Millainen miehesi on ? Entä sinä? "junttiketjusta"...

Eli aivan aitoja maanviljelijöitä, joten vuorenvaramsti voin sanoa, että junttia löytyy.



Siksi onkin helppo olla yhdessä, kun toisen yksitoikkoisuus ja epäglobaalius ei ärsytä.



Arvostan miehessä sitä, että hän on todella hyvä, taitava ja tarkka omassa työssään. Hän on kehittänyt tilaa vahvasti, ja on siltä osin hyvin ajan hermolla.



Minä taas olen miehelle se, joka opettaa vähän jotain sivistyneestä maailmastakin. Pakotan miehen joskus teatteriin, ravintolaan, matkoille jne. Juuri tultiin eilen viikonlopun vietosta Euroopasta, missä käytiin kyläilemässä tuttavilla.



Eli sopivasti laajennetaan toistemme maailmankuvaa, mutta ollaan kuitenkin niin toistemme kaltaisia, että saamme jaettua toistemme kanssa tätä elämää hyvin.

harrastaako mies autoja vai ei. Ihan yhtä hyvinhän sitä voisi sanoa, että mun mielestä mies on mies vain jos se harrastaa kaniagilitya.



Miehekkyys on enemmänkin vastuunsa kantamista, toisten huomioonottamista, hyvää isyyttä jne. Miehen miehekkyys ei ole kiinni triviaaleista seikoista kuten harrastuksista. Mun naisellisuuttani taas ei vähennä se, että osaan korjata koneita ja huoltaa autoja.



Me ollaan miehen kanssa molemmat duunariperheistä olevia akateemisia. Mies on hengeltään aika nörtti, mä olen enemmänkin se käytännönläheinen jokapaikan höylä. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että mies hankkii jonkun muun tekemään esim. remontit puolestaan. Pääasia, että hommat hoituu.



Fyysisesti mies on iso karhu, ja se on seksikästä. Toisaalta seksikästä on myös hänen älynsä. En voisi olla tyhmän miehen kanssa. Kolmas seksikäs asia on hänen luonteensa, joka on hellä, mutta pippurinen. ;) Juuri oikea sekoitus oikeita asioita.

En mä välitä, mitä mies syö tai osaako se korjata autoja.

tai muuten se ei ole mies eikä mikään

Miehelläni on ainakin 30 kg ylipainoa. Tarkasti en tiedä, koska häpeää painoansa, eikä kerro sitä minulla. Mutta äly ja luonne kompensoi kaiken.



Juu, juntti ei saa olla. Ei sitten yhtään. Kaikkea pitää kokeilla. Matkustella pitää. Kirjoja pitää olla lukenut, eikä ihan mitä tahansa (Arto Paasilinna ei kelpaa...). Politiikka pitää seurata. Keskustella pitää osata. Ei saa olla seksuaalisia estoja.



ja kun nämä nyt alkuunsa ovat kunnossa,niin ulkonäöllä ei ole sitten yhtikän mitään väliä

Ei saa olla tyhmä juntti, joka istuu lähipubissa ja haukkuu kaikkea mikä on on itselle uutta ja outoa, mutta ei missään tapauksessa mikään superälykkökään, kun en ole itsekään sellainen.



Maalaisjärjen puutetta en voisi sietää. Oma mieheni osaa korjata suunnilleen kaiken, on erittäin kätevä käsistään, ja huumorintaju on minun kanssa samoilla linjoilla, minusta nämä piirteet ovat erittäin puoleensa vetäviä. Toisaalta miehellä on hieman juntti mielipiteitä tietyissä asioissa, mutta ei mitään ylipääsemätöntä. Mieheni on hauskaa seuraa, ihmiset viihtyvät hänen seurassaan, se on minusta myös jotenkin seksikästä. Hän on miehekäs mies!

Sinänsä kai ollaan ainakin av-mittapuulla juntteja. Enemmän ns. rock/heavy-juntteja kuin maalaisjuntteja.



