Masennuslääkkeiden käyttö..

Itsellä on elämässä menossa vaikea kriisi ja sain psykiatrian polilta mukaani rauhoittavia Opamox tabletteja (ja tarvittaessa saan reseptin). Yhtään tablettia en ole uskaltanut ottaa ,kun luin netistä lääkeeseen liittyvistä sivuvaikutuksista ja siitä, että sekä fyysinen että psyykkinen riippuvuus voi tulla tosi helposti.

Silloin ei oikeastaan tunne paljon mitään. Mutta pystyypä ainakin toimimaan kun ei tunne niitä negatiivisiakaan tunteita. Ja ehkä käsittelemään ne vaikeat asiat joiden vuoksi alunperin lääkitystä joutuu syömään.



Itse söin aikoinaan viittä eri mielialalääkettä kerralla, nyt en mitään.

on ollut viime aikoina masentunut? Tämä on se tragedia, ei se, että saavat apua lääkkeistä. Miksi elämä on muuttunut (erityisesti tytöille?) niin julmaksi ja armottomaksi, että emme enää selviä? Kai se masennustaipumus on ihan perinnöllistäkin, mutta ehkä toisenlaisessa maailmassa masennus ei iskisi päälle? Ja sitten vielä se, että ainakin itselleni on tarjottu vain ja ainoastaan lääkkeitä, keskusteluun/terapiaan ei ole pääsyä. Tai ehkä olisi , jos tarmokkaasti osaisi asioita hoitaa mutta nyt keskityn vain selviämään jotakuinkin kuiville ja hoitamaan arkeni ja velvollisuuteni. Lääkkeet eivät tuo elämään iloa, mutta auttavat tekemään elämästä sellaista, että sitä sentään jaksaa elää ja pilkottaa toivokin, jossain.