Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsenlapset ei kiinnosta isovanhempia?
30.06.2009 |
En voi millään ymmärtää miksi monet isovanhemmat eivät ole kiinnostuneet lapsenlapsistaan :( Tarkoitan siis normaaleja ja hyvinvoivia isovanhempia, jotka ovat kuitenkin omat lapsensa hyvin hoitaneet. Minä en voisi kuvitellakaan, että en olisi kiinnostunut omien lasteni lapsista.
Meillä on sellainen tilanne, että lapsettomina anoppi pyyteli aina kylään ja tavattiin aika usein. Nyt kun meille on tullut lapsi, niin kiinnostus loppui kuin seinään. No, anopin on turha sitten vanhempana valittaa kun lapset/lapsenlapset eivät käy häntä tapaamassa...
Kommentit (19)
en minäkään halua metelöiviä ja haisevia lastenlapsiani meille.
piste.
en pidä lapsista niin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei meitä kiinnosta sitten käydä niitä vanhainkodissakaan katsomassa...
että nykyiset isovanhemmat eivät ole omiakaan lapsia hoitaneet, vaan meidät on hoidatettu mummoilla ja päiväkodissa/perhepäivähoitajalla. Nykyiset 55-70 vuotiaat eivät osaa olla lasten kanssa, kun ei ole koskaan tarvinnut olla.
Eivät siis mitenkään välttele meidän lapsia (tai siis en ole huomannut mitään eroa siihen aikaan kun meillä ei ollut lapsia), mutta käytännössä niiden elämä tuntuu olevan niin täynnä töitä, harrastuksia, matkustamista jne. että meidän lapsille ei ole juurikaan aikaa.
Niillä näyttää olevan asiasta vähän huono omatunto, sillä mutisevat usein epämääräisyyksiä siitä kuinka olisi mukava nähdä meidän lapsia mutta kun taas on viikonloppu niin täynnä ohjelmaa, tai kuinka hekin voisivat kyllä joskus muutaman tunnin ajan hoitaa meidän lapsia jos meidän pitäisi vaikka käydä jossain, mutta käytännössä niille ei kuitenkaan sitten sovi just silloin kun me tarvittaisiin apua.
Miehen vanhemmat taas käyttäytyvät niin kuin eivät olisi koskaan pieniä lapsia hoitaneet.
Kaikkiallahan toitotetaan sitä, miten isovanhempien pitää keskittyä ennen kaikkea omaan elämiseensä, työhönsä, matkoihin ja harrastuksiin, heidän pitää satsata itseensä. Erityisesti suuret ikäluokat on sisäistäneet tämän hyvin.
Ja onhan toisaalta sukupolvet eriytyneet muutenkin Suomessa. Kuinka moni esim. tuntee enää serkkujaan ja pikkuserkkujaan? Ennen kaikki kesät vietettiin niiden kanssa. Nykyään perheet ovat yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei jaksa lapsia, olevat aina katkipoikki ja möllöttävät kotona. Ikää toisella 60v ja toisella 57v. Olenkin päättänyt, että minä en heitä vanhainkodissa käy katsomassa, olen niin poikki ja väsynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat auttamattoman tunnekylmiä. Kaikki on vain kaunista kulissia. Niin se oli jo minun lapsuudessani. Kyllähän meidät hoidettiin, mutta ei meille kyllä rakkautta mitenkään jaeltu. Kyllä se oli sellaista uran vierellä hoitamista. Lapset tehtiin, koska ne kuului tehdä.
Ei ollut mukavaa elää "kulissilapsena". Vieläkin olen katkera siitä, ettei minulla ollut muuta arvoa kuin ulkopuolisille esitteleminen.
Samalla tavoin he ovat "kiinnostuneita" lapsenlapsistaan. Kaikille pitää esitellä ja esittää ulospäin malli-isovanhempia. Oikeasti he ovat edelleen samanlaisia tunnekylmiä lahnoja kuin ennenkin. En esim. anna heille lapsia hoitoon lainkaan, koska heitä ei kiinnosta, jos kukaan ei ole paikalla todistamassa heidän mahtavuuttaan. Lapset jätetään vain yksin nurkkaan lelukasan kanssa ja puuhataan sitten omia juttujaan.
Surullista. Onneksi anoppi on kaikkea muuta kuin tunnekylmä ja hänestä lapset ovatkin saaneet mitä loistavimman mummon itselleen. Jaksaa touhuta ja olla mukana arjessa - fyysisten kykyjensä mukaan tietenkin.
että mun vanhemmat, lähinnäi äitini on erittäin kiinnostunut lapsistamme ja haluaa heitä yökylään ja vie millon minnekin. omasta halustaan. lapset ikävöi mummia ja ukkia joka päivä...
mutta miehen äiti onkin ihan toista maata.. hän on todella mukava ihminen ja tykkään hänestä hirveesti eikä mulla ole mitään pahaa sanottavaa hänestä. mutta sitä en ymmärrä miten ei oman pojan lapset kiinnosta juuri lainkaan. miehen isä kuoli muutama vuosi sitten ja nyt anopilla taitaa olla kiikarissa joku mies koska ihan yhtäkkiä on mielenkiinto lapsia kohtaan vähentynyt täysin. ennen sitä oli vähän, nykyään ei yhtään.
kurjaa kun isompi lapsi sanoo kaipaavansa tätäkin mummia ja kysyy miksei pääse sine ikinä yökylään. mitäs siihen vastaat...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omalla äidilläni käymme lähes viikottain ja olemme tai lapsi on yökylässä.Anoppini,vaikka mukava ja kiva ihminen onkin näkee poikansa lapsia n.kerran vuodessa.Tosin hän on työelämässä vielä,äitini eläkkeellä.