Mies on Mies minun makuuni, mutta ymmärrän toki ettei hänentyylisensä kaikkiin naisiin vetoa. Pitkä tukka (aina siisti!), farkut, bootsit ja mokkarotsi ;)

Puvussa olen nähnyt mieheni vain kerran. Asuna oli silloin frakki ja hän oli ystävänsä häissä bestmanina. Muutoin juhlapukeutumiseenkin kuuluu farkut (mustat, muunvärisiä ei omistakaan), pikkutakki ja bootsit (hänellä erikseen ns. juhlabootsit ja arkibootsit).

Koulutukseltaan vain yo (on ns. akateemisesta perheestä). Yliopisto-opinnot jäivät kesken kun 90-luvun IT-buumi vetäisi töihin. Nyt tienaa reilusti yli keskituloisuuden ja on oman alansa erityisosaaja. Harrastaa soittamista ja on perusnörtti :)



Henkisellä puolella minulle merkitsee hänen taitonsa keskustella aiheesta kuin aiheesta, yhteiset kiinnostuksen kohteet (etenkin kirjallisuus ja musiikki) ja se, että hän on upea isä pojallemme.



Itse opiskelen yliopistossa ja olen duunariperheeni ainoa peruskoulun jälkeenkin opiskellut. Opiskelun ohella teen töitä. En siksi, että taloudellinen tilanteemme niin vaatisi, vaan siksi, että pidän siitä ja sain oman alan töitä.

Miehestäni sitä ei näe päältä, minusta saattaa nähdäkin. Mutta yhtä snobeja ollaan molemmat. Perheen teinin mielestä me ollaan tyylirasisteja kun me ei esim. haluta kotiin mitään tavaraa joka ei sovi huoneistomme tyyliin. Ja tyylin määrää talon arkkitehtuuri ja huoneiston kiintokalusteet ja pinnat, ei meidän makumme sinänsä. Eri vuosikymmenellä rakennetussa talossa olevan kodin sisustimme aivan eri tavalla.



Meille ei kelpaa mikä tahansa ruoka, mitkä tahansa vaatteet tai miehelle mikä tahansa auto - itse olisin mieluiten ilman autoa. Emme etsi kalleinta vaan ostamme kirppareiltakin, mutta kaiken pitää olla laadukasta ja tyylikästä.



Mieheni näyttää erittäin juntilta. Hänen juntit vaatteensa ovat kuitenkin täsmälleen tietynlaisia eikä niitä saa Suomesta. Tärkeintä hänelle on mukavuus ja laatu.



Mieheni on jonkin sortin sivistyssukua monessa sukupolvessa ja luovalla alalla, itse olen maalta köyhästä perheestä mutta korkeasti koulutettu. Olemme molemmat onnellisia siitä, että olemme löytäneet samanlaista tyyliä arvostavan kumppanin. Vain harvat tietävät meidän olevan näin valikoivia.

Sisustan Sotkalla, Ikealla ja vastaavalla.

Mina olen yliopiston kaynyt, mutten ole alallani tyoskennellyt paivaakaan vaan teen duunarihommaa, valilla se ketuttaaa mutten ole saanut itsestani irti muutostakaan. Ma en niin valita vaatteista ja kaytan mukavia ja rentoja vaatteita, jotka eivat nyt aika todellakaan ole niin muodikkaita. Pidan itseani hyvin avarakatseisena ja olen paljon matkustellut, olen erittain kiinnostunut eri kulttuureista ja asummekin ulkomailla. Silti arvostan isanmaatani ja pidan Suomessa lomailusta.

Minulle on tarkeaa perheeni; lapset ja mies, sukulaiset, ystavat.



Miehelleni on ulkonako tarkeaa. Hanen vaatteensa ovat viimeisen paalle ja trimmaa hiuksensa ja partansa aina millimetrin tarkkuudella. Hanen opsikeli korkeakoulussa, mutta jatti opintonsa varttia vaille kesken, mutta on silti ylentynyt johtotehtaviin tyossaan. Han tykkaa kayttaa pukuja ja pukeutuu aina tyylikkaasti, ei kainostele kayttaa vaaleanpunaista tms. Tyo vie suurimman osan miehen aikaa, pitaa alastaan. Ei oikeastaan harrasta muuta kuin netin aarella istumista ja puuhailee lasten kanssa vapaa-ajallaan. Nuorempana tykkasi teknomusiikista, ja clubbailusta. Hanella ei ole ystavia juuri lainkaan, kaikki aika kuluu toissa tai kotona ja sanoo ettei tarvitse, halua ystavia... Mies ei ole suomalainen.

