Masentaa, sain tietää, etten tod. näk. saa lapsia ikinä ;(

Voin uskoa, että on tosi paha olo :(

Minä uskon myös, että on paha olla. Ihan kamalaa. Toivon niin, ettei kukaan lapsia haluava joutuosi kokemaan tuota. Voimia sinulle, toivottavasti kaikki järjestyy.

Meilläkin haaveiltiin suurperheestä, mutta esikon syntyessä kaikki ei mennyt niin kun piti vaan kohtu repesi ja se jouduttiin poistamaan, oli lähellä, etten itse olisi jäänyt eloon. Nyt esikkomme on 8v ja toimimme sijaisvanhempina.



Voimia, alkuun on raskasta, mutta ajan kanssa "sopeutuu" eikä satu enää niin paljon.

jos lapsen saaminen on sinulle tärkeätä, ala totuttelemaan ajatukseen adoptiosta tai sijaisvanhempana toimimisesta.

jos lapsen saaminen on sinulle tärkeätä, ala totuttelemaan ajatukseen adoptiosta tai sijaisvanhempana toimimisesta.

Isoja halauksia ap:lle. Olen kokenut monen vuoden lapsettomuuden tuskan, mutta koskaan tilanne ei ollut noin toivoton. Hae kaikki mahdollinen vertaistuki, anna mielen työskennellä rauhassa jos vaikka joskus muut vanhemmaksi tulemisen mahdollisuudet tuntuisivatkin hyvältä. Eivät varmastikaan vielä.

Itselläni on kaksoset luovutetuilla munasoluilla.

tai lapsia ylipäätään! Eli mihen siittiöt huonot ja hänellä todettiin juuri lapsettomuustutkimusten yhteydessä c-hepatiitti. Minussa vikaa sen verran, etten ovuloi joka kierrosta, se saataisiin hoidettua lääkkeillä, mutta hoitojen anto c-hepatiitti potilaan sukusoluilla on kallista puuhaa kaiken erikoiskäsittelyn takia, joten meillä ei ole mahdollisuutta jatkaa hoidoissa, luonnollisesti emme lasta saa! Adoptiokaan ei tod. näk. ole mahdollinen!



Itkettää ja raivostuttaa tämä tilanne, olen aina halunnut apsia ja nyt en sitten niitä saakkaan! Miestä vaihtamallahan tästä päästäisiin, mutta kun sitä vaihtoehtoa en halua käyttää!

Minulla/meillä on se tilanne, että voin kyllä yhä tulla raskaaksi, mutta tuo raskaus tulisi olemaan minulle hengenvaarallinen, joten ehkäisystä on huolehdittava tarkkaan (vahinko voi sattua, vaikken lääkärien mukaan tule helposti raskaaksi). On käynyt mielessä myös sterilisaatio, mutta olen liian nuori enkä tiedä tekisivätkö. Toisaalta raskaus vaarantaa henkeni ja olisi hyvä perustelu sterilisaatiolle. Emme siis tämän takia voi myöskään ajatella, että joku luovuttaisi munasolut. Ns. sijaissynnyttäjä ois ainoa mahdollisuus saada biologinen lapsi...



Adoptio on käynyt mielessä tai olen ajatellut niin, että yhden lapsen haluaisin adoptoida jossain vaiheessa.



Sijaisvanhemmuus ei ehkä olis minun tai meidän juttu. Eräät tuttumme toimivat sijaisvanhempina, mutta lopettivat kun se oli liian raskasta henkisesti. Kiintyivät lapsiin ja kun heistä joutui luopumaan (mikä tietysti oli hyvä, että pääsivät omien vanhempien luo) niin se oli rankkaa. Luulen, että itsekin kiintyisin lapsiin liikaa.



ap

Etenkin kun Suomessa ei saa käyttää sijaissynnyttäjää. Typerämpää lakia saa etsiä =(. Voimia. Minulla on yksi ystävä jolla on adoptiolapsia. Ihana ja onnellinen perhe. Toivotan voimia!





6

Tuntuu varmasti nyt tosi raskaalta, mutta olo takuulla helpottuu ajan kanssa. Ei se lopulta maailmaa kaada, jos ei voi omia biologisia lapsia saada. Susta tulee varmasti loistava äiti jollekin adoptiolapselle! Tsemppiä! Itselläni on 4-vuotias adaptoitu tyttö, joka on mun oma lapsi ihan sataprosenttisesti. Adoptio oli mulle oma valinta - omaa biologista en halunnut, vaikka mitään lääketieteellistä estettä sille ei olisi ollut.