G: Miten paljon miehesi kuvaa sinua?
Siis kuvia pelkästään sinusta ja lapset eivät ole niissä mukana?
Meillä kaikki valokuva-albumit ovat täynnä miehestä ja lapsesta, koska mies ei ole ottanut minusta kuvia. Lasta kuvaa kyllä.
Muuten se ei haittaa, mutta nyt kun olen raskaana, olisi kiva, että tästä mahasta jäisi joku kuvallinen muisto. Jos pyydän miestä ottamaan kuvan, hän ottaa tosi nihkeänä yhden kuvan ja sitten unohtaa koko asian.
Kommentit (26)
kuin minusta ja lapsista. Otan kuvia myös sukujuhlissa ja minusta ei ole ainuttakaan kuvaa esim miehen kummilapsen ristiäisistä, ei synttäreiltä, ei anopin 60v päiviltä tms. Ei yhtään kuvaa.
Ja meillä on nuorin lapsi nyt vauva, eikä meillä ole vielä yhtään kuvaa jossa olen tuon vauvan kanssa. Kuvia, joissa mies on vauvan kanssa on varmaan 180.
En minä tiedä miksi se ei kuvaa? Olisi vähän hölmöä sanoa, että otappas nyt kuva minusta ja lapsista. En ole huomionhakuinen.
Ehdottaa ainoastaan silloin kun olen paskainen/tukka likainen jne. ja niinpä se aina jää.
Ennen lapsia aika paljon, välillä piti poseeratakin, kun kokeili erilaisia juttuja valon ja filttereiden yms. kanssa. Ja seksikuviakin on otettu, edelleenkin silloin tällöin.
Mutta enimmäkseen kuvaaminen on lasten touhujen dokumentointia, ja sitten rakennuksen vaiheiden kuvaamista.
minäkin kuvaan, mutta vähemmän.
Jokunen vuosi sitten lapsen piti viedä tarhaan kuva perheestään, ja viimenenkin koko perheen yhteiskuva oli vuosia vanha. Mies sitten manipuloi tietsikalla meistyä yhteiskuvan. Enemmän mun mies kuvaa kaloja kuin meitä:-)
Perhekuvauksen hoidan yleensä minä ja silloinhan se tarkoittaa yleensä, että puutun itse kuvista.
lapsiakaan varmaan. Meillä aina minä huolehdin kameran mukaan ja sitä käytän. Mies saattaa joskus harvoin havahtua ottamaan kuvan, mutta yleensä pitää pyytää ja sitten tulee sellaisia "poseerauskuvia", joissa minä ja lapset luonnottomasti tökötetään. Ja ylipäätänsä minusta on kuvia vain juhlista, jos niistäkään, ei arjesta yhtään. Eikä minusta siis ole yhtään tilannekuvia, jotka juuri olisivat niitä hauskoja.
Mutta kun ei valokuvamuistot ole miehelle tärkeitä, niin ei vaan hoksaa asiaa, vaikka on tästä keskusteltukin. Harmillista!
Olisi vähän hölmöä sanoa, että otappas nyt kuva minusta ja lapsista. En ole huomionhakuinen.
Miten niin huomionhakuinen? On ne kuvat muisto lapsillekin, kiva nähdä millainen äiti ole silloin, kun lapset oli pieniä!
Miehille pitää välillä sanoa asiat suoraan, turha sitä on istua ja toivoa, että tajuavat.
ja sit se opettaa valokuvausta, pöh.
hän aina otti kuvat, tosin välillä äitini ehdotti, että nyt minä otan kuvan, että säkin pääset kuvaan ja sitten lopputulos saattoi sitten olla vähän tärähtänyt tms. Ja nyt sitten omien lapsieni lapsuuskuvista puuttuu äiti. Olen kyllä alkanut ottaa sellaisia kuvia, joissa kaappaan lapset kainaloon ja summamutikassa näppään kuvan itse. Välillä ne onnistuukin oikein hyvin ja digiajalla nyt on niin helppoa sitten poistaa ne "ei niin hyvin osuneet"...