Miehessä ehdottomasti seksikkäintä on "surffi-look". En osaa selittää, mutta lainelautaa kantava surffitukka saa kyllä bikininpöksyt pyörimään jaloissani.



Mua ei kiinnosta miehen koulutus, fiksu voi olla ilman akateemista koulutustakin ja toisinpäin. Mutta älykäs pitää olla...keskustelutaito ja sosiaalinen älykkyys on must. Duunari ei tarvi myöskään olla, mutta kyllä miehen pitää nyt vähän jotain vasaralla osata tehdä.



Eli sopivasti kaikkea ja surffitukka, niin mä oon tyytyväinen :D

molemmat ollaan muututtu. en nae hanessa mitaan muuta viehattavaa kun lapseni isa. siinakin tekee heikosti koska ei ikina leiki lapsen kanssa. ei varmasti nae minussa mitaan, mutta emme kuitenkaan eroa, koska emme koskaan riitele ja lapsi tarvitsee isan ja aidin. tunnelma kodissa ei siis ole epamiellyttava vaan enemminkin humoristinen ja hyvin hauska.

hanella ura ja tyo on tarkein, mina rentoreino, teen osa-aika tyota kahdesti viikossa.

mies lukee aku ankkaa ja seiskaa :) ärsyttää välillä,myönnän.



Onneksi miehessä on myös ne hyvät piirteet joita sitten arvostan,eli:



-huumorintaju yhtenevä

-sosiaalisesti lahjakas (itse en todellakaan ole)

-hellä ja empaattinen (no olen kyllä itsekkin)

-omalla alallaan mestari (tai oikeastaan kahdella eri alalla),minä taas omalla alallani keskiverto-osaaja

-osaa kuunnella ja keskustella (olen kova keskustelemaan,pohtimaan maailman menoa ja ympäröiviä ihmisiä-> en kuitenkaan tarkoita juoruilua!!)



Itse en jaksaisi olla sellaisen puusilmän kanssa joka ei pystyisi näkemään asioissa kuin oman kantansa,eikä pystyisi eläytymään toisten tilanteisiin vaikkei olisikaan kokenut samaa itse.



En myöskään kestäisi miestä joka ei saa suutaansa auki tarvittaessa ja arvostan kyllä ns "vanhan ajan ritarillisuutta".

Minä ja mieheni olemme yksilöitä ja yksilöllisiä molemmat.

Seurakunnassa, jossa säännöllisesti käyn, huomaa sen, että jokainen ihminen on yhtä arvokas. Tilaisuuksissa istuu vierekkäin esim lääkäri, johtaja, myyjä, autonkuljettaja, siivooja, opettaja, rehtori ja pappi. Kukaan heistä ei Jumalan edessä ole toista arvokkaampi.

En ymmärrä, miksi meidän pitäisi luokitella ihmisiä ulkoisten ja aivan epäolennaisten seikkojen perusteella.

Mutta onhan yksi kategoria vielä välissä mielestäni.

Koulutetut, mutta ei akateemiset. Toimihenkilöt/toimistotyöläiset.



Puku päällä käy töissä, silloin kun siihen on aihetta pitää eli usein, mutta vapaa-ajalla korjaa autoja, rakentaa mökkiä ja korjaa rikkimenneet koneet, jne. Mutta siltikin, on myös jonkin verran peukalo keskellä kämmentä, tai sen verran hienostelijaa, ettei ihan kuulu duunariporukkaankaan.



Itse olen akateeminen nainen ja sen kyllä huomaa.

Mä pidän mieheni eri puolista. Hän ei ole kovin maskuliininen, mikä on oikeastaan ihan kiva. :) Minä taas en ole kovin feminiininen.



