Millainen miehesi on ? Entä sinä? "junttiketjusta"...

taisi vedota omituinen tutkijatyyppi. Kummallakin korkea koulutus, miehellä vielä korkeampi. Olen seurustellut myös duunarimiesten kanssa, ja ystävinäkin on paljon duunareita. Ei vaan seurustelu toiminut kun ei ollut yhteistä arvomaailmaa ja keskustelupohjaa, kyseisiä duunareita kun yliopisto pelotti eikä mikään oman pienen piirin ulkopuolella oleva kiinnostanut.



Oma mies ei ole kosmopoliitti älykkö, eikä juntti. Akateeminen siis, mutta silti hyvin miehekäs. Moottoreista ei tajua mitään eikä autot kiinnosta, ei edes aja autoa, mutta tämä ei miehekkyyttä vähennä yhtään. Se on vaan se olemus mikä viehättää. Yhteistä löytyy niin harrastuksista, kiinnostuksen kohteista ja arvomaailmasta.

Mutta siinä on vivahde-eroja. Esim. tuo farkut häihin juttu; toisista se on huonoa käytöstä, toisista ei.

Tosin en ajattele junttiuteen liittyvän vain huonoa käytöstä, vaan muutakin. Juntti ei välitä muotivirtauksista tai sisustuksesta (kunhan on vain mukavaa). Juntti katsoo telkkarista niin Kauniita ja rohkeita kuin Salkkareitakin, viis luontodokkareista ja Yle Teemasta. Juntin pihassa voi olla niin Bemari kuin Fiatkin, mutta kukaan muuhan ei osaa ajaa kuin juntti itse ja perusperiaatteena on, että hän ensin.

jne.

En näe siis junttiudessa vain negatiivisia puolia. Mielikuva pohjautuu av:n junttimääritelmään.

Toinen mikä ihmetytti oli se, että joidenkin mielestä junttius tarkoittaa kapeakatseisuutta ja erilaisuuden ymmärtämättömyyttä ja moukkamaista käytöstä. Minä taas en yhditä lainkaan junttiutta ja huonoa käytöstä toisiinsa.

Minä kun taas näen kamalan kapeakatseisena sellaisen, että jonkun mielestä verkkareihin pukeutuminen tarkoittaa automaattisesti, ettei ihminen osaa käyttäytyä. Näin ihmeellisen suoraviivaisesti asioita yhdistävä ihminen ei varmaan omasta mielestään ole juntti, mutta mun mielestä lähenee sitä...



Mutta kyllä minä toisaalta ymmärrän sen, etteivät kaikki tajua, että kultaisia ja toisia huomioon ottavia ihmisiä on vähintään yhtä paljon niissä, joita muodin virtaukset eivät ihan niin viimeisen päälle kiinnosta.

Noin ajattelevasta ihmisestä ei välttämättä näe, että hän on juntti. Tämä varmaan liittyy näihin "ketä paheksut salaa" -juttuihin.

Tuollainen on kyllä junttiutta - ja huonoa käytöstä ;)

Minä kun taas näen kamalan kapeakatseisena sellaisen, että jonkun mielestä verkkareihin pukeutuminen tarkoittaa automaattisesti, ettei ihminen osaa käyttäytyä. Näin ihmeellisen suoraviivaisesti asioita yhdistävä ihminen ei varmaan omasta mielestään ole juntti, mutta mun mielestä lähenee sitä...

Molemmilla meistä on akateeminen koulutus ja hyvä työ omalla alalla. Minä työskentelen luovalla alalla ja mies yliopistomaailmassa. Olemme kahden kulttuurin perhe ja asuneet tähän mennessä viidessä maassa. Harrastuksemme ovat luovia tai liittyvät kulttuuriin.



