Äidit, joille lastenvaatteet on harrastus ( tai pakkomielle),

Minunkin mielestäni pukeutumiskultturia voi opettaa mutta se ei tarkoita sitä että kaikissa tilanteissa "äiti määrää" ja että lapsen oma tahto nitistetään. Värien miettiminen ja yhteensovittaminen on arkipäivän estetiikkaa ja taidekasvatusta! Toisille värit ja tyyli eivät merkitse samaa kuin toisille, se pitää hyväksyä, näinhän on meillä aikuisillakin.



Olen tarkka siitä että lapset pukeutuvat vaateisiin, jotka jollain tavalla sointuvat esteettisesti yhteen, siis värit tai kuosut. Jalassa saavat siis olla vaikka eriparisukat, kunhan sopivat jollain lailla (tapoja monia) yhteen! Ja vaatteet saavat olla kuluneita, riemunkirjavia tms. kunhan niissä on jokin sisäinen "clue". Pimuvaatteita en siedä, lapset ovat alle kouluikäisiä joten siinä ovat "äidin vallan alla".



Isompi tyttö valitsee itse vaatteensa, ja aika hyvin valitseekin. Antaa minun "puuttua" valintoihinsa keskustelemalla, joskus hänen mielipiteensä voittaa, joskus minun. Usein tehdään kompromissi. Tilanteesta riippuu. Nuorempi tytär on erittäin tarkka siitä, mitä laittaa päällensä. Ei puhettakaan, että siihen voisi puuttua, siis muuten kuin että lämmintä päälle tarpeen mukaan.

mutta olen kyllä kiinnostuneempi lasten vaatteista kuin omistani, koska lapset ovat söpömpiä kuin minä.



Ehkä nekin kiinnostuvat vaatteista vasta kun saavat omia lapsia... ainakin toistaiseksi niitä tuntuu asia kiinnostavan tosi vähän. Mieluiten olisivat ilman vaatteita kokonaan, ja sitten kun jonnekin ollaan lähdössä niin että on pakko pukea, antavat pukea itsensä vähän sellaisella fiiliksellä että pakko mikä pakko, vähän niin kuin että ennen lähtöä käydään myös vessassa ja sateeseen laitetaan kumisaappaat jne.

Eipä ole ikinä jalassa vääränvärisiä sukkia 10-, 8- ja 1-vuotiailla pojillani. Isommat osaavat jo itsekin valita pukeutumisensa niin, että värit ja asun tyyli ovat aina sopivat. Minusta tämä on tärkeää!

Miksi lapsia ei saisi opettaa pukeutumaan?

Ymmärrän että juhlissa ja esim. tumman puvun kanssa sukkien värillä on väliä, mutta leikki-ikäisen päiväkotipäivänä; miksi sukkien täytyy olla sävy sävyyn muiden vaatteiden kanssa?

että lapsen itsetunnonkin kannalta on oikeasti tärkeää, että äiti ei tyrmää hänen vaatevalintojaan! Onhan se söpöä, että 8-vuotias on koulittu kysymään äidiltä sopivatko nämä vaatteet yhteen, mutta se ei välttämättä ole lapsen edun mukaista!

Vanhempi lapseni (4-vuotias poika) haluaa jo itse päättää mitä päälleen laittaa ja olenkin hänen kohdallaan joutunut luopumaan lastenvaateharrastuksestani. Toki pidän huolta siitä, että ulos mennään sään mukaisissa varusteissa ja juhlavaatteiden ja kenkien on oltava tilaisuuteen sopivia, mutta muutoin annan hänen pukeutua oman maun mukaisesti. Otan pojan mukaan lastenvaatekauppoihinkin ja hän itse valitsee mieleisensä paidat ja housut ja sukat.

Lapsen luovuuden ja itseluottamuksen kannalta on tosiaankin tärkeää että lapsi saa toteuttaa itseään pukeutumalla oman makunsa mukaisesti ja omiin lempiväreihin ja sellaisiin vaatteisiin, jotka hänen mielestään ovat mukavia päällä. Myös se on toisinaan pojalleni (ja varmasti muillekin lapsille) tärkeää, että päällä samanlaisia vaatteita kuin kavereilla on, esim. Salama McQueen-paita.

Poika on vanhempi ja ekalla, mutta antaa minun valita seuraavan päivän vaatteet illalla valmiiksi. Joskus sanoo, että hän valitsee ja kysyy sitten mielipidettäni. Olen rehellinen, mutta en koskaan tyrmäävä: en hauku, mutta voin ehdottaa, että tämä voisi sopia paremmin ja selitän miksi niin ajattelen. Ja vastaavasti kehun heti, kun on omia kivoja ideoita pukeutumiseen. Yritän siis kannustaa pitämään huolta itsestään (minusta tilanteeseen sopiva ja kaunis pukeutuminen sitä on).



