sen tarvitse olla mikään kaavamainen kahdeksikosta kahdeksan euroa, yhdeksiköstä yhdeksän euroa ja 10:stä 10 euroa tms.

Koulumaailma on itsekin hyväksynyt sen tosiseikan, että kouluissa oppimista on helpompi seurata sellaisten lasten, jotka ovat auditiivisia oppijoita. Hyvin pärjäävät myös visuaaliset oppijat. Ja heikoimmalle jäävät kinesteettisesti oppivat.

Lisäksi sitäkin on paljon pohdittu millä tavalla koulumaailma kohtelee tyttöjä ja poikia, ja erojahan on.

Eli ei ole todellakaan lainkaan reilua, jos auditiivisesti oppiva tyttö ja kinesteettisesti oppiva poika saavat samoista numeroista saman summan. Kuitenkin se kinesteettinen poika joutuu todennäköisesti työskentelemään paljon lujemmin arvosanan saavuttamiseksi, kun auditiivinen tyttö saa numeron (=ja rahat) lähes ilman vaivannäköä.

arvosanoista, 9=2e ja 10=5e. Sitä huonompii mulla oli niin harvoin et niistä en saanu. hyvin se toimi ainaki mulla, rahaa tuli kun tyhjästä, mä en oo yläasteella lukenu yhteenkään kokeeseen ja päättötodistuksen ka oli vain vähä alle 10, keräsin aika paljon rahaa sillä lailla. :D



Pikkusisko sai sit kasistaki 1e kun sillä oli muuten vähän huonommat numerot.

Menestyin hyvin, tosin luulen että olisin kyllä pärjännyt ilmankin ja että mummi olisi antanut rahaa ilman niitä kymppejäkin.

jatko-opintopaikoista. Kyllä niiden mielenkiinto suuntautuu niin eri aloihin, että se kilpailu päättyy just siihen kun peruskoulukin päättyy.



Mun mielestä taas ei oo mitään järkeä tappaa kenenkään kouluintoa sillä, että painostetaan ylisuorittamaan. Jos koulusta tehdään liikaa suorittamista, niin siinä on vaarana sekin, että peruskouun jälkeen tuollainen painostettu lapsi suorittaa jatko-opintoja vain minimin ja hakeutuu työelämään mahdollisimman pian. Kyllähän sekin sitten niitä elämän menestymisen mahdollisuuksia kaventaa ihan yhtä lailla.



Mutta toki ymmärrän, että Fletcherillä on ihan perusteltu kanta asiaan hänelläkin.

Poika menee syksyllä 4. luokalle.



Kokeista ja todistusnumeroista palkitaan rahalla:

10 tuo 2 €

8,5-9 puolestaan 1 €.



(Emme asu Suomessa; todistukset ovat numerollisia heti ekasta luokasta alkaen.)



Lapsi oppii siinä samassa rahakäyttöä. Lisäksi hän saa 2 € viikkorahaa. Lompakko on jo pullolaan ja lomalle lähtiessä poika meinaa ostaa jonkun uuden Nintendo DS -pelin.



Alussa kaikki raha meni heti karkkeihin, mutta ajan kuluessa hän on oppinut säästämisen merkityksen.



Pienempi lapsi alkaa vuoden päästä saada numeroita ja silloin katsotaan sopiiko hänelle sama asteikko vai joku muu tapa palkita.