??? Heinähattujen loppuviikko 27 ???

Täälläkin ollaan vielä yhtenä kappaleena, vaikka keskiviikkona kävin ÄPKL:lla ja siellä sanoivat, että vauva voi syntyä hetkenä minä hyvänsä. Kuulemma viikon sisällä syntyy "varmasti" vaikkei lääkäri mikään ennustaja olekaan. Ei kuulemma kuitenkaan päästä lähellekään laskettua aikaa.

Paikat auki 2 cm ja kaulaa ei yhtään jäljellä. Vauva ihan lähtökuopissa, tosi alhaalla. Ja sen takia yöt katkonaisia, about 5 krt saa juosta vessassa. Limatulppakin irtosi jo vajaa kaksi viikkoa sitten.

Lääkäri oli sitä mieltä, että kun haluan vauvan syntyävän, aloittaisin vain esim. siivoamisen, niin kyllä olisi tulossa nopeastikin. Ja kun säännölliset supparit alkaa, niin heti NKL:lle, ei ruveta miettimään ovatko kipeitä tai kauanko kestävät, että kerkeän edes sairaalaan asti.



Esikoinen on huomenna iltaan asti hoidossa, joten josko pääsisi siihen mennessä synnyttämään, niin ei tarvitse stressata kuinka nopeasti hoitaja saadaan paikalle. Haluan miehen mukaan synnytykseen!



Cheryll: Mulla on mies putsannut kissojen vessan ihan raskauden alusta lähtien aina, koska vaarana olisi saada toksoplasmoosi (jolle en ole immuuni; ts. en ole sitä sairastanut vaikka kissatkin jo 13 ja 11 vuotiaat). Laita vaan mies hommiin :)



Nyt puutarhahommiin.

Ja kaikille synnyttäneille isot onnittelut!



misti74 rv 36 + 5

Oikein paljon onnitteluja kaikille vauvansa jo saaneille ja heidän perheilleen! :)



Tsemppiä niille jotka hakureissulla/on merkkejä!



Tänään on sitten itsellä täydet viikot! Noh, yhtenä pakettina tässä edelleen mennään, huooooooh! Vaikka ei pitäisi tuota LA:ta tuijottaa, niin kyllä sitä alitajuisesti silti odottaa että NO NIIN! Mieskin on jo malttamaton että voisi jo syntyä, innolla odottelee siis :)



Eilen petasin jo pinnasängyn valmiiksi ja tänään pakkailin sairaalakassia, vaikka siis YHTÄÄN MITÄÄN viitteitä alkavaan synnytykseen ei ole. Mutta kuten tiedämme lähtö voi tulla koska vain. Pitäisi laittaa vielä kamera latinkiin, ettei käy sitten nolosti jos akku on loppu.



Eilen olin neuvolassa ja tuli tykytyksiä kun terkka oli sitä mieltä että vaavi onkin taas perätilassa! Soitti toisen th:n paikalle joka totesi että ihan oikein päin siellä ollaan ja jo melko alhaalla, JIPII! Alapaine oli hiukan koholla joka saattaisi myös meinata että lähtö olisi lähellä, mutta ei mikään varma merkki. Viikon päästä uusi aika jos yhtenä kappaleena vielä ollaan (hope not!) ja silloin soitellaan sitten Päksiin aikaa.



Viikonloppuja toivotellen,

Puunukke ja skloddi 40!

sit päksii synnyttelee joskus :)



Jooh no meillä toi laatikon pesu vahtelee ku ei toi yks voi koskaa aijoissa sitä putsaa....



Ja neuvolasta sanottii et ei oo vaaraa saada kissasta sitä kun on sisäkissa ja sitä on ulkokissoissa kuulemma enemmän...