Jos olisin Karita Tuomolan näköinen, niin olisiko mies koko ajan kuvaamassa? Kuitenkin mies on innostunut kuvaamaan lasta, maisemia, kavereitaan yms. niin miksi ei minua? Kertooko se jotain parisuhteestamme?
ap
Jokunen vuosi sitten lapsen piti viedä tarhaan kuva perheestään, ja viimenenkin koko perheen yhteiskuva oli vuosia vanha. Mies sitten manipuloi tietsikalla meistyä yhteiskuvan. Enemmän mun mies kuvaa kaloja kuin meitä:-)
siksi. Yleenähän noi pyynnöt tarhasta tuli tyyliin " jos huomiseksi toisitte..."
Juuri viime viikonloppuna pyysin miestä ottamaan kuvia jossa minäkin olisin. Meillä on siis satoja digikuvia miehestä ja lapsista (minun ottamiani). Mieskin tykkää kovasti katsella noita kuvia kun ne tietokoneen taustalla pyörivät.
Ehkä olen itsekeskeinen, mutta minusta olisi hauska katsella joskus myös kuvia itsestäni. Varisinkin on mukavaa katsella miten olen vuosien varrella muuttunut ja kauhistella vanhaa muotia yms. Raskausaikoinakin mies otti pyynnöstä vain pari kuvaa. Olisi pitänyt vaatia enemmän otoksia kun mahaa olisi hauska muistella jälkeenpäin. Tuntuu että minä en ole ollut lomareissullakaan edes mukana kun en ole yhdessäkään kuvassa.
Viime viikonloppuna siis mies vaivautui ottamaan kokonaista kaksi kuvaa jossa olen. Luonnollisesti kuvakulma on valittu mahdollisimman epäedustavasti. Piti sitten ottaa itselaukaisimella kymmenen kuvaa lisää itsestäni puuhaamassa lasten kanssa uima-altaassa ja hiekkalaatikolla. Hyviä kuvia tuli!
Monesti olen myös sanonut että minusta olisi kiva että joku ottaisi minusta ja miehestä (tai vaikka koko perheestä) kuvan juhlavaatteissamme, mutta eipä tunnu tällaisen kuvan ottaminen onnistuvan millään, vaikka sitä usein juhlien yhteydessä pyydänkin.
meilläkään mies kuvaa.
Lapsesta ja miehestä on kyllä kuvia yllin kyllin.
En tiedä mistä johtuu. Ei mies kyllä kuvaa mitään muutakaan, eikä hänellä ole koskaan nuorempanakaan ollut omaa kameraa, eikä kuvaaminen ole koskaan ilmeisesti kiinnostanut.
Eikö viesteissä puhuttu siitä, että miehiltä on kuvia pyydetty, mutta eivät vaan koe niitä tärkeinä. Harmillista, surullista, mutta ei kai sille sitten mitään voi, paitsi pakottaa ottamaan kuvia ja sitten pönötetään kuvattavana eli ei saada niitä arjen tilannekuvia
Masusta kyllä ollaan otettu kuvat jotta jää joku muisto millainen pallo on kenenkin aikana ollut.
Lapsista ja miehestä lasten kanssa olevia kuvia onkin sitten albumi kaupalla.
Tulee vaivaantunut olo kameran edessä. Parhaimpia kuvia ovat salakuvat joissa kuvattavat eivät tiedä koko asiasta mitään.
inhoon et mua kuvataan,mutta toi mies ois aina ottamassa kuvia minusta=)joka reissulla annan jonkun kuvan ottaa että ois mustakin kuvia kansioissa yms.Just oltiin yhteisellä lomalla ja mies oli ottanu musta kuvan läpinäkyvässä yöpaidassa..sit annoin digikameran kiertää isäni,äitini,veljeni,lasteni kädessä ja kattelivat kuvia..sit katoin ite kameraa ja huomasin et musta tuo kuva siellä..hävettää ihan sikana=)
Musta ei ole yhtään kuvaa, tai joku hätäisesti otettu "pakollinen" äiti ja lapsi kuva. Mutta mies kyllä tietää että inhoan olla kuvattavana ja yleensä minä olen se jolla on kamera.