Lapsien iltarukouksesta
Luetko lapsillesi iltarukouksen? Meillä tyttö vajaa kaksi vuotta. Aloitettiin joku aika sitten..Nyt jos äiti ja isä ei meinaa muistaa niin tyttö muistuttaa lukout ja laittaa kädet ristiin..
Mikä iltarukous teillä "luetaan"?
Kommentit (18)
Meillä iltarukous kyllä luetaan Vanha tuttu levolle lasken luojani.
Molemmille lapsille olen aloittanut iltarukouksen lukemisen heti kun laitokselta ollaan kotiuduttu. On turvallista jättää vauvakin yöksi Taivaan Isän hoitoon. Iltarukous on lapsille tärkeä ja jos sen joskus unohdan, he huutelevat perään ja kutsuvat lukemaan. Luemme saman iltarukouksen kun itse opin lapsena.
välillä lapset osallistuvat, välillä eivät. Kiitetään kuluneesta päivästä ja jos on jotain erityistä kiitoksen aihetta. Tuodaan mielessä olevat tai perheelle tärkeät asiat Jumalalle.
Pari iltaa sitten mun 7-vuotias poikani hihkui että oli saanut rukousvastauksen. Masu oli ollut kipeä, ja kun oli rukoillut, että se paranisi, niin seuraavassa hetkessä näin oli tapahtunut.
Mutta ei siis joka ilta. Koskaan ei lueta.
Meillä molemmille lapsille (3,5v ja 1,5v) "luetaan" Levolle laske Luojani" tai joskus "Rakas Jeesus sinunaa meitä" tai Herransiunaus. Lisäksi rukoillaan omin sanoin. Joskus isompi kertoo asioita, joista haluaa kiittää tai rukoilla, mutta ei yleensä rukoile itse ääneen.
2-vuotiaalle "rakas Jeesus siunaa meitä...". Lausun iltarukouksen lapsikin laittaa kädet ristiin. En ole kovinkaan uskonnollinen... Iltarukouksesta on kuitenkin tullut osa iltarutiinia ja nehän luovat turvallisuutta...
Iltarukous on luettu siitä asti, kun esikoinen oli ihan pieni. Aluksi luettiin "Minä lapsi pienoinen, aamuin illoin rukoilen. Pienet kädet yhteen liitän, Taivaan Isää aina kiitän", mutta sittemmin esikoinen oppi srk-kerhossa "Jeesus ole lähellä, niinkuin kädet tässä. Pidä huolta minusta ja koko elämästä". Sen jälkeen on hänen toiveestaan luettu tuo viimeksi mainittu.
iltarukouskysymyksen. Toisaalta inhoan valmiita rukouksia, toisaalta ne tukevat elämän kriiseissä kun ei ole edes sanoja millä rukoilla. Kulttuuriperinnön vuoksi luemme Levolle laskeun Luojani. Lisäksi pyydämme siunausta sukumme jäsenille, lapselle itselleen, minulle ja lapsen isälle )olemme eronneita) sekä välillä isän tytt
töystävälle, silloin kun lapseni hänet mainitsee.
Versio kuuluu näin Siunaa Taivaan Isä, mummia ja ukkia jne. Jostain kumman syystä lapseni mainitsee, joka ilta myös muita sinä päivänä tapaamiamme ihmisiä. Ja yksi on ylitse muiden: Setä joka kävi kerran maalaamassa parvekkeen, muistetaan mainita joka ikinen ilta.
Toivottavasti tositilanteessa viette lapsen lääkäriin rukoilun sijasta.
pienet kädet yhteen liitän, taivaan Isää aina kiitän. Lisäksi joskus Isä meidän rukous ja sitten rukoillaan vielä muiden ajankohtaisten asioiden ja kaverien puolesta jne
iltarukouskysymyksen. Toisaalta inhoan valmiita rukouksia, toisaalta ne tukevat elämän kriiseissä kun ei ole edes sanoja millä rukoilla. Kulttuuriperinnön vuoksi luemme Levolle laskeun Luojani. Lisäksi pyydämme siunausta sukumme jäsenille, lapselle itselleen, minulle ja lapsen isälle )olemme eronneita) sekä välillä isän tytt töystävälle, silloin kun lapseni hänet mainitsee. Versio kuuluu näin Siunaa Taivaan Isä, mummia ja ukkia jne. Jostain kumman syystä lapseni mainitsee, joka ilta myös muita sinä päivänä tapaamiamme ihmisiä. Ja yksi on ylitse muiden: Setä joka kävi kerran maalaamassa parvekkeen, muistetaan mainita joka ikinen ilta.