Eipä ollut nuo mun supistukset vieläkään oikeita suppareita. Käytiin kyllä synnärillä, mutta mitään ei ollut supistukset saanut aikaiseksi ja eikun takaisin kotiin. Taitaa tämä asukki viihtyä yksiössään.

k...ä ottassa ku oon edeleen kipee ja mieskin on. Sain antibioottikuurin to poskiontelotulehdukseen tappelun jälkeen. Kurkussa on vaa joku virus, lääkäri puhui et nyt on liikkeellä RS- virus joka on lasten tauti ja puol vuotta etuajassa jote kai me ollaa joku sellanen saatu.



Nukuttua en oo saanu ja kaikki tropit on kokeiltu. Mä otan kans kohta tota panacodia ku panadol on iha paskaa. Ainoo vaa ku mulle tulee paha olo kodeiinista.



En todellakaa halua nyt lähtee synnyttää ku ollaan näin kipeitä. Mut ei oo viel mun aikakaa.



Miinnu otan todella osaa tohon sun vointiin, ymmärrän hyvin. Nukkumattomuus rupee käymään psyykkeen päälle ja oon persiiseen ammuttu karhu.



Sen takia en oo kirjoittanukkaa mitää ku on vaa valivalitettavaa.



JA LOPUKS EES JOTAIN MYÖNTEISTÄ. ONNITTELUT KAIKILLLE VAAVAN SAANEILLE.



is ja papunen 38+3

Tänään kotiuduttu sairaalasta!!



Suunnitellulla sektiolla syntyi 30.6 sitten pieni ja pippurinen POIKA, 2730g 45,5cm =)



Sektio stoori myohemmin, jossa oli tilanteita ja systeemejä liiaksikin.



Poika on todellinen tissihirmu pienestä koostaan huolimatta ja äärettömän kova ääninen herra. =D



T Helga & Poika 5pv

Ja tosiaan, älkää suotta sitten loukkaantuko jos en muista onnitella Nyytistä, sen verran pihalla tällä hetkellä, ettei kyllä muista tässä kirjotusvaiheessa juurikaan enään mitään mitä on juuri lukenu.



Revin itteeni tossa liikkeelle, että käytiin kaupassa ja hakemassa sub:ilta patongit.Nyt sitten maannu vaa sohvalla tai tossa patjalla.Mies imuroi tänään, laitto pyykit kuivuun ja tehny kotihommia, mitä tossa ny oli. :)



Isosmurffi:Täytyy myöntää että on kyl itelläki hiekan sekavan-väsyneen-pahaolo tällä hetkellä.Johtuen varmasti tosta panacod:ista.Välillä tuntuu että saa lämpöhalvauksen kun on niin kuuma, mutta kuumetta ei oo.

Sanoin tossa miehelle, että multa on turha odottaa mitään kauheen järkevää tänään taikka varmaan lähipäivinä.Eikä oo meinaa toi synnyttään lähteminen päällimäisenä mielessä tällä hetkellä.



Miinnu

täällä aamusta asti supistellut enemmän ja vähemmän. Ei kuitenkaan mitenkään säännöllisesti, eivätkä kestä kun n. 10-15sek. kerrallaan, mutta melko kipeitä alkavat olemaan.

Saa nähdä tuleeko yöllä lähtö vai ei. Esikoisen synnytys alkoi samalla tavalla... jännittää :)



vivi rv 38+6

Ja kärsivällisyyttä odottaville!! Synnytyksen aika tulee lopulta eteen niin yks'kaks, vaikkei olisi ollut merkin merkkiäkään, ettei sitä kannata miettiä =)



Piiitkästi synnytystarinaa:



Sunnuntaina oli vasemmalla alamahassa välillä tosi kipeä kohta, sitä päivällä vähän mietin. Käytiin lasten kanssa iltapäivällä pyörillä uimarannalla, minäkin sujuvasti pienimmäinen kyydissä istuimessa. Illalla mahakivut tihentyivät ja sitten jossain vaiheessa tajusin, että liittyvät supistuksiin, vaikkei koko maha olekaan kipeänä. Lapset meni nukkumaan ja supistuksia tuli muutaman minuutin välein, parhaimmillaan 3-4min välein, ja olivat selvästi erilaisia kuin aiemmin, polttivat ikävämmin, mutta eivät vielä "oikeita". Ennen puoltayötä alkoivat välit venyä reiluun kymmeneen minuuttiin ja helpottivat muutenkin, lähetin sitten miehelle viestin töihin, että saa huokaista. Itse tosin ajattelin, etteivät liity synnytykseen vielä mitenkään, mutta kai se vaihtoehto täytyi pitää mielessä...



