Hesarin juttu tänään: Isättömyys aiheuttaa lapsille ongelmia

tarvitsee sekä isän että äidin.



Eronneet vanhemmat vain usein asettavat lapsensa valtataistelun keskelle tai lähivanhempi henkisiä keinoja käyttäen laittaa lapsen valitsemaan puolen.



On myös vanhempia, jotka hylkäävät lapsensa; toinen hankkiutuu salaa raskaaksi (=vanhemmuuten pakottaminen), vanhempisen välit riitaisat ja riidat epivät lasta = lapsen etu, että toinen vanhemmista "kääntää selkänsä" = lapsi saa riidattoman elämän, uusi elämä uuden puolison kanssa voi aiheuttaa lapsen hylkäämisen, etä ei pysty elämään ikävänsä kanssa, jolloin on parempi leikkiä, että lasta ei ole.



Oma lukunsa ovat sitten nämä lähivanhemmat, jotka elävät lapsensa kautta ja takertuvat lapsiinsa niin, että lasten itsenäistyminen kärsii jne.



Yksi asia on varmaa: omien vanhempien käytös muokkaa kuvaa parisuhteesta ja miehen/naisen roolista.



Ja ap, entä jos olisikin ollut hyvän isän ja huonon äidin haastattelu? Miksi isästä tehdään automatic se huono osapuoli? Monet lähiäidit ovat sairaalloisen mustasukkaisia lapsistaan jopa näiden isälle ja varsinkin äitipuolelle. Tuon mustasukkaisuuden seurauksena lapsi on jälleen tulilinjalla ja kärsii hiljaa henkisesti.

Mä en ainakaan usko että mun lapsista tulee ongelma koska heillä on vahva ja itsenäinen äiti.

Lähiönuorten ongelma käyttäytyminen pelkästä isän puuttumisesta johdu.

Muisti ne sitten mainita sillee ohimennen, että juu, ku lapsi voi olla kirjoilla vain toisessa kodissa, et ehkä ne ei sit kuitenkaan ole kaikki ihan isättömiä.



Minä, äiti, saan asumistukea asunnon asukkaiden lukumäärän mukaan, isä ei, joten lapset ovat minun luonani kirjoilla, jotta voisin pitää hieman isompaa asuntoa. Isällään ne silti ovat noin puolet ajasta eli ei mistään poissaolevasta isästä ole tässäkään tilasto-ongelmassa kyse.

Minä olen yh ja lapseni kyllä tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu, välit isään ovat hyvät, ei tapella ja usein viedessäni lapsia viikonlopun viettoon vietän aikaa isän ja hänen uuden vaimonsa kanssa. En usko, että lapseni kärsivät ihan tolkuttoman paljon kuitenkaan :). Keskivertoa paremmin lapseni ovat kasvatettu :). Heillä on rajat, jotka pitävät, kuten myös rakkautta.

että isä joka jää lasten kanssa olisi jotenkin muka parempi, kuin äiti?? Mielestäni se vanhempi ottaa vastuun lapsista, joka paremmin kykenee.



Meillä se olen minä, äiti.

että lapsen asuessa vain äidin luona (siis ei esim äidin ja tämän uuden miehen luona, vaan äidin luona), lapselle muodostuu helposti kuva liian vahvasta naisesta ja liian heikosta miehestä. Ei siitä ollut kyse, että lapsi jäisi äitinsä hoidossa paitsi joistain asioista, vaan että jää paitsi siitä kokemuksesta, miten mies kuuluu perheen arkeen.

Ja on se kyllä totta, että esim vankiloissa istuvista suurin osa tulee perheistä, joissa isä eri asu saman katon alla. Mikä ei nyt tietenkään tarkoita sitä, että kaikkien yksinhuoltajien lapset päätyisivät vankilaan, vaan sitä, että niistä jotka päätyvät, on todennäköisemmin taustalla lapsuus yksinhuoltajäidin kanssa.

Minä olen yh ja lapseni kyllä tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu, välit isään ovat hyvät, ei tapella ja usein viedessäni lapsia viikonlopun viettoon vietän aikaa isän ja hänen uuden vaimonsa kanssa. En usko, että lapseni kärsivät ihan tolkuttoman paljon kuitenkaan :). Keskivertoa paremmin lapseni ovat kasvatettu :). Heillä on rajat, jotka pitävät, kuten myös rakkautta.

Veikkaan että pidät itseäsi myös keskivertoa älykkäämpänä. Mitä et ole. Ihan tavallisia ne pentusikin ovat.

Ehkä se sitten on omahyväistä, jos kerron, että lapseni osaavat käyttäytyä, ovat pidettyjä kavereita. Tämä ei ole oma päähänpinttymäni, vaan ihan olen saanut asiasta palautetta muilta vanhemmilta sekä opettajilta.



Kasvattamisesta selviää ihan vaan maalaisjärjellä.

Siis mummoni oli lähtenyt lätkimään kun odotti isääni eikä isäni ole koskaan nähnyt omaa isäänsä. Isäpuolen sai kyllä jossainvaiheessa,mutta tälle ne omat bio lapset oli tärkeitä isäni ei.