Sitten sitä juntimpaa puolta. Emme tunne nykymusiikkia vaan kuuntelemme 80-90-luvun vanhoja suosikkibändejämme ja soitamme niitä estoitta myös tutuille. Emme seuraa muotia ja ostamme vain pakolliset vaatteet. Olemme maanläheisiä emmekä välitä materiasta. Palkat kuluvat matkusteluun tai jäävät säästöön. Emme tykkää sosiaalisista, jäykistä tilanteista vaan tapaamme vain niitä ystäviä, joille voi tarjota vaikka kaupan lihapullia jos siltä tuntuu. Emme välitä siitä, mitä muut meistä ajattelevat ja toimimme välillä julkisilla paikoilla oudosti. Mieheni myös möläyttelee joskus tosi outoja kommentteja ihan piruuttaan, mikä kyllä hävettää minua välillä.



Käytännön asioissa olen huono ja mieheni vielä huonompi. Minulla pysyy pora kädessä, mutta vaativammat työt ostetaan ulkopuolisilta. Mieheni osaa siivota ja minä osaan laittaa ruokaa sekä leipoa. Myös urheilu on molemmille vastenmielistä, vaikka luonnossa liikkumista kyllä harrastamme. Emme ole ylipainoisia kuitenkaan.

Viihtyy verkkareissa ja kulahtaneissa lippiksissä, tykkää Suomessa mökkeilystä, Teboil -lounaista, kaljanjuonnista, saunomisesta, urheilun tuijottamisesta sekä halkojen pilkkomisesta.



Töissäkin pukeutuu rennosti, perusinsinöörityyliin. Käyttäytyy verkkareista ja kaljanjuonnista huolimatta aina hyvin, ei heilu kännissä, on aina kohtelias ja sivistynyt.



Itse olen akateeminen kotiäiti, pidän itseäni myös aika älykkäänä ja sivistyneenä ihmisenä.

sanotaan nyt heti alkuun että 'mieheni' on todellakin kehityskelpoinen ja lajittelee tätä nykyä jo (kahden vuoden nalkutuksen tuloksena) biojätteet ja omat pyykkinsä ;)



Mies on just sellainen ihana surffitukka, superarkka ulkonäöstään, ihanan urheilullinen ja hifistelijä (mikä tosin ottaa minua toisinaan päähän, mutta omatpa ovat rahansa). Käytöstavat eivät ole mitenkään loistavat, ahmii ruokansa ja sotkee naamansa (en ymmärrä miten onnistuu siinä, saan aina hävetä silmät päästäni), pelkää kaikkea sivistystä (ei ole esim. koskaan käynyt Ateneumissa, asia korjataan tänä kesänä) eikä lue kirjoja.

Tykätään aika paljon samasta musiikista (Daft punk, Jamiroquai jne), miehen musiikkimaku on jokseenkin juntti (tykkää listahiteistä).

On matemaattisesti lahjakas ja tunnollinen, joskin laiska. Akateemisesti orientoitunut kuten minäkin.

Suurin miinus on se että yhteiskunnalliset asiat eivät juurikaan kiinnosta. Olen itse sivistyskodista (vaikka vanhemmat ovatkin duunareita), miehen lapsuudenkodissa taas ei ole ainuttakaan kirjahyllyä tai arvotaidetta.

Kumpikaan meistä ei ole käsistään kätevä tai kiinnostunut autoista ;)



Minä olen enemmän snobi kuin juntti, mies taas junttiin päin kallellaan (ainakin henkisten ominaisuuksien osalta).



EDIT: lisään vielä että meillä on todella samanlainen huumorintaju ja se onkin ollut sellainen liima välillämme. Heitetään läppää koko ajan ja hauskaa on :)

sanotaan nyt heti alkuun että 'mieheni' on todellakin kehityskelpoinen ja lajittelee tätä nykyä jo (kahden vuoden nalkutuksen tuloksena) biojätteet ja omat pyykkinsä ;)

Mies on just sellainen ihana surffitukka, superarkka ulkonäöstään, ihanan urheilullinen ja hifistelijä (mikä tosin ottaa minua toisinaan päähän, mutta omatpa ovat rahansa). Käytöstavat eivät ole mitenkään loistavat, ahmii ruokansa ja sotkee naamansa (en ymmärrä miten onnistuu siinä, saan aina hävetä silmät päästäni), pelkää kaikkea sivistystä (ei ole esim. koskaan käynyt Ateneumissa, asia korjataan tänä kesänä) eikä lue kirjoja.