Nukuin yön ihan hyvin, maanantaiaamuna seitsemän maissa heräsin taas supistuksiin, kun alkoivat uudestaan vähän tuntua. Kun nousin ylös, väli lyheni 7 minuuttiin. Mies ei päässyt töistä lähtemään, tuli vasta pari tuntia normaalia myöhemmin ja silloin sanoin, ettei voi lähteä raksalle, kun oma hermo ei kestä enää lapsia supistusten kanssa. Koko päivä menikin sitten suunnilleen samanlaisilla supistuksilla, kuopuksen kanssa nukuin tunnin päiväuniakin ja supistusväli piteni silloin, siksi en edelleenkään oikein tiennyt missä mennään. Lapsenvahdit hoputtivat puhelimessa lähtemään, mutta koitin itse kohdunsuun tilanteen ja mielestäni mitään ei ollut tapahtunut, niin kotona pyörittiin.



Koska supparit eivät laantuneetkaan, niin ajateltiin lähteä Jyväskylään edes ostoksille :), että ollaan lähempänä, kun tuo tunnin automatka ei välttämättä ole kiva kipeänä. Lähdettiin viiden maissa, matka meni ihan hyvin, väli 8 min. Reilu tunti sitten tehtiin ostoksia ja mies kävi syömässä, supistukset kipeytyivät koko ajan ja piti ihan keskittyä pitämään naama peruslukemilla. Kaupassa oli pakko päästä sitten vessaan, jossa koitin samalla kohdunsuuntilanteen, oli auennut ehkä sentin lisää, mikä varmisti minulle, että synnytys on oikeasti käynnissä. Kun taapersin autolle supistukset tuli 4 min välein.



Sairaalassa oltiin puoli kahdeksalta, kohdunsuu auki vain 2 cm (tiesin) ja kaulaa sentti jäljellä. Käyrälle ei tullut yhtään supistusta. Väli venyi parin supistuksen ajaksi ja olivat makuulla hetken muutenkin lievempiä, mutta eivät olleet kyllä anturitkaan kohdallaan. Vähän ajan päästä ne korjattiin ja lieviä supistuksiakin näkyi, mutta eivät olleet edelleenkään kunnolla; mies sanoi aina, ettei sinuun satu nyt, ei ole supistusta ja minä sihisin olemaan hiljaa, kun supistukset vain jatkuivat, kestivät tosi pitkään =)



Kätilö kysyi kahdeksan jälkeen mitä halutaan, mutta oli sitä mieltä, että omat vaatteet päälle, ettei saliin kannata vielä mennä. Jätti meidät miettimään, kun rauhallinen ilta loppui ja yhtä aikaa tuli isään neljä synnyttäjää lisää. Puin vaatteet, supistukset koveni koko ajan, ensin halusin suihkua, sitten muutakin ja lopulta olin jo valmis vaikka siihen Oxynormiin, jonka olin kieltänyt esitietolomakkeessa. Kun kätilö tuli takaisin, mies toimi puhemiehenä, itse vain kestin supistuksia. Suunnitelma oli sairaalakamppeet ja peräruiske, saliin ja spinaali heti, jos tilanne tarpeeksi kypsä.



