Lue keskustelun säännöt.
Omat menoni ja harrastukseni menivät lastensaannin edelle silloin kun olin
03.07.2009 |
27 v ja seurustelin. Jätin kiinnostavan, mutta lapsikuumeisen miehen ja jatkoin yksin. Nyt olen 33 v ja vieläkin mietin, että jos voisin jatkaa kivoja harrastuksiani tässä mittakaavassa. On aikaa olla ystävien ja itsensä kanssa ja illat on tosi rentoja. Työni on välillä kiireistä, mutta onneksi mieluisaa.
Perheelliset ystäväni väittävät, että jonain päivänä joutuisin maksamaan hinnan näistä hyvistä vuosistani. Suurin osa ystävistäni on tosin itsekin vielä sinkkuja.
Löysin tämän palstan, joten perheelliset kertokaahan rehellisesti, että miksi en nauttisi elämästäni vielä näin? Toki haluaisin ainakin yhden lapsen, mutta mielelläni vasta 10 v kuluttua, koska lapset rajoittavat niin paljon kaikkea kivaa. Jos en saisi biologista, niin voisinhan adoptoida.
Tulevan lapsen isä saisi ottaa päävastuun vauvasta hyvin hyvin mielellään. Uskon tulevani paremmin juttuun isompien, leikki-ikäisten ja vanhempien lasten kanssa. Synnyttäminen olisi varmasti ihan minun juttuni en esim pelkää sitä ja voisin olla kotona jonkun kuukauden vauvan synnyttyäkin, mutta siitä eteenpäin vastuuta enemmän lapsen isälle. Tosin en ole koskaan asunut kauaa miehen kanssa. Seurustellessakin olemme pitäneet omat asuntomme. En pidä siitä, että toiset pyrkivät ohjailemaan elämääni tai yrittävät vaikuttaa mielipiteisiini.
Kommentit (17)
Joka tapauksessa 10 vuoden päästä olet 43 v, aika harva raskautuu enää silloin ja kai adoptiossakin on ikärajat ja ehkä vielä nykyistä tiukemmat 10 v päästä.
Juu mutta miksi yleensä hankkia sitä lasta, jos se ei oikein nappaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 lasta ja kyllä pääsen omiin juttuihini jos haluan mennä jonnekin.
En ole miehen kanssa joka ohjailee elämääni tai vaikuttaa mielipiteeseeni, tollasen varmaan saa jostain pintaliitobaarista?
Oikein on sulla suunnitelma. Lapset rajoittavat niin paljon kaikkea kivaa?? Oletko koskaan ajatellut että ne lapset tuo myös siihen tilalle kaikkea muuta erillaista kivaa?
Toisaalta mä luulen ettei sulla ole siitä mitään huolta. Kymmenen vuoden kuluttua sä olet jo niin vanha tekemään lapsia että niitä sulle tuskin tulee. Adoptioon ne sulle ei varmaan lasta anna vaan koska se olisi "ihan kiva- isälle". Sitäpaitsi sitten sun ikäisesi miehet on joko varattuja, tarkoituksella lapsettomia tai sitten jo lapsensa joskus tehneitä.
Mutta onnea suunnitelmalle. Onneksi niitä miehiä vaan löytyy ja lapsia vaan tehdään ja kaikki on niin mukavaa.
elää lapsettomanakin.
Siskojeni lapsia saan katsoa aina halutessani. Siskoni tosin sanovat, että ei ole sama asia olla kiva täti, kuin että saisi omia lapsia. En näe hyviä puolia lasten saamisessa nyt, mutta ehkä olisi kivaa olla mummo sitten vanhana, joten vaikea yhtälö.
T. Sinkku
saisit ikäsi puolesta jo sterilaation, kannattaisko harkita?
Kyllä lapsetonkin voi olla onnellinen joten keskity nyt vaan kaikkeen kivaan ja unohda lapset, ne kun eivät ole mikään harrastus vaan niihin pitää sitoutua ja olla valmis myös tinkimään omista tarpoeista ja mukavuudesta. Miten ois joku lemmikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eräältä sukulaiseltani,
vielä 30-40-vuotiaana puhui samalla tavalla.
Nautti vapaudesta, harrastuksista, matkustelusta jne. jne.