Tytöltä, joka on eskarissa, kysyn yleensä haluaako seuraavalle päivälle puseron vai housut, ja annan valita muutamasta puhtaasta vaihtoehdosta. Ei meillä tule kinaa sukista tai aluspaidan väristä, ne lisään keskustelematta ja automaattisesti asuun sopiviksi.



Tietysti vaatteet lähes kokonaan valitaan kaupasta niin, että lapsi ne sovittaa ja on niihin tyytyväinen. Joskus tyttö haluaa jotain kauheita printtipaitoja yms, ja johonkin pitää joskus suostuakin. Yöpukuihin voi onneksi antaa toisen purkaa disney princess -kuumeensa.

tarkoita sitä, että ne olisivat lapsenkin mielestä väärän väriset. Mistä hitosta aikuisen silmä voisi tietää, mikä lapsen mielestä on "makeeta" ja "hyvän näköstä"? Muuttuuhan maku monessa muussakin asiassa aikuistuessa, miksei pukeutumisessakin? Ja jos lapsi on omasta mielestään tyylikäs kirjavassa kokonaisuudessaan, niin mikä sitä on aikuinen tyrmäämään?

Minkä ikäisille lapsille te sitten opetatte miten kuulua pukeutua ja mikä on asianmukaista pukeutumista?



Oma kokemus on se, että kun pienenä opettaa asioita, niin paljon helpompaa kuin teininä.





Vai onko pukeutumisen opetus teillä se, että antaa siperian opettaa? Ja kyllä niin onkin, omalla työpaikalla on ollut näitä kesureita, joille on pitänyt ihan kädestä pitäen kertoa millaisissa vaatteissa voi tulla töihin. Olisi noillakin nuorilla helpompaa työmarkkinoilla ja elämässä yleensä jos vanhemmat olisivat vähän vaivautuneet kasvattamaan myös ihan tapoja.



Värisilmä olkoon millainen vain, mutta esimerkiksi navan paljastava narutoppi ei ole asianmukainen työvaate. Eikä urheilushortsit kuulu työpaikalle.

Pipo ehkä kiristää liikaa, jos sukista saa ongelman aikaiseksi.

Värisilmä olkoon millainen vain, mutta esimerkiksi navan paljastava narutoppi ei ole asianmukainen työvaate. Eikä urheilushortsit kuulu työpaikalle.

Meidän pieneen toimistoon voi tulla ihan missä vaatteissa haluaa, hautaustoimistoon ei voi.

Pipo ehkä kiristää liikaa, jos sukista saa ongelman aikaiseksi.

Osallistun uutena keskusteluun ja olen myös sitä mieltä, että sukkien on hyvä sopia kokonaisuuteen.

Meillä tyttö 6v ja poika 10v osaavat jo ihan luonnostaaan valita toisiinsa sopivat värit. Ei se ole mitään ihmeellistä. Olen heitä opettanut pukeutumisen "saloihin". Numeroa vaatteista ei meillä tehdä, mutta koko sakilla on aivan varmasti toisiinsa sointuvat vaatteet kun lähdemme kotoa. Oikeasti. Se kuuluu mielestäni jo ihan perusasioihin elämässä.

Osallistun uutena keskusteluun ja olen myös sitä mieltä, että sukkien on hyvä sopia kokonaisuuteen. Meillä tyttö 6v ja poika 10v osaavat jo ihan luonnostaaan valita toisiinsa sopivat värit. Ei se ole mitään ihmeellistä. Olen heitä opettanut pukeutumisen "saloihin". Numeroa vaatteista ei meillä tehdä, mutta koko sakilla on aivan varmasti toisiinsa sointuvat vaatteet kun lähdemme kotoa. Oikeasti. Se kuuluu mielestäni jo ihan perusasioihin elämässä.

Minun standardeilleni omat koululaiseni (12v tyttö ja 10v poika) osaavat varsin hyvin valita toisiinsa riittävän hyvin sopivat vaatteet normaaliarjen tilanteisiin. Siitä huolimatta, että olen lasten antanut itse valita kaapista päälle vaatteensa siitä asti, kuin ovat halunneet. Eli kyllä lapset itsekin asian oppivat, mallista.