Loppu menikin sitten tosi vauhdilla. Vaihdoin vaatteet, supistuksia tuli varmaan parin minuutin välein ja aina useampi peräkkäin ilman taukoa. Kohdunsuu auki 6-7 senttiä, ei enää peräruisketta, suoraan saliin. Salissa oltiin varttia vaille yhdeksän, kätilö alkoi heti valmistelemaan spinaalia, kestää kuulemm reilun kymmenen minuuttia. Olin tosi kipeä, kun sägyllä laitettiin tipat, maharemmit (äänet kuuluivat kuulemma 10 cm alempaa kuin tavallisesti, sen olisi voinut jo ymmärtää tarkoittavan jotain...) ja muut valmiiksi. Lääkäri putsasi selän, kätilö oli vetämässä jalkoja koukkuun ja odotettiin, että supistus menisi ohi. Tunsin kun vesi-ilmapallo kasvoi ja puhkesi ja samantien tuntui, että on pakko ponnistaa. Kätilö tarkisti tilanteen, täysin auki.



Vesi oli vihreää, se siitä puudutuksesta (jupisin kyllä asiasta kovasti :-), vauva piti saada kohtuu ajassa pihalle ja puudutus olisi voinut hidastaa. Tärisin ja kiemurtelin, kun yritin jostain syystä pyristellä ponnistuspakkoa vastaan, mutta eihän se onnistunut. Ponnistaminen onneksi helpotti repivään ja polttavaan supistukippuun, toisaalta toi tullessaan viiltävän venymiskivun, mutta sitä oli silti helpompi kestää. Pari supistusta meni ennen kuin pääsin puoli-istuvaan asentoon ja sitten vauvan pää syntyikin seuraavalla. Tuntui, että kätilö imi vauvasta lapsivettä vaikka kuinka kauan, oli ihan hirveää olla ponnistamatta, kun vauva oli puoliksi pihalla. Sitten kun sain luvan ponnistaa taas, ei tullut edes supistusta, mutta ajattelin, että pääsen siitä eroon jos ponnistan, ja niin ihana poika syntyi sitten ilman supistusta loppuun 21.19.



Vauvaa imettiin lisää, mutta kaikki oli ihan ok, pisteitä tuli 9. Olin ihan poikki ja maitohapoilla ja odotin vielä kauhulla istukan syntymistä, aina on joudutta leipomaan kohtua kovasti, mikä on yhtä tuskaa. Ylläty yllätys, istukka irtosikin nyt heti itsestään ja sain huokaista =D Kohtu supistui hyvin, mutta vuotoa oli silti aika paljon, joten sain sekä tippaan, että alapäähän kohtua supistavaa lääkettä, aika lystiä, kun jälkisupistukset ovat muutenkin kaameita. Vauva painoi 3690g ja oli 51 cm pitkä, pää 34,5cm. Osastolla oltiin vajaa kaksi vuorokautta, kunnes kotiuduttiin.



Vauva nukkuu paljon ja valvoo vähän, ainoa vika on, että valvoo öisin sen mitä valvoo, olen aika zombie 8-/, kun päivällä ei voi muiden lapsien vuoksi nukkua. Maitoa tulee yli tarpeen, ihan hukkaan olen lypsänyt, kun ovat aina jääneet meillä pakastimesta käyttämättä. Poika on tosi ihana ja kiltti, ei tarvitse mahaakaan juuri valittaa, kun osaa piereskellä röyhtäillä miehekkäästi =D Mukavaa vaihtelua parin vaativan tytön jälkeen!



Aika vähille tuntuu aika jäävän, en taida paljon ehtiä kirjoittelemaan, mutta lukemassa kyllä käyn useammin! Onnea koitokseen te joilla se on vielä edessä, kyllä se palkinto tulee, vaikka välillä hermo meinaa mennäkin!! (Sanoo viime viikon pirttihirmu)



