G: minkä ikäisenä lapsesi on ollut ekan kerran yökylässä?

yökylään, heti kun se vain on mahdollista (ilman hyvää syytä). Miksi vauvojen pitäisi yökyläillä?



Eri asia tietenkin isompien lasten kohdalla.

iässä

yökylään, heti kun se vain on mahdollista (ilman hyvää syytä). Miksi vauvojen pitäisi yökyläillä?

Eri asia tietenkin isompien lasten kohdalla.

Mikä siinä on niin outoa?

mukana vauvan elämässä syntymästä asti. Jos isovanhempi ei ole vauvalle tuttu, on ihan sama vaikka hoitaja olisi ventovieras.

Kuopus on nyt 7 kk eikä varmaan ole yökyläilyä tiedossa vielä kuukausiin. Esikoisestani poiketen, tämä lapsi on nääs tissiriippuvainen ( :

nyt 2,5v. On n. kerran kuukaudessa yökylässä mummolassa tai siskollani.

Saan itsekin välillä levähtää, olen yh.

Tyttö menee mielellään hoitoon.

sitä ennen ei ollut tarvetta. Oltiin toki oltu pois joskus iltoja jolloin kotona on ollut hoitaja (jompi kumpi mummeista) tai sitten me vanhemmat olemme olleet pois eri aikaan mutta kodin ulkopuolella ilman vanhempia oli vasta tuossa iässä.

6 vuotiaan pitäisi olla ollut jossakin muualla ensin yökylässä ennen yöeskaria. Jos tämä yöeskari on eka paikka, niin aika huonosti menee. Itse olisin järjestämällä järjestänyt yökyläilyn jonnekin ihan jo harjoittelun vuoksi. Toinen lapseni ei päässyt enää yöeskariin, koska sitä ei järjestetty, koska se ei ollut vuosiin sujunut hyvin vaan oltiin jouduttu soittamaan vanhempia hakemaan keskellä yötä ym. levottomutta ja itkuja jne.



Johan se on osa kasvatusta, että 6 vuotias osaa jo olla yön kylässä ilman hermoromahdusta tai hepulia. Eli jos sitä harjoitellaan turvallisten aikuisten kanssa, niin sujuu sitten hankalemmatkin reissut, kuten telttaleirit ym.

rippileiriltä (50km) kotiin..

Me olimme häissä. Alle vuoden ikäisenä oli saman paikkakunnan mummolassa yökylässä yhteensä viisi kertaa (5 kk, 7 kk, 9 kk, ja kaksi kertaa 11 kk). Läheinen mummi, ei ongelmia (paitsi ekalla kerralla äidillä...)

yökyläilleet lapsemme ovat kyllä hienosti pärjänneet yökylässä kaverien luona ja leirikoulussa jne. Tykkäävät noista suuresti ja ovat erittäin sosiaalisia. Ei sitä yökyläilyä varten harjoittelua todellakaan ole pakko aloittaa paniikissa aikaisin. Veikkaanpa, että kokonaisuus ratkaisee. Totta kai jos lapset ovat 24/7 kodin seinien sisäpuolella äidin kanssa, vaikeuksia seuraa varmasti.

Lähdimme silloin miehen kanssa risteilylle kahdestaan. Tämän jälkeen nyt 5,5-vuotias esikoinen on ollut yökylässä 4 kertaa.



Kuopus oli 2,5-vuotiaana ekan ja tähän mennessä ainoan kertansa yökylässä.



Kuopuksen syntymän jälkeen meillä ei ole ollut mitään paikkaa, minne lapsia voisi lykätä yökylään. Miehen äiti on kroonisesti sairas, eikä jaksa hoitaa. Miehen isä ei hallitse käytäntöjä, eikä halua lapsia vastuulleen. Minun vanhempani ovat mielenterveys- ja alkoholiongelmaisia, ongelmat siis ovat pahentuneet vuosien kuluessa (esikoinen on 1-2 vuoden iässä siis ollut mun vanhemmilla muutaman kerran, enää ei voi päästää).



Onneksi minulla on sisaruksia, joille nyt vähän vanhemmat lapset voi silloin tällöin jättää. Vähän on kuitenkin kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, vaikka käytämme välillä esim. MLL-hoitajaa. Ei se hoitoon jättäminen ole aina vanhemmista kiinni. Eikä kovin usein ole varaa maksaa lapsenvahdista ja hotelliyöstä, jos lapsenvahti ei voi lapsia omaan kotiinsa ottaa.

Ja sillä oli tosi hauskaa. Ei sitä todellakaan tarvitse harjoitella, ihan innoissaan meni ja innoissaan siellä oli. Ei se ole harjoitteluasia, enemmän siinä vaikuttaa lapsen luonne. Lapsi meni hoitoon 2 vuotiaana, ja joutui pian varahoitopaikkaan. Varahoitopaikan hoitaja totesi sitten, että hienosti meni, näkee että lapsi on tottunut vaihtuviin hoitajiin. ei millään olis uskonut kun sanoin, että vanhempien lisäksi on ollut vain yksi hoitaja aiemmin:-)