Tykätään aika paljon samasta musiikista (Daft punk, Jamiroquai jne), miehen musiikkimaku on jokseenkin juntti (tykkää listahiteistä).

On matemaattisesti lahjakas ja tunnollinen, joskin laiska. Akateemisesti orientoitunut kuten minäkin.

Suurin miinus on se että yhteiskunnalliset asiat eivät juurikaan kiinnosta. Olen itse sivistyskodista (vaikka vanhemmat ovatkin duunareita), miehen lapsuudenkodissa taas ei ole ainuttakaan kirjahyllyä tai arvotaidetta.

Kumpikaan meistä ei ole käsistään kätevä tai kiinnostunut autoista ;)

Minä olen enemmän snobi kuin juntti, mies taas junttiin päin kallellaan (ainakin henkisten ominaisuuksien osalta).

EDIT: lisään vielä että meillä on todella samanlainen huumorintaju ja se onkin ollut sellainen liima välillämme. Heitetään läppää koko ajan ja hauskaa on :)

mies vuoden nuorempi, täyttää tänä vuonna 20.

mies vuoden nuorempi, täyttää tänä vuonna 20.

Oletko oikeasti noin nuori? Täytyy nostaa hattua, juttujesi perusteella vaikutat paljon paljon vanhemmalta, et ollenkaan noin nuorelta. Jos vaikka vertaa Pimuun, joka on ilmeisesti kaksi vuotta sinua nuorempi, niin juttujen taso on aivan toinen ;)

esiin kuin mitä meidän suhteessamme on :)Tuo Aku Ankan lukeminen ja toisaalta huumorintaju. Valitettavasti myös miehen puusilmäisyys ja olematon taito eläytyä toisen tunteisiin.



Eroja ja ärsytyksen aiheita on toistuvasti: olemme jotenkin eri aaltopituudella. Mies on kyllä sosiaalisesti suht´ taitava, mutta ei oikein osaa keskustella sujuvasti pintaa syvemmällä. En pääse jostain syystä oikein yhtään sisään hänen ajatuksiinsa, vaikka olen tottunut (myös työssäni) keskustelemaan hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja olen hyvä löytämään ne "punaiset langat" sieltä puheen rivien välistä.



Juu ja mies on myös sellainen, joka ei saa suutaan auki tarvittaessa...Tämä aiheuttaa aina vain epäselvyyksiä esim suhteessa appivanhempiin. Hassua on, että olen monta kertaa tullut tulokseen, etten oikeastaan pidä miehestäni ihmisenä. Olen aikanaan riidellessämme sanonut sen hänelle ihan suoraan, mutta hän ei ole uskonut, koska hänhän pitää minusta.



Olen antanut suhteen jatkua koska haluan paljon lapsia enkä jaksanut enää odottaa parempaakaan. Joskus olen yrittänyt kuvailla näitä tunteita mm äidilleni tai jollekin kaverille, mutta he eivät ole ymmärtäneet. Äidin mielestä on pääasia, että on joku.



Olen myös ymmärtänyt, että eroaminen olisi itsekästä. Minulla ei ole oikeutta toivoa itselleni onnellisuutta. Tärkeintä on tehdä asiat tiettyjen sääntöjen mukaan. Ja nythän voi vedota jo lapsiinkin. Lasten takia täytyy pysyä yhdessä.

Molemmilla meistä on akateeminen koulutus ja hyvä työ omalla alalla. Minä työskentelen luovalla alalla ja mies yliopistomaailmassa. Olemme kahden kulttuurin perhe ja asuneet tähän mennessä viidessä maassa. Harrastuksemme ovat luovia tai liittyvät kulttuuriin.

