Ensimmäisen avioliiton lapset ovat harjoituskappaleita ja koko liittokin on

Ja minkäslaisia vastauksia tähän provoosi nyt sitten haluaisit?

ja sitten parin vuoden ja parin lapsen jälkeen he voisivat erota ja etsiä sitä oikeaa elämänsä rakkautta.

valita itselleni sopivimman puvun ja kampauksen. Lapsistamme tuleekin sitten täydellisiä kun on jo 3 harjotuskappaletta.

harjoituslapsi ja vasta sitten etsiä se tosirakkaus, jonka kanssa viettää loppuelämänsä ja tekee ne rakkauslapset

Ensimmäisen avioliiton lapset ovat harjoituskappaleita ja koko liittokin on vasta tokassa liitossa ihminen oikeasti osaa elää oikein ja kasvattaa uudet lapset paljon paremmin kuin nuoruuden ekassa liitossa

No jaa, enpä tiedä. Aika mielenkiintoinen näkökulma.

Mä näkisin asian ennemmin niin, että koko elämä on harjoittelua / oppimista. Ei ihminen ole koskaan valmis. Ihmissuhdettakin voi kehittää, on muitakin vaihtoehtoja kuin luovuttaa ja vaihtaa uuteen. Harvoin se puoliso muuten edes vaihtamalla paranee, ne omat ongelmat kun ovat samat ja seuraavat aina mukana suhteesta toiseen.

Mä olen ollut mun miehen kanssa 10 vuotta yhdessä, oltiin aika kakaroita kun tavattiin. Yhdessä on kasvettu aikuiseksi. Suhteessa on ollut ylä- ja alamäkiä, kaikesta on aina selvitty ja virheistä opittu. Särmät hioutuvat.

Ennen nykyistä miestäni vaihdoin miestä vähintään kolmen vuoden välein, en osannut olla kenenkään kanssa sen pidempään, vaihdoin aina uuteen kun alkuhuuma meni ohi. Onneksi pääsin siitä noidankehästä! Enemmän oppii itsestään kun on jonkun kanssa pidempään, tulee kohdattua itsensäkin kunnolla, kun ei vaan pakene aina uuteen.

väsätä niitä kersoja heti ekan seukkauskaverin kanssa? Etsikää ensin se kunnollinen puoliso, niin ei tartte lasten kärsiä vanhempien "harjoittelusta".