Itsellä ei meinaa aina pokka pitää, vaikka ns. uskovainen olenkin
Saattoi olla, että se oli niin ihmeellistä kun joku menee työhissilla? ylös ja alas, ota nyt parivuotiaasta selvää.
Joku varmaan selittäisi, että pyhä Henki antaa meille rukousaiheita sydämellemme.
Meillä iltarukouksena on sama, mikä itselläni lapsena: Tule, Jeesus, lapses luo. Armos, siunaukses, suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa, aamen. Lapses -sanan kohdalla sanotaan lapsen nimi. Sitten luemme Herran siunauksen, kädet lapsen päällä, siunaten lapsemme. Jos on tärkeitä asioita, rukoilemme niiden puolesta. Lapsi muistuttaa itse esim. että rukoillaan, että mummu paranisi. Joskus hän kertoo, että on rukoillut jotain asiaa. Minusta on tärkeää, että lapselle voi välittää turvallista luottamusta Jumalaan ja että hänelle voi kertoa mitä tahansa asioita, eikä tarvitse murehtia turhaan.
Rakas taivaan Isä,
siunaa meitä,
anna meille enkeleitä,
siivilläsi meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä.
Aamen.
Kunnes 3-vuotias alkoi kertoilemaan aina että Jumala on tuhma kun heittää palikoita. Siinä sitten pieni poika selosti ja nuhteli, että SOOSOOOO Jumala, ei saa heitellä palikoita. Tuo siis reaktiona siihen ´´Älä meitä koskaan heitä ´´. Nykyään rukoilemme ´´ Minä lapsi pienoinen ´´ ja poikkin on tyytyväinen.
mieheni lapsuuden rukous.
Rakas Jumala,
taasen on ilta, yö joutuu ja nukutaan.
Surut lievitä vanhemmilta,
ovat joskus he murheissaan.
Kotieläimet läävässään makaa,
nuo kiltit ja lempeät niin.
Rakas Jumala, tähtein takaa
näet niidenkin vuoteisiin.
Koko maailman kansoja siunaa,
uni rauhaisa kaikille anna.
Siihen sit lisäks:
Siunaa isiä, äitiä, luetellaan lapset, mummuja, ukkeja jne sen mukaan, mitä lapsi ite haluaa siihen listaan liittää. Joskus listassa on nallet, joskus ovi tai auto tai ohimenevä tuttavuus, mutta en oo nähny mitään väärää siinä, että lapsi luettelee itselleen tärkeitä asioita.
Mutta siis onhan moneen kertaan todettu, että iltarukous on turvallinen rutiini lapselle.
Meillä ei lueta iltarukousta eikä pakoteta pyhäkouluun (olen edelleen ärtynyt siitä, että omat vanhampani laittoivat minut sinne, "kun kaikki muutkin kylän lapset käy"). Meidän lapsia ei ole edes kastettu. Meillä kyllä puhutaan eri uskonnoista kotona, ja lapset saavat itse päättää, mihin uskovat. He saavat myös mennä aikanaa rippikouluun, jos haluavat - tai liittyä helluntaiseurakuntaan tai ryhtyä muslimiksi.
Mielestäni pieniä lapsia ei tarvitse opettaa minkään tietyn uskontokunnan jäseniksi. "Jumala näkee sydämeesi" tyyliset hömpötykset pyysin isoäitiämme jättämään puhumatta sen jälkeen, kun lapset alkoivat mummolasta palattuaan kotona pelätä, että joku tuijottaa ikkunan takana ja katsoo sydämeen...
Lapset päättävät uskostaan itse, kun ovat tarpeeksi kypsiä.