Sitten sitä juntimpaa puolta. Emme tunne nykymusiikkia vaan kuuntelemme 80-90-luvun vanhoja suosikkibändejämme ja soitamme niitä estoitta myös tutuille. Emme seuraa muotia ja ostamme vain pakolliset vaatteet. Olemme maanläheisiä emmekä välitä materiasta. Palkat kuluvat matkusteluun tai jäävät säästöön. Emme tykkää sosiaalisista, jäykistä tilanteista vaan tapaamme vain niitä ystäviä, joille voi tarjota vaikka kaupan lihapullia jos siltä tuntuu. Emme välitä siitä, mitä muut meistä ajattelevat ja toimimme välillä julkisilla paikoilla oudosti. Mieheni myös möläyttelee joskus tosi outoja kommentteja ihan piruuttaan, mikä kyllä hävettää minua välillä.

Käytännön asioissa olen huono ja mieheni vielä huonompi. Minulla pysyy pora kädessä, mutta vaativammat työt ostetaan ulkopuolisilta. Mieheni osaa siivota ja minä osaan laittaa ruokaa sekä leipoa. Myös urheilu on molemmille vastenmielistä, vaikka luonnossa liikkumista kyllä harrastamme. Emme ole ylipainoisia kuitenkaan.

Just sellaisilta, jotka voisivat olla ystäviämme. :) Meillä ei ole akateemista koulutusta, mutta muuten kuulostatte melko lailla samanlaisilta kuin me. Tai no, olemme molemmat Suomesta kotoisin, vaikka taitaa miehen sydän olla ihan muualla kuin tässä maassa.

Onpa hauska lukea näitä kommentteja, kiva että niin moni on "herännyt" mukaan tähän keskusteluun. Tekis mieli kommentoida monia viestejä, mutta en muista kaikkien numeroita. Rentoreino oli ainakin hauska termi, jonka bongasin tuolta jostain kommentista.



Sinä, joka puhuit srk-jutuista ja että kaikki ovat tasavertaisia Jumalan edessä: tämän aloituksen tarkoitus ei ole luokitella ihmisiä vaan huumorilla ja ironialla kuvailla omaa ja puolisonsa luonnetta :) kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti.



HardcoreZen, oli todella ylläri että olet noin nuori, vaikutat fiksulta ja kypsältä ikäiseksesi!



Itsekään en yhdistä koulutusta junttiuteen, eli tunnen paljon yliopisto-opiskelijoita (ja valmistuneitakin) jotka ovat mielestäni juntteja sillä, että pitävät itseään muita parempana. Heihin yhdistän myös tietynlaisen putkinäköisyyden. Ja tämä ei siis koske kaikkia korkeasti koulutettuja, itsekin olen valmistunut yo:sta.



Minä pidän myös tärkeänä ns. maalaisjärkeä. Se, että mieheni osaa korjata koneen kuin koneen, ei poista älyä hänen päästään. Ymmärtääkseni myös nuo käden taidot vaativat älyä ja tietoa, ja sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Arvostan omassa suhteessani sitä enemmän, kuin vaikkapa kykyä keskustella globaaleista ongelmista (vaikka mieheni ajankohtaisia asioita seuraakin ja on niistä "kärryillä"). Olemme myös molemmat asuneet ulkomailla.



Miehelläni on joskus "juntteja" mielipiteitä, jotka osoittavat lievää suvaitsemattomuutta, mutta se ei tarkoita että minun täytyisi ajatella samoin.



Lisää?

Onko maalaisjärki sitä, että osaa "korjata koneen kuin koneen"? Mielestäni mieheni ajattelee hyvinkin paljon ns. maalaisjärjellä, mutta on kyllä ihan onneton liittyen mihinkään korjaamiseen. Auton renkaat vaihtaa ja muut perusjutut, mutta siihenpä se sitten jääkin. Meillä ei ole edes porakonetta, että saisi taulu seinään.