Siihen puutun, jos vaatteet eivät sovi säähän tai jos lapsi haluaa laittaa "ykkösvaatteet" takapihalle tai "mökkivaatteet" kylään, mutta eiväthän nämä koululaiset enää sellaista tee. 5-vuotiaalle pitää vielä neuvoa eri tilanteisiin sopivia vaatteita, ei niinkään värien tms. osalta, vaan muun sopivuuden. Ja 3-vuotias on aika haka valitsemaan kammottavia yhdistelmiä, mutta niihinkin puutun vain ihmisten ilmoille lähtiessä!

Täytyy kyllä tunnustaa, että en itsekään ole mitenkään erityisen tyylikäs ihminen, mutta toki katson minkälaisilla vaatteilla liikun ihmisten ilmoilla.

t. 7 & 8

ettei tästä kannattaisi edes jankuttaa täällä. Itse sisustan ja pyrin pukemaan lapseni nätisti, mutta, makuja ja tyylejä on niin monenlaisia. Meilläkin lapsi saa itse valita koti- ja pihavaatteet, juhliin kysyn mitä hän mahdollisesti haluaisi laittaa ja ehdotan siihen sitten jotain. Kummasti 8-v tyttö osaa valita ihan fiksujakin yhdistelmiä, mutta aina välillä repäisee pukeutumalla johonkin mielestään niin ihquun ja mielestäni aivan hirveään. Onneksi meillä näyttää olevan samantyyppinen maku, kaupassa tyttö valkkaa myöds minua miellyttäviä vaatteita ja aina on lapsen maun mukaan ostettu, jos vaate vain on ollut oikea.

Joten pääsevät sitten pätemään sillä että saavat sanoa lapselle et sulla on väärän värinen paita noiden housujen kanssa. Kuvittelevat että kun ulospäin näyttää hyvälle niin kaikki muukin on kunnosa...

Joten pääsevät sitten pätemään sillä että saavat sanoa lapselle et sulla on väärän värinen paita noiden housujen kanssa. Kuvittelevat että kun ulospäin näyttää hyvälle niin kaikki muukin on kunnosa...

Meillä kaikki pukeutuvat asianmukaisesti, siististi ja värin sopii toisiinsa.

Meillä on myös koti siisti ja puhdas. Aina. Leluja saa liikutella vapaasti ja tehdä leikit olohuoneeseen, mutta ne kerätään joka ilta omille paikoilleen. Ei tarvi kontrolloida sitäkään. Opittu asia kaikkien perheenjäsenten kohdalla.

Työpaikallani saan hyvin organisoitua (ja samalla kontrolloitua) osastomme 16 henkilön työt. Siellä kontrollointi kuuluu toimenkuvaani, ei kotona. En ole mikään kotidiktaattori, vaikka lapseni sukat ovatkin samaa sävyä muiden vaatteiden kanssa.

Pukeutumisen perusasiat kuuluvat mielestäni luonnollisena osana kasvatukseen, ei siinä ole mitään kontrolloimista. Ihme av-höpötystä taas. Ehkä annamme tämän aiheen olla, kaikilla on oma mielipiteensä.

Makuasioitahan nämä tietysti on, mutta voisin kuvitella, että kaikki eivät luonnostaan valitse yhteensopivia vaatteita. Ainakaan kaikki aikuiset eivät sitä osaa, häviääkö taito sitten aikuisiän kynnyksellä?



Millaisessa toimistossa on ok pukeutua rantavaatteisiin?

Joten pääsevät sitten pätemään sillä että saavat sanoa lapselle et sulla on väärän värinen paita noiden housujen kanssa. Kuvittelevat että kun ulospäin näyttää hyvälle niin kaikki muukin on kunnosa...

Meillä kaikki pukeutuvat asianmukaisesti, siististi ja värin sopii toisiinsa. Meillä on myös koti siisti ja puhdas. Aina. Leluja saa liikutella vapaasti ja tehdä leikit olohuoneeseen, mutta ne kerätään joka ilta omille paikoilleen. Ei tarvi kontrolloida sitäkään. Opittu asia kaikkien perheenjäsenten kohdalla. Työpaikallani saan hyvin organisoitua (ja samalla kontrolloitua) osastomme 16 henkilön työt. Siellä kontrollointi kuuluu toimenkuvaani, ei kotona. En ole mikään kotidiktaattori, vaikka lapseni sukat ovatkin samaa sävyä muiden vaatteiden kanssa. Pukeutumisen perusasiat kuuluvat mielestäni luonnollisena osana kasvatukseen, ei siinä ole mitään kontrolloimista. Ihme av-höpötystä taas. Ehkä annamme tämän aiheen olla, kaikilla on oma mielipiteensä.

