Nykyään on muotia kertoa kuinka huono kasvatus ja lapsuus on ollut
On muotia terapiassa löytää vikoja lapsuudestaan ja vanhempiensa kasvatuksesta. Väheksymättä mitään vääryyttä, olisi monesti paikallaan aktiivisesti miettiä, kuinka hyvin minulla asiat ovat olleet. Miten valtavan paljon työtä äitini ja isäni ovat tehneet minun vuokseni ja miten paljon ovat yrittäneet ja valvoneet öitänsä. Milloin viimeksi sanoit äidillesi ja isällesi Kiitos siitä että olet äitini tai isäni. Tai että Rakastan sinua.
Kommentit (17)
Pikemminkin kaikki tuttavat tuntuvat kilvan kehuvan lapsuuttaan ja vanhempiaan.
Isä oli poissaoleva ja äidillä harhaluuloisuushäiriö. Onnistuneen kasvatuksen tuloksena me kummatkin lapset ollaan persoonallisuushäiriöisiä. Mulla on skitsoidipersoonallisuushäiriö.
oikeita ongelmia lapsuudessa.
t. väkivaltaisen alkoholistin lapsi, joka ei ole koskaan mainostanut asiaa kenellekään
ei tarvi koskaan ITSE tehdä elämälleen mitään, ei ottaa vastuuta mistään ja sehän se selittää kaiken. Ei saa siis syyllistää vaikean lapsuuden kokeneita!!
Ja joo, myös mulla ois tarinoita vaikka muille jakaa, mutta oon aikuinen nainen ja äiti,joka on katkaissut tämän perinteen omien lasteni osalta. En oo luuseri, en mielenterveysongelmainen enkä käytä päihteitä.
edelleen lytätä muita ihmisiä alaspäin. Tarpeesi pomottaa ja mitätöidä kertoo, että saattaisi sittenkin olla käsiteltävää ammattilaisten kanssa.
Mitä hemmettiä sitten elämälleen pitäisi tehdä? Kyllä mulle riittää ihan arki perheen kanssa ja vakituinen työpaikkakin on. Mitä vielä mun pitäisi tehdä?
4
ei tarvi koskaan ITSE tehdä elämälleen mitään, ei ottaa vastuuta mistään ja sehän se selittää kaiken. Ei saa siis syyllistää vaikean lapsuuden kokeneita!! Ja joo, myös mulla ois tarinoita vaikka muille jakaa, mutta oon aikuinen nainen ja äiti,joka on katkaissut tämän perinteen omien lasteni osalta. En oo luuseri, en mielenterveysongelmainen enkä käytä päihteitä.
...että sairauteni johtuu huonosta lapsuudesta, äidin laiminlyönnistä. Identiteettini kehitys jäi kesken, kukaan ei ottanut vastaan uhmaani vaan suuttui jos vähänkin "kiukuttelin". Ihan tutkittu juttu ja ns. tavallinen tarina pers.häiriöisten joukossa.
jotka voivat laiminlyönneillään tai fyysisellä tai psyykkisellä pahoinpitelyllä saada todella pahaa jälkeä aikaan. Jos tällaisten vanhempien lapselle menet sanomaan "kai muistat kiittää", niin..
t. eräs sivusta seurannut
Osa terapeuteista nyt vain on psykodynaamisen koulukunnan edustajia. Juuri tämä koulukunta näkee traumat lapsuudeta johtuviksi. No, voisin sanoa, että omat ongelmani ainakin osin johtuvat lapsuudesta. Kiteytettynä siitä, että suhde äitiini ei koskaan kehittynyt läheiseksi ja rakastavaksi. Oli masennusta, isälläni alkoholiongelma yms. Häpeä ja turvattomuus ja arvottomuuden tunne lähtevät lapsuudesta. Ei sillä, etteikö niistä eroon pääsisi. On vain kovan työn takana.
Ja tottakai kaikki vanhemmat ovat tehneet virheitä, ja jotkut ovat tehneet vielä todella hirveitä tekoja lapsilleen.
Silti pitäisi muistaa, että tavalliseen vanhemmuuteen kuuluu ne virheet. Tekin teette lastenne kanssa virheitä, ja kaikki vanhemmat ovat tehneet. Siksi voisi ajatella, että ne pahimmat jutut käsittelee, niinkuin käsittelee, mutta muuten ottaa vastuun omasta elämästään. Täydellistä vanhemmuutta ei ole, mutta suurin osa vanhemmista ovat tehneet sen minkä ovat osanneet ja pystyneet niillä avuilla, mitä heillä on.
että eihän se huono lapsuus silti poista sitä, että ihmisellä on mahdollisuus tehdä elämälleen jotain. Se vain vaatii hiukan enemmän kuin ns.normaalilla ihmisellä. Jos vaikkapa omanarvontunne on huono, kokee sisäsyntyistä häpeää itsestään yms, niin helposti jää alisuoriutujaksi. Tästä voi parantua, vaikkapa terapain avulla tai tehokkaalla itsetutkiskelulla.
Enkä minäkään vanhempiani syytä. He ovat tehneet parhaansa kaiketi sillä ymmärryksellä ja taidoilla jotka omasivat. Saatoivat hekin kantaa mukanaan omia lapsuudentraumoja yms. Yritän parantua lapsuudestani ja ehkä omalle lapselleni tarjota hiukan tasapainoisemmat lähtökohdat. Ja suvaita senkin, että hän aikanaan haukkuu minut huonoksi äidiksi.
On muotia terapiassa löytää vikoja lapsuudestaan ja vanhempiensa kasvatuksesta.
mutta silti en menisi sanomaan insestin ja vanhempien hylkäämisen kokeneelle ihmiselle, että kai muistat kiittää vanhempiasi.
Minusta suuret ikäluokat tekivät tuosta liki taidetta. Nyt saavat vain maistaa omaa lääkettään.
mutta suurimmalle osalle mielenterveyden häiriöistä löytyvät juuret nimenomaan lapsuudesta ja vanhempien virheistä kasvattajina - ei auta lässytys. Ei vanhemmuuus sovi kaikille. Enkä nyt tarkoita pelkästään mitään huume- tai päihdeongelmaisia sosiaalitapauksia, vaan ihan tavallisia "kunnon" ihmisiä, jotka hankkivat lapsia lähinnä siksi kun "ollaan nyt kolmekymppisiä ja lapsia kuuluu tehdä". Kenenkään ei pitäisi tulla vanhemmaksi ilman perusteellista ja pitkäaikaista harkintaa siitä, haluaako todella lapsia ja onko itsestä oikeasti kasvattajaksi.