Mieheni ei ole opiskellut, vaan on pelkkä yo. AMK jäi kesken kun työelämä kutsui. Mutta juntti hän on monessakin asiassa: esim. pieruhuumori iskee. Toisaalta on hyvin sosiaalinen ja osaa käyttäytyä tilanteen ja seuran vaatimalla tavalla, eli ei joka paikassa sitä alatyylistä huumoriaan levittele. Suorat housut vaihtuu verkkareihin/kalsareihin heti kun tulee töistä kotiin.



Olemme myöskin molemmat asuneet ulkomailla ja sitä kautta tulleet hyvinkin suvaitsevaisiksi vaikka miehelläni saattaa välillä olla hyvinkin mustavalkoisia mielipiteitä, jotka minua häiritsee ja joita yritän silotella.

naisellinen. Miehessä pitää olla äijää tavalla tai toisella. En nyt suorastaan rakasta mustia kynsiä ja "suomi maailmanmestarit 1995" -lippistyyliä, mutta sekin on parempi kuin ämmämäinen mies.



t: akateeminen nainen

Mies, joka näyttää tunteensa?

Mies, joka hoitaa ihoaan?

Mies, joka on tarkka vaatteistaan?

Mies, jolla on pitkä tukka?

Mies, joka pukeutuu hameeseen?

Mies, joka leipoo?

miehekäs pitää olla!

Mies, joka näyttää tunteensa?

Mies, joka hoitaa ihoaan?

Mies, joka on tarkka vaatteistaan?

Mies, jolla on pitkä tukka?

Mies, joka pukeutuu hameeseen?

Mies, joka leipoo?

jos miehelläni on juntteja mielipiteitä, en niitä yritä silotella (eikä tuo mies olekaan sellainen, jota voi yrittää "parannella". Pitäköön mielipiteensä, niin minäkin teen! Näistä Morren jutuista, joo tunteiden näyttäminen hyvä, mutta onneksi mieheni ei itke. Oikeastaan noi kaikki muutkin on sellasia, mitä mielestäni oikeasti miehekäs mies ei tee. Olen siis juntti :D

Ap

Meillä mies on aika tavallinen. Ei tosiaankaan mikään kosmopoliittiälykkö, mutta ei suppeakatseinen junttikaan.



Korjaa lähes mitä vaan, remontoi taloa käytännössä täysin, tekee sähköt ja putket (hyväksytetään ammattilaisella), hoitaa tietokoneet ja seuraa mm. rahamaalilmaa ja sijoittaa. Välillä heittäytyy pellepelottomaksi ja tekee ihmeellisiä ja tarpeettoman hienoja virityksiä mm. lämpötilan seuraamiseen tai kasvihuoneen varjoverhoihin ;). Koulutus luonnontieteen akateeminen, IT-alalla.



Miinusta on tietty liiallinen jalat maassa -oleminen. Ei ole innostunut asioiden (esim. ihmissuhteiden) pyörittelystä, harvoin innostuu mihinkään henkevään keskusteluun (esim henkilökohtaiseta uskosta/maailmankatsomuksesta/naisihanteesta tms tms). Toisaalta on huumorintajuinen, seurallinen (vaikka vähän hiljainen) ja ei yhtään nolota ottaaa mukaan mihinkään, oli se sitten kaveriporukka, työjuttu tai sukulaisvierailu.



Ihan helmi kaikkiaan.

Useimmiten perähikiän naiset ovat vastaavia miehiä enemmän juntteja, kädettömiä ja luulotautisia pilvilinnan tyhjäpäitä. Ylenpalttinen sinisilmäisyys on myös yksi piirre. Monimutkainen ajattelu puuttuu täysin. Kaupunkilainen nainen vastaa eniten maalais miestä sivistykseltään kuten taas kaupunkilais mies maalais naista tyhmyydeltään.

Tekstityylistä ja kappalejaosta päätellen sama ihminen kirjottanut suurimman osan tämän ketjun jutuista. No, käyhän se niinkin, jos on noin paljon kommentoitavaa.