Välillä on kyllä niin riemunkirjavia yhdistelmiä, ettei tosikaan... :-D Pihalla ok.



Sitten kun lähdetään kylään tms. niin minä ehdotan vaatteita. Yleensä menee läpi ihan kivuttomasti.

Siis minä "ihanan rento äiti" halusi vain tuolla kodin siisteydellä kertoa siitä, että vaikka meillä saa lapset toihuta ja leikkiä, niin meillä on silti aina puhdasta ja siistiä. Myös lapsille on itsestään selvyys asua siistissä kodissa, jossa lelut ja muut sotkut raivataan aina illalla. Lasten vapautta ei siis kontrolloida tai rajoiteta. Minulla ei siis ole haluja kontrolloida perhettäni, kuten joku tuosta sukkajutusta päätteli, vaan perheeni kaikki jäsenet ymmärtävät perusasiat kontrolloimattakin. Työssäni joudun kyllä kontrolloimaan omaa "porukkaani".



Meillä pukeudutaan nätisti emmekä asu paskassa. Uskoisin, että noilla asioilla on yhteys. Ainakin kaikki tuntemani ihanan rennosti (ja minun standardien mukaan mauttomasti) pukeutuvat perheet ovat niitä, joissa siivotaan vain pakon edestä. Niitä, jotka täällä kertovat vaihtavansa lakanat ja pyyhkeet parin kk:n välein sekä joiden siivous rajoittuu satunnaiseen imurointiin.



Mut hei, en mä jaksa vääntää. Muutama taisi kuitenkin ymmärtää pointin?

Miksi suotta näkisi vaivaa valitakseen mitään itse kun äiti kuitenkin vaan kertoo "rehellisen mielipiteensä" että hänen valitsemansa vaatteet eivät kelpaa.

Poika on vanhempi ja ekalla, mutta antaa minun valita seuraavan päivän vaatteet illalla valmiiksi. Joskus sanoo, että hän valitsee ja kysyy sitten mielipidettäni. Olen rehellinen, mutta en koskaan tyrmäävä: en hauku, mutta voin ehdottaa, että tämä voisi sopia paremmin ja selitän miksi niin ajattelen. Ja vastaavasti kehun heti, kun on omia kivoja ideoita pukeutumiseen. Yritän siis kannustaa pitämään huolta itsestään (minusta tilanteeseen sopiva ja kaunis pukeutuminen sitä on). Tytöltä, joka on eskarissa, kysyn yleensä haluaako seuraavalle päivälle puseron vai housut, ja annan valita muutamasta puhtaasta vaihtoehdosta. Ei meillä tule kinaa sukista tai aluspaidan väristä, ne lisään keskustelematta ja automaattisesti asuun sopiviksi. Tietysti vaatteet lähes kokonaan valitaan kaupasta niin, että lapsi ne sovittaa ja on niihin tyytyväinen. Joskus tyttö haluaa jotain kauheita printtipaitoja yms, ja johonkin pitää joskus suostuakin. Yöpukuihin voi onneksi antaa toisen purkaa disney princess -kuumeensa.

jos lapsille on saatu aivopestyä päähän että kuuluu jotenkin "perusasioihin" että sukat on oltava sävy sävyyn

Onneksi ei tunneta

Siis minä "ihanan rento äiti" halusi vain tuolla kodin siisteydellä kertoa siitä, että vaikka meillä saa lapset toihuta ja leikkiä, niin meillä on silti aina puhdasta ja siistiä. Myös lapsille on itsestään selvyys asua siistissä kodissa, jossa lelut ja muut sotkut raivataan aina illalla. Lasten vapautta ei siis kontrolloida tai rajoiteta. Minulla ei siis ole haluja kontrolloida perhettäni, kuten joku tuosta sukkajutusta päätteli, vaan perheeni kaikki jäsenet ymmärtävät perusasiat kontrolloimattakin. Työssäni joudun kyllä kontrolloimaan omaa "porukkaani". Meillä pukeudutaan nätisti emmekä asu paskassa. Uskoisin, että noilla asioilla on yhteys. Ainakin kaikki tuntemani ihanan rennosti (ja minun standardien mukaan mauttomasti) pukeutuvat perheet ovat niitä, joissa siivotaan vain pakon edestä. Niitä, jotka täällä kertovat vaihtavansa lakanat ja pyyhkeet parin kk:n välein sekä joiden siivous rajoittuu satunnaiseen imurointiin. Mut hei, en mä jaksa vääntää. Muutama taisi kuitenkin ymmärtää pointin?