Onko normaalia, että 5-vuotias viihtyy kotona vanhempiensa kanssa,

Tai paremminkin seuraa kaipaava ei välttämättä ole sosiaalisesti taitava vaan voi joutua jatkuvasti kahnauksiin muiden kanssa, kun taas yksin viihtyvä voi olla hyvinkin sosiaalinen. Sosiaalisuus tarkoittaa kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja sopeutua eri tilanteisiin ja normeihin. Seurallisuus ja sosiaalisuus ovat eri asioita.



Mutta miksi ylipäätään pitäisi olla seuraa rakastava? Voiko ominaisuuksia edes arvottaa? Joku viihtyy yksin, toinen seurassa ja kolmas siltä väliltä. Jokaisella on oikeus olla sellainen, kuin geenit säätelevät. Eikä siihen pohjimmiltaan voi vanhemmat vaikuttaa eikä tarvikaan, vaan rakastetaan lapsiamme sellaisina kuin ovat eikä vertailla naapurin lapseen, jolla on erilaiset geenit.

Ei ole kavereita, joita tavattaisiin kesälomalla. Tai ehkä kerran nähdään entistä hoitokaveria, mutta sekin asuu 20 km:n päässä. Tässä ympäristössä ei ole lapsia ja jos olisikin, niin me ei tunneta niitä. Tykkää kyllä olla meidän kanssa ja senhän tämä yksinäisyys tekee, että meidän täytyy leikkiä välillä ja pelailla pelejä enemmän kuin sellaisilla perheillä, joissa on kavereita saatavilla. On toki sosiaalinen ja aloittaa syksyllä lähipäiväkodissa ja toivottavasti sitä myöten tutustuu asuinalueen lapsiin.

sosiaalisuus ja seurallisuus ole sama asia?? Käsittääkseni sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot vaan ovat eri asia. Mutta hyvä huomio! Suomalaiset arvostavat yli kaiken sitä, että lapsella on kavereita ja seuraa ainakin näennäisesti, mutta kaverisuhteiden laatu ei niin kiinnosta. Sosiaaliselle ihmiselle toisten seura on aina palkitsevaa, mutta taidot voivat olla hyvät tai huonot.



Tiedän 5-vuotiaita joille kaverit ovat kaikki kaikessa ja samanikäisiä, jotka viihtyvät enemmän yksin tai vanhempien kanssa. Normaaleja ihmisiä ovat vissiin.

eivät ole välttämättä sama asia. Sosiaalisuus käsitetään usein sellaiseksi kaikkien kaveri -touhuksi, mutta sosiaalisuus pitäisi käsittää kykynä huomioida toisia ihmisiä. Seurallisuus taas voi olla ihan vaan sitä, että pölpöttää paljon ja on aina kaikkien seurassa heti kotonaan. Silti seurallinen ihminen ei välttämättä ole sosiaalisesti lahjakas.



Itse olen seurallinen, sosiaalinenkin, mutten huippu sillä saralla.

vaikkei lomalla ikäisiään kaipaakaan. Nytkin ollut 2 viikkoa tapaamatta ikätovereita. Päiväkodissa leikkii kuitenkin hienosti muiden kanssa ja on haluttua seuraa. Myös leikkipuistoissa yms. ystävästyy nopeasti vieraiden lasten kanssa. Itse olisin huolissani jos vanhempien seura ei miellyttäisi ja koko ajan pitäisi olla lapsiseuraa.