Miksu ja poikanen 5pv

Avautumisvaiheen kestoksi tuli 5h 40min, ponnistus 9min ja istukka 6min. Sairaalassa ehdittiin olla pari tuntia ja salissa 34 minuuttia ennen vauvan syntymää. Oli kipein kaikista synnytyksistä tuon lopun rajuuden vuoksi, oli ainoa luomuversiokin tosin. Kuulemma usein meneekin niin, että mitä lyhyempiä sen kipeämpiä, sanoi kätilö. Minä kun olin kuvitellut homman helpottavan kerta kerralta... No, meidän lapset on nyt tehty joten hyvä näin ja ihan hyvä kuva jäi tästä viimeisestäkin, kun onneksi ei kestänyt tuon pidempään! Mutta jos alusta pitäisi alkaa, niin esikoisen 11h puudutuksineen kelpaisi kiitos =o)

En varmaan ole kaikkia onnittelut, joten pitänee aina välilä muistaa onnitella yleisesti :-)



Ja pahus, minä ajattelin kanssa, että olisi jotenkin vähemmän kipeää nyt kolmannen kanssa... No, katotaan ja vaaditaan sitten droppia. Jospa minäkin pääsisin joskus synnyttymään (vaikkei tässä nyt välttämättä kiire ole). Ainakin noin perheen ja muutoinkin elämän kannalta. Vaikka olen tällä hetkellä ihan tervekin (ei kipuja, flunssaa, supistuksia tms.), niin joku on persiille ampunut kyllä joo ja jos nyt muutoinkin tulee sanottua, mitä ajattelen, niin tällä hetkellä tulee myös karjuttua... Harmittaa itseäkin. Tosin tänään vähän rauhallisempi olo, kun ei ole ollut lasten kanssa kolmisin, kun mies on kotona. Ja ne rv:t 37+3

Käytiin tossa ton 2,8 veen kanssa päivystyksessä hakeen tikki ja liimaa nennän varteen kun kolautti sen juostessaan kaapin kahvaan tai johonkin!!!

Nyt toisaalta en lähtisi ens yönä synnyttään kun voi tarvita äitin hoivaa enemmän kuin muina öinä toi poitsu!!

No jos lähtö tulee niin tottakai oon tyytyväinenkin mutta ei merkkejä lähdöstä muttei sitä ikinä tiiä!!



Mut nyt saunaan ja iltapalalle!!!



anskur rv40+0

Onnea kaikille vauvan saaneille! Voi teitä, millaisia kertomuksia. Hurjia, ihania, ja kaikki erilaisia. On ollut mielenkiintoista lukea niitä.



Pienellä jännällä on oma synnytys mielessä. Nyt se on niin lähellä, rv 39 menossa.



Emmi69! Kiitos kysymästä, meidän vauva on kuin onkin vihdoin pää edellä. Hän on kiinnittynyt ja laskeutunut. Sf-mitta ei ollut viime viikosta noussut yhtään, ja pää ei enää liiku. Tulppa lienee paikoillaan, mutta harkkarisupistuksia on päivittäin.



Mulle kävi klassisesti. Menin rv 35:lla keskusäitiysneuvolaan, jossa varmistettiin vauvan olevan perätilassa. Sieltä lähete Taysin äitipolille seuraavalle viikolle, jossa ihana mieslääkäri piti ensin vartin luennon kaikista kääntämiseen liittyvistä riskeistä ja perätilasynnytyksestä. Mieheni kysyi, että mitä jos se onkin kääntynyt viikon aikana. Lääkäri hymyili, että joskus, tosin harvoin näin on käynyt. No, sitten ultrattiin ja lääkäri totesi vielä iloisemmin: "No niin, täällähän ollaan aivan oikein päin." Voi iloa! Siinä sitten lääkärin, sairaanhoitajan ja miehen kanssa riemuittiin.



Oma olo on sittemmin ollut enemmän kuin loistava. Oli oikeasti kivaa, kun terkka kehui mua todella hyväkuntoiseksi. RR 110/70, hb 130, leposykekin vielä jossain 70:ssä. Ja muutkin jutut jees.



Nyt vaan toivon, että asiat menee synnytyksessä ihanasti. Sitähän me kaikki Heinikset toivomme!



Ihanaa, kun ilma on viilentynyt. Ei ole niin suurta houkutusta mennä järviuinnillekaan. Vielä koko viime viikon uin järvessä, mutta nyt saa riittää. Ei enää uskalla.