En ollut koskaan mummon luona yötä, vaikka hän asuikin maalla ja me kaupungissa. Asia harmitti, mutta sen kanssa oppi olemaan. Onneksi toinen mummo oli lämmin ja läheinen.
Vanhempana mummo ihmetteli miksi ei tulla käymään useammin. Eikä varmaan koskaan ymmärtänyt, että ensisijaisesti on mummon tehtävä luoda suhde lapsenlapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä on monenlaisia (onneksi!), eivätkä kaikki ole erityisen lapsirakkaita eivätkä perhekeskeisiä.. Typerää siitä on katkeroitua tyyliin "me ei sitte ainakaan mennä vanhainkotiin niitä katsomaan" - eivät ne teitä sinne välttämättä haluakaan hössöttämään. Kaikille ihmisille perhe ei ole elämän ykkösarvo, vaan muut asiat (kuten harrastukset, matkustaminen, ystävät jne.) voivat olla tärkeämpiä rikastuttajia ja voiman antajia. Eivät tällaiset ihmiset ole sen tunnekylmempiä, huonompia tai parempia kuin muutkaan.
Ihmisiä on monenlaisia (onneksi!), eivätkä kaikki ole erityisen lapsirakkaita eivätkä perhekeskeisiä.. Typerää siitä on katkeroitua tyyliin "me ei sitte ainakaan mennä vanhainkotiin niitä katsomaan" - eivät ne teitä sinne välttämättä haluakaan hössöttämään. Kaikille ihmisille perhe ei ole elämän ykkösarvo, vaan muut asiat (kuten harrastukset, matkustaminen, ystävät jne.) voivat olla tärkeämpiä rikastuttajia ja voiman antajia. Eivät tällaiset ihmiset ole sen tunnekylmempiä, huonompia tai parempia kuin muutkaan.
mun ei tarvi anoppia hyysätä kun se on vanhainkodissa. Meillä mummin luo kelpaa vain vanhin lapsi miehen edellisestä liitosta, pinempiä ei ole koskaan itse pyytänyt heille kylään. En todellakaan ole velvollinen anoppia ja tämän miestä hoitamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekään en ole erityisen lapsirakas ja vaikka toki omista lapsistani huolehdin hyvin ja pyrin parhaani mukaan kasvattamaan niin ei mulla ole mitään haaveita toimia tulevaisuudessa hoitajana heidän lapsilleen. Itse asiassa eläkepäivinäni haaveilen matkustelevani ja harrastavani paljon.
matkustaa ja harrastaa ja tehdä, mitä haluan, vaikka olla vaan.
En ollenkaan haaveile lapsenlapsista (eikä niitä voi moneen vuoteen onneksi vielä tullakaan), mulle on täysin sama, vaikka lapseni eivät lapsia haluaisi.
Siltikin että omia lapsiani rakastan yli kaiken. Ja sen myös elämäni priorisoinnissa osoitan.
En toki tarkoita, ettenkö haluaisi olla tekemisissä, mutta hoitajaksi en halua.
täydellisesti lapsenlapsilleen omistautunut (=ei mitään muuta elämää) vai ihan oma elämä, jossa tekee kaikkea, mitä itse haluaa, niin kumpi parempi?
Nämähän ei tietty ole toisensa pois sulkevia, voi omistautua lapsenlapsille ja elää täysillä myös omaa elämäänsä, rajan veto voi vaan joskus olla hankalaa. Joskus myös omat lapset eivät halua, että mummolla on omaa elämää!
Kaikkein voimakkaimmillaan se on sukupolvessa 20-30v.
Kukaan ei ole, niin itsekäs, kun nämä pienten lasten perheiden nuoret vanhemmat 20-30v.
Näistä vasta hyviä mummoja ja pappoja kasvaa.
Molempien vanhempia lapsenlapset kyllä kiinnostavat, mutta jostain syystä kontakti on silti vähäistä:(. Omille vanhemmilleni riittää että näkevät pari kertaa kuussa kahvittelun muodossa. Eivät ole koskaan tehneet mitään sen kummempaa lasteni kanssa.
Appivanhemmista on myös tullut etäisempiä mitä vanhemmaksi lapset ovat tulleet. Kun olivat vauvoja niin silloin oih melkein riistettiin käsistä!! Anoppikaan ei ilmeisesti tajua että pitää siihen lapseen pitää yhteyttä vielä vauvaiänkin jälkeen.
Meidän lapset eivät ainakaan osaa edes kaivata osallistuvia isovanhempia. Eivät tiedä mitä se onkaan?? Yökylässä eivät ole olleet aikoihin, pieni oli kerran viime kesänä, isommat joskus vuosia sitten.
Kyllähän se mukavaa olisi jos olisivat enemmän kiinnostuneita. Näin kesäaikaankin voisivat viedä uimaan tai jätskille.
Monihan sanoo että epäröi lasten hankintaa eikä välitä kenenkään muun lapsista, mutta omat tuntuvat erilaisilta, niin rakkailta. Lapsenlapset eivät ole omia. Siinä se.