Nyt on yksinäinen vanhus ja katuu elämässään eniten sitä ettei hankkinut lapsia.
Varmaan on kuitenkin parempi ettet hanki lasta jos et halua ottaa vastuuta hänen kasvatuksestaan.
miksi sua noin paljon kiinnostaa mitä mieltä muut on sun lapsiluvusta???
elää lapsettomanakin.
Siskojeni lapsia saan katsoa aina halutessani. Siskoni tosin sanovat, että ei ole sama asia olla kiva täti, kuin että saisi omia lapsia. En näe hyviä puolia lasten saamisessa nyt, mutta ehkä olisi kivaa olla mummo sitten vanhana, joten vaikea yhtälö.
T. Sinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyselet täällä toimintaohjeita?
käsitys lisääntymisestä.
Naisen hedelmällisyys alkaa laskea tossa 20 ikävuoden jälkeen ja 43-vuotiaalla voi olla jo vaihdevuodet alkamassa. Olisit melkein eläkkeellä kun lapsi muuttaisi pois kotoa (jos onnistuisit sellaisen saamaan).
43-vuotiaan on vaikea saada jo nyt adoptiolasta, esim Kiinalla on ihan naurettavan tiukat säännöt siitä kuka kelpaa adoptoimaan ja jonot on vuosien mittaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kaksi lasta ja kolmas tulossa ihan pian, mutta minulla on monta lapsetonta vähän päälle kolmekymppistä ystävää, jotka miettivät, että onko niitä lapsia pakko tehdä. Olen sanonut heillekin, että ei ole.
Itse en ole lapsien myötä luopunut kokonaan ns. omasta elämästä ja keskittynyt pelkästään lapsiin. Hoitovastuu on sekä isällä että minulla ja molemmilla on oikeus tavata ystäviään ja harrastaa omia juttujaan. Ystävieni mielestä en ole muuttunut lapsien saamisen myötä toiseksi ihmiseksi toisin kuin suurin osa äideistä.
olet jo 33 vuotias niin biologinen kellosi myös tikkittää. Tiesitkö,että 34 vuotiaasta eteenpäin naisten hedelmöittymis mahdollisuudet pienenevät huimasti ja keskenmenot yms lisääntyvät vastaavasti. Itse olen nyt 35 vuotias ja meillä on yksi ihana 2,5 vuotias lapsi. Vuoden sisällä 4 keskenmenoa, joten oletko suunnitelmissasi ottanut huomioon, ettet välttämättä saa biologista lasta ja adoptiotkin yli 40 vuotiailla on aika rajalliset, on paljon maita joista ei yli 40 vuotiaat saa adoptoida ollenkaan.
Itse mietin samoja asioita kun sinäkin ennen juniorin syntymää, mutta kaikki ne oman ajan menetys, ystävien menetys yms ovat osoittautuneet vääriksi.
Olemme matkustaneet vähintään normaaliin tahtiin kuin aikaisemmin ehkä hieman enemmänkin, kun on kotona niin voi ottaa äkkilähtöjä sinne tänne ja tuonne. alle 2 vuotiaan lentoliput maksavat vain verojen verran eli noin 20 euroa. Juniorilla tällä hetkellä onkin jo 36 lentomatkaa takana.
Me olemme ratkaiseet oman ajan saamisen palkkaamalla kerran viikossa lastenhoitajan illaksi. siitä kun saa verotuksessa tehdä kotitalousvähennyksen niin omat kustannukset jäävät niistä illoista 5-8e/h luokkaa.
Allekirjoittanut on ainakin mennyt vauvan/Taaperon/leikki-ikäisen kanssa yhtäpaljon kuin ennenkin. Ei ne lapset ole menemisiä hidastaneet.
Meistä perheenä tuntuu että lapsen tulon jälkeen jopa kahdenkesinen aika puolison kanssa on lisääntynyt huimasti. Aikaisemmin työ vei enemmän aikaa. Nyt töissä joustetaan kun tiedätään että on lapsia niin ei tarvitse tehdä pitkää päivää vaan aika jää perheelle/puolisolle.