Terkkuja Tampereelta ja mukavaa viikonloppua kaikille, erityisesti Emmille!



Ja voimia tosikoitoksen kanssa just nyt oleville!



Ellura

Täällä ollaan vielä ihan yhtenä kappaleena. Oon vaan ollu ihan poikki näistä helteistä. Pinon oon jaksanu kahlata läpi, mut omat kuulumiset jääny sit laittamatta..



Tänä aamuna kävin puntarilla ja paino noussu viikossa 2kg! Apuva, suurin osa taitaa kyllä olla ihan nestettä. Viime yönä heräsin siihen kun kämmeniä pakotti, enkä saanu käsiä nyrkkiin ollenkaan =( Onneks päivällä turvotus laskee.



Torstai meni rannalla ja perjantai kaupoilla. Tänään oltiin koko päivä tammisaaressa, nauttimassa vähän merestä. Ette usko, mut mulla on niiiiin laho pää, et itteenki ärsyttää. Siis mulla olis ollu kampaaja torstaina, väri ja kaikki varattuna ja mä UNOHDIN! Huoh! Kehtaankohan varata ens viikoks uuden ajan...heh. Olin viel odottanu tuota aikaa kuin kuuta nousevaa..



Näppiksellä oli ollu vauhdikas synnytysreissu. Onneks kuitenkin pääsit ihan sairaalan asti ja kaikki sujui hyvin.



Onnittelut myös muille vauvansa saaneille, on tosi kiva lueskella kuulumisia ja niitä synnytyskertomuksiakin! Täällähän on oikeen buumi ja mietin just samaa, et monet tuntuneet ottaneen varaslähdön...Mut ei hätää, täällä ollaan varmaan ihan tappiin asti ;)



Hepe ja möttönen rv 38+4

Ihanaa kun ei oo tarvinnut nyt parina yönä nousta vessaan ollenkaan. Kun on ollut viileämmät ilmat niin ei oo tullut juotuakaan niin paljon. Ja turvotukset on edelleen pysynyt poissa, mut väsymys ja kiukkusuus edelleen vaivaavat.



Hepeliini: Tuttu tunne toi kun unohtelee asioita. Harmittaa varmasti, kun kampaajalla käynti on kuitenkin mukavaa ja rentouttavaa. Eri asia ois unohtaa joku vähemmän mukava asia ;). Inhottavaa kun ei pysty hallitsemaan itseään. Kunpa se loppuiskin raskauteen, vielä pitää imetysaika kestää, tai siis muut joutuu kestämään.



Toivottavasti saadaan pian kuulla uusista syntyneistä, Mirablella ja Tailla varmaan on jo vauvat sylissä. Synnytyskertomuksia on niin mukava lukea.



AW_83 rv 39+2

Ihanaa, mää sain nukuttua ilman että puolta naamaa särki.Kiitos noiden aivan ihanien panacod:ien!Vessassa kävin taas sen 4krt yön aikana, mutta takasin kun sänkyyn pääsi ni nukahti ihan samontein.Ja nousin ylös vasta tunti sitten. :)



Ei mulla mitään ihmeellistä ollu, tulin vaan lukasemaan teitin juttuja ja sanomaan omasta olosta muutaman kommentin.Huomenna on neuvola heti aamusta.



Ja kyllä, mä kannatan ehdottomasti näitä viileempiä kelejä!



Miinnu ja Himpula 38+3

onnea vauva saaneille! Perässä tullaan, ehkä joskus...



Meille on muuttanut joku hormoonihirviö. Itkettää ja vitutttaa ihan ilman syytä... Aamulla sain järkyt itkuraivarit miehelle ja lapselle ihan mitättömästä syystä. Molemmat katsoivat mua silmät lautasen kokoisina ja "pakenivat" sitten anoppilaan evakkoon nyt aamupäiväksi. Ehkäpä pitäisi nyt yrittää nukkua kun yöt on mulla edelleen aika rikkonaisia.