Tuskin nämä asiat mihinkään "junttiuteen" liittyy oikeasti. Ihmisillä on vaan hassuja mielikuvia toisistaan ja "junteista".



Kokonaisuus ratkaisee, sanoisin.



Oletteko muuten lukeneet Tiede-lehdestä sen jutun, jossa selitettiin jollain "hormoni-teorialla" minkälaiset ihmiset vetävät toisiaan puoleensa? Maskuliiniset kiinnostavat feminiinisiä ja päinvastoin. Sitten oli vielä kaksi muuta ihmistyyppiä.

juntilla ja duunarilla on eroa. Juntti on ymmärtämätön, töksäyttelevä, tietämättömyydellä ylpeilevä, ennakkoluuloinen mies tai nainen. Duunariuteen yhdistän sydämen ja muuta, usein itse hankittua sivistystä, käden taitoja, tiettyä arvokkuutta. :)

Tärkeintä miehessä on äly ja herkkyys. Autoista en piittaa yhtään eikä miehenikään, joka sen sijaan soittaa bändissä ja lukee paljon.

Minä olen aikanaan hyvinkin pitkälle opiskellut, kasvatustieteiden ammattilainen. Nyt vuoden ajan työskennellyt kuitenkin alalla, johon ei olisi tarvinut käydä kuin 2-3v koulua peruskoulun jälkeen saavuttaakseen sen pätevyyden, mitä työssäni tarvitsen.

Pukeudun erittäin rennosti enkä koskaan meikkaa. Tukkani on helppo polkka, lemppariasuni verkkarit, t-paita ja lenkkarit. "Paremmat vaatteet" = farkut ja joku neule. Inhoan kaikkia pukujuhlia, niihin menen vain pakon edestä. Arvostan luontoa, kierrättämistä, tykkää eläimistä. Harrastan lukemista ja minulla on useita lemmikkieläimiä. Lenkkeilen paljon ja en koskaan ole ollut ylipainoinen.



Mieheni on perusduunari, aikanaan ammattikoulun käynyt, sieltä suoraan työllistynyt ja tienaa tänä päivänä n. 2x sen, mitä minä enimmilläänkään tuon korkean koulutuksen kanssa voisin tienata. Mies pukeutuu ehkä hivenen minua paremmin, mutta ei hänkään kraka-kaulassa viihdy kuin pakon edessä. Hänellä on kuitenkin jotenkin tyylikkäämpi maku ja panostaa itsensä huolitteluun jms minua paljon enemmän.



Mutta minkalainen mies minua sitten sytyttää? En osaa vastata. Oma kolahti heti. Esim. koulutustasolla ei ole kyllä mulle mitään merkitystä. Arvot pitäisi olla suunnilleen samat eikä komea ulkonäkö kyllä miinuskaan ole ;) Kovin ylipainoista en ehkä haluaisi.

niin aika ihmeellisiä näkemyksiä tuolla matkan varrella sitten olikin, että mikä on junttia ja mikä ei.



Itse en ajatellut koulutuksen liittyvän mitenkään junttiuteen. Sanoin meidät junteiksi, mutta itse olen kyllä maisteri ja mies on ammattikorkeakoulun käynyt.



Toinen mikä ihmetytti oli se, että joidenkin mielestä junttius tarkoittaa kapeakatseisuutta ja erilaisuuden ymmärtämättömyyttä ja moukkamaista käytöstä. Minä taas en yhditä lainkaan junttiutta ja huonoa käytöstä toisiinsa.



Itse taas tarkoitin tuolla vastauksessani, että olemme maanläheisiä, emme ole muotitietoisia, garderobimme ovat pienet, emme välitä matkustelusta vaan viihdymme kotinurkilla, meillä on ooppeli ja talo on simppeli, jne.



Eivät tuollaiset asiat tee ihmisestä empatiakyvyttömiä tai huonosti käyttäytyviä. Mutta minun käsitykseni junttiudesta ne kyllä täyttävät. Näköjään näkemyksiä pystyy olemaan monenlaisia, mikä on kyllä aivan ymmärrettävää. Juntti-sanaan liittyy jokaisella mielleyhtymiä, eivätkä ne aina ole helposti hallittavissa.