Isäni oli todellinen ongelmanuori. Ei ole käynyt edes peruskoulua loppuun,saatikka mitäään muutakaan koulua. Päästötodistusta ei tähän päivään mennessä ole mistään koulusta. Ryyppäsi ja rellesti oli oman kulmakuntansa kingi kuulemma jos isäni käski jotain vaikka hypätä kaivoon niin tämä hyppäsi. (tämän olen siis kuullut äitini veljeltä,isäni ei ole näistä puhunut).

Se mikä muutti kaiken oli se kun äitini rupesi odottamaan siskoani. Oli 18v. ja isäni 19v. Isäni oli kuulemma sanonut,että hänen lapsellaa on muuten isä.

Edelleen 30v. myöhemmin vanhempani ovat edelleen yhdessä isäni juo saunakalajan kerran viikossa,eikä tupakkaakaan ole polttanut 20 vuoteen.

Isänä on ollut (ja on) aivan huippu. On myös mitä parhain ukki lapsenlapsille.

Samassa työpaikassakin on ollut 27 vuotta (se minkä silloin jollain erittäin hyvällä tuurilla sai ilman mitään koulutusta) Paska palkka ,mutta muuta ei kait voi vaatiakkaan.



Nyt viime vuosina on etsinyt tietoa omasta isästään joten kait se isättömyys ja omat juuret vaivaa. On löytänyt serkkunsa jolta sai myös valokuvia isästään. Tämä ukkini oli jo kuollut joitakin vuosia sitten.

isänsä kuoli ennen kuin isäni täytti vuoden. Jonkin verran näkyy persoonassa. Mutta erinomaisesti pärjännyt seuraavilla kriteereillä: Koulutus, omaisuus, vaimon valinta ja lasten menestys. Ei tee minkäänlaista vilunkia ja aina auttanut vieraitakin jos on voinut.

eläneet iskät jättävät lapsensa!



Isän rooliin on vaikeapi istua, me naiset ollaan ylleensä jo ihan raskauden ja imetyksen takia lapsiimme kiintyneitä.



Siinä samassa HS:n jutussa Jari Sinkkonen kertoi, että oli saanut kirjeen, missä oli kerrottu, että perheen iskä istuu vain netissä ja hermostuu heti, kun pieni kaksi vuotias yrittää lähestyä. Tiedän miehen, joka oli yhdessä avovaimonsa kanssa päättänyt lapsen hankkimisesta. Mutta lapsi ei kiinnostanutkaan ja torjuu lapsen koko ajan. Kiroilee ja vittuilee pienelle.



Tiedän valitettavasti monia monia miehiä, jotka jättävät lapsensa kokonaan eron tultua. Se on niin helppoa. Laistetaan elatusmaksuista kaikin tavoin.

Huomenna metsästän sen jostain kioskista.



Jäin vain miettimään, mitä tarkoittaa isätön lapsi. Tarkoittaako se siis yh:n lasta, joka ei koskaan tapaa omaa isää tai ketään muuta miespuoleista henkilöä?



Oma lapseni tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu. Lapseni ei siinä mielessä ole isätön.

oli tilastojen mukaan sellainen, joka asui äitinsä luona. Kun eivät vanhemmat eron jälkeen voi saman katon alla asua, ja lapsen on asuttava vain jommassakummassa paikassa, kaikki vuoroviikko-lapset esimerkiksi tuomittiin noissa tilastoinneissa isättömiksi.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan isättömiä lapsia voi kasvaa myös ydinperheissä.

jutussa ongelmallisella isättömyydellä tarkoitettiin isän kuolemaa tai täydellistä välien katkaisemista lapseen!



+ todettiin että tarvitaan isä tai *muu miehenä olemisen malli*

Kiitos sinulle :). Kävin nettisivuilla ja sehän oli vain pätkä ilmeisesti pidemmästä jutusta. Kiva, että avasit. Yh:na, jonka lapset tapaavat kyllä isäänsä aloin jo tuntea itseni todella epäonnistuneeksi olioksi. Huomenna käyn jutun kimppuun :)

jos vaan saatte jostain kokonaisena käsiinne, niin lukekaa! Esim. kirjastoihin tulee Hesari. En jaksa nyt tähän alkaa tiivistämään kaikkia niitä viisauksia joita jutussa oli, mutta musta se ei ollut ollenkaan yksipuolinen tai miehiä syyllistävä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan usko että mun lapsista tulee ongelma koska heillä on vahva ja itsenäinen äiti.

Lähiönuorten ongelma käyttäytyminen pelkästä isän puuttumisesta johdu.

Heikko äiti on sellainen joka estää lasta tuntemasta biologista isäänsä

Juttua lukematta väitän tuon olevan törkeää patriarkaalista propagandaa. Nuorten identiteetti- ja mielenterveysongelmat johtuvat aivan jostain muusta kuin rikkoutuneista perheistä. Kaksi äitiä on ihan tarpeeksi tai sitten äiti ja vuosittain vaihtuva isäkokelaat.

Onhan se totta että lapsi joka kasvaa ilman isää kasvaa kieroon.Jo raamatussa on asiasta monta sivua.