Heräsin viime yönä TOSI kovaan vatsakipuun, ylävatsaa sattui aivan mielettömästi. Nopeasti se kyllä helpotti, mutta pisti kyllä ihmettelemään mitä ihme kipuilua se oli...



Vauvakin tuntui yöllä olevan tosi ylhäällä, joten en kyllä usko tämän olevan jo kiinnittyneen kuten th väitti. Tai sitten tällä vauvalla on lähes puolimetrinen selkä :D



Päivä päivältä supistellut enemmän, muttei mitään oikeita supistuksia. Nyt on semmoinen olo, että loppukuuhun mennään.



Miinnulle jaksamista hammassäryn kanssa, hyvä,e ttä Panacodit auttaneet!



Ansqu ja poju rv 38+2 ja tyttö 06/06

Eipä tullut onneksi sitä lähtöö viime yönä ja poikakin kyllä nyt jo ihan kunnossa ihan niinkuin ei mitään nenää olisi kolonutkaan!!

En oo varmaan muistanu kertoo että mulla siirtykin maanantai aamupäivälle toi neuvola ja se onkin nyt sitten lääkäri ja sieltä toivottavasti sais nyt sitten ajan äitipolille ja siellä kattottas minkä kokonen veijari on tulossa ja mahdollisesti käynnistystä!!! Jee!!!

Joten tää päivä menee nyt sitten paikkoja järjestellessä ja siivoillessa niin on sitten hyvä mieli lähtee synnyttään josko jo huomenna pääsis tosi toimiin!!! (tai tiistaina)



Toivottavasti pian!!



Anskur rv40+1

Se ois laskettu aika kierronkin mukaan, eikä mitään tuntemuksia, että tässä lähdettäis synnyttämään (...ikinä!) Mulla ei oo ees limatulppa irronnut, niin voiko multa sitten mennä ees vedet? Tai voiko miehen sperma tehdä tehtäviään.. siinähän on jotain semmoista minkä pitäisi auttaa synnytyksen käynnistymiseen... Voi ärsytys! Mä en kyllä kovin mielelläni antais tämän mennä kovin yli, koska en toden totta halua synnyttää mitään viis´kiloista lasta!!! Anteeksi valitus virsi, mutta kyllä nyt on epätoivoinen olo!!!



Meen taka- alalle jupisemaan..



AatuLiina ja "Iivari" rv. 40+5/40+ sekä tyttö -06

Kumma kun se pipo oikeasti alkaa kiristämään ihan tosissaan tässä lopussa. Mutta en kyllä ota pelkästään ns. jännityksen/odotuksen piikkiin, vaan kyllä niillä hormoneillakin varmaan jotain tekemistä on.



Ja AatuLiinalle, mulla ei ainakaan kuopuksesta mitään limatulppia lähtenyt. Vedet vain sitten meni ja sitten synnärille synnyttämään. En usko, että nytkään huomaan mitään limatulppaa. Esikoiselta kyllä meni, mutta jo joskus 38+ ja neiti syntyi sitten käynnistettynä 41+4.



Ja et sinä välttämättä 5 kiloista synnytä, vaikka yli meniskin ;-) Ne naperot ei onneksi kasva enää niin ärhäkkään, kun alkaa yli mennä. Mulla oli kuopukselta periaatteena, että jos mitään ongelmia ei ole, niin ei käynnistystä. Oli sen verran rankka kokemus oksitosiinitippa. Ja ruvennut vituttamaan, kun lukee lehdestä kätilön jorinaa, että kun supistus tulee, niin sitten äidillä on aikaa levätä 2-10 minuuttia ja kerätä taas voimia uuteen supistukseen. Oksitosiinin kanssa se oli yhtä perkeleen supistusta koko ajan. Lepää siinä sitten. Kuopukselta nyt oli taukojakin, mutta en minä kyllä mitään "levännyt" ja kerännyt voimia.