Lue keskustelun säännöt.
PARISUHDETILITYS, auttakaa joku jooko?
29.06.2009 |
Olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta, lapsia ei ole. Olemme kolmekymppisiä. Seurustelimme suht kauan ennen yhteenmuuttoa, mutta olemme jo asuneet useamman vuoden saman katon alla. Rakastamme toisiamme. Tai niin olen luullut. Lähipiirissä olleet tapahtumat aktivoivat taas asioita, ja kävimme tässä vakavan keskustelun. Mitä haluamme elämältämme? Minä olen miettinyt, että jossain vaiheessa olisi kiva saada tai ainakin yrittää lasta rakastamani ihmisen kanssa. Voisimme olla pieni perhe, en haaveile kuin yhdestä lapsesta (syistä joita en tässä halua mainita). Tästä asiasta on käyty keskustelua jo useampaan otteeseen, ja en tiedä miksi vielä olen tässä?! Mies ei halua mennä naimisiin. Ei nyt, ei välttämättä koskaan. Ei oikein itsekään osaa sanoa miksi. Ei myöskään halua lasta - tai ei ainakaan näe sellaista lähitulevaisuudessaan. Lapsi veisi liikaa vapaa-ajasta; eli oma aika on hänelle tärkeätä.
Joo, tiedän itsekin miltä tämä kuulostaa. Ja näin kirjoitettunahan tämä näyttää juuri niin pahalta mitä onkin. Ei mies todellakaan ole valmis tai halukas "vakiintumaan" (vaikka vakiintuneita tavallaan olemme, asumme yhdessä, emme todellakaan rällästä muiden kanssa, teemme "parisuhdejuttuja"). Mies ei petä, olen siitä varma. Mutta pahalta tuntuu, että näin pitkän yhdessäolon jälkeen hänellä ei ole sellaista oloa, että olisin elämänsä nainen... Tai mitä ikinä se nyt sitten vaatiikaan että tahtoisi viedä minut vihille. Tai että haaveilisi lapsesta kanssani. Totuushan on se, että mies voi alkaa haaveillä noista jutuista 20 vuoden kuluttua. Minulle on silloin auttamatta liian myöhäistä.
Olen tosi surullinen. Toisaalta ei tunnu miltään. Helvetti, jos äijä on niin tyhmä ettei tajua miten hyvä tyyppi olen, oma on mokansa. Tuntuu jollain tavalla vapauttavaltakin. Ehkä elämääni tulisi uusi rakkaus, ehkä sitä ei tulisikaan koskaan? Kuka tietää. En vaan tiedä miten voisin jatkaa yhdessä, kun tiedän mitä mies tuntee. Sanoo että rakastaa, pitää minua parhaana ystävänään, haluaa minua, kehuu nätiksi ja kauniiksi, viettää aikaa kanssani. On "kunnon mies". Tähänkö tämä nuoruudenrakkaus nyt sitten kaatuikin? Muita jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (8)
eri asioita, kompromisseja on vaikea tehdä.
Kyllä sun pitää miettiä onko avioliitto ja lapsi sulle niin tärkeitä asioita, että et voi olla ilman.
Jos näin päätät niin ethän sä muuta voi kuin ottaa ja lähteä, koska muuten katkeroidut loppuelämäksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluatte eri asioita, niin ei kannata uhrata omaa elämäänsä sen vuoksi, että taipuu toisen toiveisiin. Tämä koskee tietysti teitä molempia. Surullistahan se on mutta kullakin meillä on vain se yksi elämä ja se pitäisi käyttää kuten parhaaksi katsoo.
"Mä en halua enää ehkäistä, vaan haluan sulta lapsen. Nyt. ".
Jos mies sanoi "EI", niin asia on selvä ja lähdet lätkimään. Muuten...antakaa palaa.
"Mä en halua enää ehkäistä, vaan haluan sulta lapsen. Nyt. ". Jos mies sanoi "EI", niin asia on selvä ja lähdet lätkimään. Muuten...antakaa palaa.
Kyllä aikuiset ihmiset voi keskustella asiasta jo ennenkuin ollaan "juuri alkamassa sekstaamaan" Kyllä tää vaatii vähän syvällisempää pohdintaa kuin juuri ennen seksiä laukaistu "mä haluun vauvan nyt, tai lähen lätkiin"
Jos mies ei ole varma haluaako lähitulevaisuudessa lasta, haluaako ehkä myöhemmin? Hänet on vain pakotettava miettimään asiaa. Ettei sitä aina pyyhkäistä pois jollain "emmäoikeintiiä vielä"-kommentilla. Tästä puuttuu todellinen keskustelu.
ole mikään itsestäänselvyys vaikka ehkäisyn jättäisikin pois. Itsekin kärsin lapsettomuudesta, tulin raskaaksi vasta lapsettomuushoitojen jälkeen. Kaikilla nekään ei auta. -# 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä päästä miehen pään sisälle seuraavantyyppisillä kysymyksillä:
Mitä pitäisi olla, että menisit naimisiin?
Jos olisi joku tilanne, jossa haluaisit lapsia, millainen tilanne se olisi?
Kun ajattelet itseäsi 15 vuoden kuluttua, millaisena miellät perheesi silloin?
Itse jouduin kyselemään aika tarkkaan ennen kuin selvisi syy, miksei mies kosi vaikka sanoi haluavansa kanssani naimisiin. Mitä pitäisi olla että -kysymyksen vastaus oli: minun pitäisi olla ihan varma, että pystyn tarjoamaan sinulle kaiken, myös elannon, koko loppuikäsi. Miehen mielestä naimisiinmeno oli suhteen loppupiste. Ennen sitä piti olla sitä tätä ja tuota valmiina eikä sen jälkeen tullut enää oikein mitään.
Kun sain miehen ymmärtämään, että avioliitto on pitkän yhteisen elämän ALKUpiste ja että aion elättää itseni jatkossakin, hän kosi kahden viikon sisällä.
Olette olleet yhdessä jo niin kauan, että eroaminen on varmasti vaikeaa. Mutta nyt olisi molempien aika tosissaan miettiä, mitä elämältään haluaa. Syytä en osaa sanoa, miksi miehesi ei halua naimisiin, se ei tosin ole este jatkaa yhdessäoloa, jos molemmat niin haluavat.
Tuo lapsiasia onkin sitten jo kimurantimpi. Toista ei voi pakottaa hankkimaan lapsia, ja 'salaa' raskaaksituleminen on maailman tyhmintä.
Jos halunne, mitä elämältänne haluatte ovat noin poikkeavia, niin suosittelen eroamaan. Aivan varmasti löydät miehen, joka jakaa toiveesi ja ajatuksesi elämästä Olet kuitenkin vasta 30, joten aikaa on hyvin. Itse sain lapseni 38 ja 39 -vuotiaana, enkä millään koe, että olisin ollut liian vanha.
mekin mentiin ihan "järkisyistä". Ei muuten olisi ollut mikään kiire, tai pakko ylipäätään mennä naimisiin.
Mihin sitä papin aamenta tarvii jos kaikki on hyvin ilmankin?
Lapsiasiasiaan en oikein osaa sanoa mitään, ei voi pakottaa toista haluamaan lasta jos hän ei kerran isäksi halua.