Jos pidät elämästäsi nykyisellään niin älä kuuntele muiden valituksia siiitä. Haluan vain kertoa, että lapsi,työ,vapaa-aika on mahdollista yhdistää jos halua ja tahtoa riittää ilman että joutuisi luopumaan mistään mistä tärkeästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elää sellaista nyt ja aikoo elää edelleen, kun lapset ovat poissa kotoa,
vain se, että myöhemmin en ehkä pääse mummon helpoille päiville. Voinhan tietty yrittää olla nyt hyvissä väleissä sukulaislasten kanssa, niin ehkä sitten muistaisivat vanhaa tätiään.
Inhoan sitäkin, että miten miehet suhtautuvat naisiin ulkonäkökeskeisesti. Mielestäni minut pitää voida hyväksyä tällaisena vähän pyöreämpänäkin. Painoa on tullut viime vuosina vähän lisää... Jos minusta tulee äiti, niin saan kelvata tulevalle lapsen isälle vanhempanakin ja pyöreämpänäkin. Ärsyttää perheellisten siskojen tyrkytys, että hoida nyt sitä kuntoasi, jotta kelpaisit vielä. He ovat sellaisia suorituskeskeisiä tyyliin koulutus, seurustelu, kihlaus, avioliitto, ylennys, omakotitalo,lapset ja kehonpalvonta. Minulle on ollut tärkeämpiä lähinnä urani ja ystävieni kanssa yhdessä harrastaminen + mieleiseni miehet. Naisten kuuluu olla pyöreämpiä ja miesten lihaksikkaampia, jollaisia miesystäväni ovatkin olleet.
T. sinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pohdit asiaa.
Minusta sinun ei kannata tehdä lasta vaan löytää elämääsi sisältö muualta. Kun lapsi syntyy, sitä ei voi enää palauttaa ja sekös harmittaa. Elämäänsä tyytymättömiä marttyyriäitejä on liikaa.
Ei jokaisen naisen ole pakko tehdä lapsia. Elämässä on muutakin. Itse olen tehnyt 4 ja en ole joutunut luopumaan harrastuksistani ja matkusteluista. Mutta en silti väitä, että jokaisen pitäisi näin tehdä.
Elämä pitää elää siltä kuin tuntuu ja itse tehdä valinnat.
Ei äitiys ole mikään must, eikä ihminen, joka ei halua lapsia ole mitenkään erityisen itsekeskeinen. Hän ei vain halua lapsia!
Sain esikoiseni 30-vuotiaana. Olin silloin asunut mieheni kanssa yhdessä n. vuoden. Aiemmin en ollut asunut yhdessä poikaystävieni kanssa. Nyt meillä on kolme lasta. En tunne luopuneeni mistään. Tietenkin on ollut kausia, jolloin en ole voinut/ jaksanut esim lukea niin paljon kuin olen halunnut. Lapset ovat tuoneet elämään niin paljon ihmettä ja seikkailua (ja pelkoa ja hätää ja raivoa :)), etten ehkä ihan muistakaan että olenko luopunut jostakin. Lisäksi olen mielestäni mukavampi ihminen nykyään, huumorintajuisempi, rennompi ja (vähän) kärsivällisempi.
Ja sanon vielä sen, että työni on vaativaa ja minulle valtavan tärkeää, enkä ole luopunut siitä.
Tunnut olevan sinut elämäsi ja tulevaisuutesi kanssa. Tee siis niinkuin suunnittelet. Miksi paineilet sillä mitä muut ajattelevat? Lasten hankkiminen on aina epäedullista jos sitä mietitään kaiken kivan loppumisen kannalta.
Lapset rajoittavat elämää, se on selvä.
Itse olen saanut lapseni nuorena, mutta olen luonteeltani ja elämäntyyliltäni huoleton eli en ole koskaan ottannut lapsista suorituspaineita vaan mennyt elämän virran mukana. Mukavaa on ollut.
Tai sitten voi tosiaan suunnitella elämäänsä vuosikausia eteenpäin ja huomata, että elämä sotkee suunnitelmat. No mutta, toivon että teet itsellesi parhaita ratkaisuja, ovat ne mitä hyvänsä! :)
joten en suosittele ainuttakaan omaa lasta elämääsi. Pysy lapsettomana tuolla asenteella, jooko?