Lue keskustelun säännöt.
Lopen uupuuneena synnyttämään?
28.06.2009 |
Odotan esikoistani, ja olen tässä hieman huvittuneenakin lueskellut kätilöltä saamaani opasta ja muitakin raskauskirjoja. Kun niissä sanotaan, että "käytä tämä viimeinen kuukausi lepäilyyn. Tämä on omaa aikaasi. Kerää voimia ja nuku, kun nukuttaa, tee pitkiä kävelyretkiä jne."
Ihan idyllistä, mutta oma tilanteeni ei ole kirjoista. Olen tässä samalla joutunut sellaiseen omaishoitaja-tilanteeseen, hetkellisesti, mutta kuitenkin synnytykseen asti näillä korteilla mennään. Eli hoidan vanhoja vanhempiani ja heidän pientä maatilaansa. Oma mies on sairastunut, eikä voi tehdä nyt fyysisiä töitä.
Tunnen olevani jaksamisen äärirajoilla. Teen normaalistikin fyysistä työtä (olen maatalouslomittaja), joten kenties olen aika hyvässä kunnossa, mutta silti tämä tuntuu raskaalta. Pääsen petiin iltaisin kahdentoista aikaan ja aamulla kuudelta ylös. Yritän samalla remontoida asuntoamme vauvaa varten (nämäkin pakollisia, miehen sairastumisen vuoksi kesken jääneitä asioita).
En hae sääliä, vaan vertaistukea: onko tilanteeni ihan toivoton synnytystä ajatellen? Olen joskus lukenut, että fyysiseltä vaativuudeltaan synnytys on maratonjuoksuun verrattavissa. Maratonejakin juosseena tiedän, että ennen sitä pitää ainakin pari viikkoa huilia.
Onko täällä muita loppuun asti huhkineita? Itselläni laskettu aika on jo käsillä, periaatteessa ihan koska vain synnytän. Siskoni tulee länsinaapurista kyllä hätiin, kun aika on, mutta hänkään ei oikein voi aloittaa kesälomaansa työstään ennen aikojaan.
Kommentit (23)
Neljä lasta ennestään hoidettavana. Mies henkisesti väsynyt ja masentunut. Talous velkajärjestelykunnossa. Silti pitää vain jaksaa päivästä toiseen ja jaksaa vielä sitten vauvankin kanssa tämän kaiken keskellä. Itseäni kyllä helpottaa suuresti se ajatus, että kyseessä on viimeinen lapsemme. Keskitän kaiken voimani ja tarmoni näihin viiteen.
Tsemppiä, Ap! Synnytyksestä varmasti selviää väsyneenäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unta tarvitsisit kyllä enemmän, mutta fyysinen kunto lienee huippulukemissa.
Olisi kuitenkin hienoa ja tärkeää saada levättyä enemmän, ja mielestäni sinun pitäisi vaatimalla vaatia kunnalta sitä apua NYT. Pakkohan niiden on apua antaa, jos kerrot, ettet esim. pysty hoitamaan vanhempiasi. Minusta venyt turhaan, kun antaudut tuollaiseen tilanteeseen. Nimenomaan kunta on se taho, jolta pitäisi tulla apua. Epäinhimilliseltähän tuo kuulostaa.
Ihan kuulostaa kuin minulta esikoisen lasketun ajan lähestyessä :) Hommia olisi riittänyt vaikka kymmenelle ihmiselle!
Meillä oli tuolloin toisen asunnon remontointi menossa, mieheni rikkoi kätensä ja oli useita kuukausia poissa pelistä, oma isoäitini alkoi vedellä viimeisiään ja minä lupaukseni mukaisesti hoidin häntä kotona, kunnes joutui sairaalahoitoon, omassa pihassa seisoi talli täynnä hevosia... Onneksi oli talvi eikä niskaan kaatunut vielä kaiken hyvän lisäksi vielä heinäntekokin :D
Kyllä sinne synnyttämään lähdettiinkin sitten aivan voimat lopussa. Olin juuri kaatunut fyysisesti raskaan päivän päätteeksi sänkyyn ja siinä vaiheessa synnytys sitten käynnistyi. Ei hetkeäkään unta sinä yönä.
Synnytys kesti liki 30h ja oli todella kivulias. Kyllä varmasti rankimpia koettelemuksia, mitä olen kokenut. Mutta kyllä se aikanaan loppui ja ihana lapsi jäi palkaksi :)
Mutta pidä nyt huoli siitä, että pääset lepoon ja rauhaan heti lapsen syntymän jälkeen. Ja pysy siellä rauhassa, minkä lapsen hoidolta kykenet. Minä jouduin jatkamaan vielä jonkin aikaa oman rumbani pyörittämistä ja sitten mentiinkin kovaa kyytiä uupumukseen, mistä toipuminen vei aikansa.
Mutta kyllä se siitä :) Synnytys on kuitenkin aika lyhyt hetki ihmisen elämässä. Että on sitä tullut tehtyä paljon pidempää työpäivääkin näissä hommissa ilman lepotaukoja.